1. Tunnetuki 

1.1. Kyky tunnistaa ja huomioida oppijan akateemisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeita. Koulutyöskentelyn aikana opin tuntemaan luokkani oppilaat jo verrattain hyvin. Käytimmekin ensimmäisen havainnointiviikon nimenomaan tähän oppilaiden aktiiviseen seurantaan niin oppimistilanteissa kuin muissa koulutilanteissa yksin ja yhdessä ryhmän kanssa toimiessa. Huomasin oppilaantuntemuksen merkityksen ja tärkeyden korostuvan koulutyöskentelyssä päivä päivältä enemmän. Erityisesti sen tärkeys korostui niissä tilanteissa, joissa huomasinkin olevani tietämätön erinäisistä oppilaisiin liittyvistä asioista. Koin jo aikaisemmin ymmärtäväni sensitiivisen tuen vaikutuksen oppilaan toimintaan ja ymmärrän sen nyt entistä paremmin ja pidän sitä kaiken lähtökohtana opettajan työssä. Koen myös taitojeni vahvistuneen.

1.2. Kyky luoda, ylläpitää ja tukea vuorovaikutussuhteita, jotka edistävät myönteisen ilmapiirin rakentumista. Tätä taitoa olen pitänyt itselleni aina helppona ja luontevana. Osaan mielestäni toimia hyvin esimerkkinä, osoittaa kiinnostusta oppilaita kohtaan ja jakaa omia tunnekokemuksiani heidän kanssaan. Huomasin kuitenkin erityisesti tämän koulujakson aikana kokevani helposti riittämättömyyttä, kun lapsia oli niin paljon ja aikaa niin vähän (liittyen harjoittelun keston lyhyyteen ja myös yleiseen kouluarjen kiireisyyteen). Luokassa oli myös paljon oppilaita, joilla vuorovaikutustaidot olivat vielä aika alkeellisella tasolla. Siksi koin vaikeaksi pitää kiinni luokan myönteisestä ilmapiiristä ja kunnioittavasta vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Vaikka käytimme paljon aikaa näiden taitojen opetteluun, oli 5 viikkoa kuitenkin aivan liian lyhyt aika pysyvämpien tulosten aikaansaamiseksi. Olen tiennyt sen jo aikaisemmin, mutta tämä luokka opetti minulle sen, miten tärkeää myönteisen luokkailmapiirin rakentaminen on. Toisten kunnioitus ja toimivat vuorovaikutustaidot on mielestäni tärkein taito, jota koulu voi opettaa. 

1.3. Kyky tiedostaa ja käsitellä omia kielteisiä tunteita sekä vuorovaikutusta haittaavia toiminta- ja puhetapoja. MyPedassa käsittelimme onneksi paljon omia kokemuksiamme ja saimme jakaa niitä toisillemme. Ilman tätä olisin kokenut varmasti vielä enemmän epäonnistumista ja riittämättömyyttä. Sillä todellisuus on, että koin näitä tunteita aika paljon luokkamme kanssa. Ja nämä tunteet liittyvät nimenomaan omaan tekemiseeni, tuntuu että ruoskin itseäni kauhean helposti. Koen, että osaan välttää oppilaisiin ja luokkaan kohdistuvan negatiivisen ilmapiirin luomista, mutta puin tunteitani sitten koulupäivän jälkeen joko yhdessä kollegoiden kanssa tai yksin. Puhuminen ja tunteiden purkaminen on ensiarvoisen tärkeää. Toivon, että tulevalla työpaikallani löydän sellaiset kollegat, joiden kanssa tunteitaan voi jakaa avoimesti ja pohtia yhdessä kehitysehdotuksia tilanteen parantamiseksi. 

1.4. Kyky mahdollistaa oppijan tarpeiden esiin tuleminen ja täyttyminen. Koen edelleen turvallisen ympäristön luomisen kaiken perustana. Ylläolevat tunnetuen osatekijät ovat sellaisia, jotka mahdollistavat turvallisen ympäristön luomisen. Pyrin jatkuvasti opetuksessani ylläpitämään tällaista ympäristöä, mutta koin sen ajoittain vaikeaksi. Minulla on siis tieto ja ymmärrys sen tärkeydestä, mutta taidot ovat vielä ajoittain vajavaisia. Varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa turvallinen ympäristö vaatii opettajalta paljon toimia (tämä harjoitteluluokka oli sellainen joidenkin oppilaiden vajavaisten vuorovaikutustaitojen takia, kuten yllä mainituissa kohdissa olen esitellyt). 

2. Ryhmän ohjaaminen

2.1. Kyky ohjata ryhmää asettamalla selkeät tavoitteet oppimistilanteille ja niissä käyttäytymiselle sekä kyky toimia proaktiivisesti. Panostimme erityisesti huomiota tiimini kanssa siihen, että sanoitimme oppilaille auki aina tuntiin liittyvät tuntikohtaiset tavoitteet. Laitoimme ne näkyville taululle ja kävimme ne keskustellen läpi tunnin alussa ja toimimme näin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta joka tunnilla. Tunnista ja sen hektisyydestä riippuen kävimme tunnin lopussa läpi, miten tavoitteet olivat toteutuneet. Koin tämän systeemin hyödylliseksi ja aion varmasti juurruttaa sen työkaluksi tuleville luokilleni. Nimenomaan tämä pitkäkestoinen ja toistuva toiminta takaa onnistumisen ja siksi tässä lyhyessä harjoittelupätkässä en ollut välttämättä vakuuttunut, toiko tällainen tavoitteiden avaaminen vielä toivottuja muutoksia. Myös vaikeus pitkäaikaisten tavoitteiden suunnittelemiselle oli läsnä, koska emme saaneet mahdollisuutta suunnitella suurempaa kokonaisuutta oikein muihin oppiaineisiin kuin ympäristöoppiin. 

2.2. Kyky ymmärtää ryhmädynamiikkaa ja opettajan roolia sen muotoutumisessa sekä ryhmädynamiikan merkitystä oppimiselle. Koen edelleen omaavani vankan tiedon ja ymmärryksen ryhmäyttämisen tärkeydestä oppimiselle. Koin tämän vain vahvistuneen koulutyöskentelyn aikana, kun huomasin miten huonossa jamassa ryhmädynamiikka oppilaiden välillä ajoittain oli. Ryhmädynamiikan kehittyminen pitkällä aikavälillä valkeni myös tässä osa-alueessa erityisesti, 5 viikkoa on liian lyhyt aika tekemään suuria muutoksia ryhmän toiminnassa. Mutta koin, että muutoksia kuitenkin tapahtui jonkin verran. Tämä ryhmä myös opetti sen, että kaikki ryhmäyttämiskeinot eivät sovi kaikille ja taas toiset jotka eivät sovi muille, sopivatkin tälle ryhmälle. Oppilaantuntemus korostuu. 

3. Oppimisen ohjaaminen

3.1. Kyky tukea oppimismotivaation rakentumista. Tiedetään, että oppimismotivaation taustalla vaikuttavat erityisesti oppijan minäkäsitys ja aiemmat kokemukset oppimistilanteista. Mieleeni tulee erityisesti kaksi oppilasta, joiden oppimismotivaatioon nämä tekijät selvästi vaikuttivat. Oli todella palkitsevaa huomata, että onnistuessani tukemaan ja vahvistamaan näiden oppilaiden minäkäsitystä ja kannustamaan onnistumisista, heidän oppimistuloksensa paranivat huomattavasti. Ja huomasin suurella osalla luokkamme oppilaista minäkäsityksen ja oman pystyvyyden kokemusten olevan todella alhaisella tasolla ja tämän takia oppimismotivaatio oli heikko. Opettajan kannustamisella on siis valtava merkitys. Ja pohjaa on tärkeää rakentaa heti alaluokilta lähtien, auttaa oppilaita huomaamaan oma osaaminen ja tukea haasteiden kohdalla ponnistelemaan kohti onnistumisia. Myös käsitys ja tieto oppilaan aiemmista oppimistilanteista ja taidoista oli äärimmäisen tärkeää sen kannalta, että oppilasta onnistui tukemaan, haastamaan ja kannustamaan oikealla tavalla. 

3.2. Kyky ymmärtää arvioinnin merkitys oppimisen ohjaamisessa. Arviointitaidot kokivat ison murroksen teorian tasolla MyPeda opintojakson aikana. Huomasin kuitenkin, että näiden taitojen siirtäminen käytäntöön luokkahuoneessa on vielä aika vaikeaa. Varsinkin, kun luokka ei ole “oma” ja arviointi- ja suunnittelutyötä ei pystynyt tekemään niin pitkäjänteisesti kuin oman luokan kanssa olisi tehnyt. Myös luokassa jo valinneita tapoja toimia oli vaikeaa lähteä muuttamaan. Olen kuitenkin tyytyväinen pohtiessani näin jälkeenpäin omaa arviointikäyttäytymistäni ja koen, että formatiivisen arvioinnin antaminen tapahtui hyvin luonnollisesti opetuksen seassa ja käytin sitä paljon. Kehuin ja haastoin ja annoin palautetta oppimisprosessin eri vaiheissa henkilökohtaisesti suoraan kyseiselle oppilaalle ja autoin oppilasta sanallistamaan omaa kokemusta ja käsitystä omasta onnistumisesta ja omista haasteista. Koen myös, että formatiivinen arviointi on oppimisen ydin ja jopa tärkeämpää kuin summatiivinen arviointi (ainakin tärkeämpää kuin summatiivinen arviointi pelkästään). Taitoni summatiivisessa arvioinnissa ovat vielä hataralla pohjalla, mutta formatiivinen arviointi tuntuu sujuvan jo hyvin.

3.3. Kyky tuottaa pedagogisesti perusteltuja oppimisprosesseja. Käytimme paljon aikaa tiimini kanssa siihen, että pohdimme ja vertailimme oppimateriaaleja ja sitä, mitä haluamme oppilaiden oppivan. Pohdimme ja keskustelimme myös avoimesti pedagogiseen tietoon liittyvistä uskomuksista, mielikuvista, asenteista ja tunteista, jotka opetettaviin aiheisiin liittyi. Tätä teimme erityisesti ympän tunnille sunnittelemamme “Ruon reittti” - oppimiskokonaisuuden suunnittelussa. Koin tämän yhteisen reflektoinnin todella tärkeäksi. 

3.4. Kyky huomioida oppijoiden yksilölliset tarpeet ja/tai oppimisprosessien esteettömyys oppimisen ohjaamisessa. Oppilaiden erilaisuus ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi on opettajan työn perustehtäviä. Eriyttämistä on tehtävä jatkuvasti, niin ennakkoon miettien kuin tuntien keskellä nopeasti päättäen. Yksilöllisten tarpeiden huomiointi oli usein helppoa siitä syystä, että meitä aikuisia oli luokassa samaan aikaan parhaimmillaan jopa 5. Tällaista tilannetta ei valitettavasti harjoittelutilanteiden ulkopuolella varmasti ole, joten tällainen tilanne antoi ajoittain hieman valheellisen kuvan todellisuudesta. Siksi opettamisessa korostuu jälleen oppilaantuntemus ja ennakkoon suunnittelemisen tärkeys. Näiden avulla voi välttää yllättävät eriyttämistä vaativat hetket, jolloin valmiiksi mietittynä ei ole mitään. Yksin työskennellessä opettamisessa korostuu erityisesti myös sellaisten oppimateriaalien käyttäminen, jotka lähtökohtaisesti sopivat kaikille luokan oppilaille. Moniammatillisen yhteistyön merkitys korostuu myös, erityisesti esim. yhteistyö erityisopettajan kanssa. Tämä jäi valitettavasti hataraksi Jokelan koulussa, emme juurikaan olleet tekemisissä koulun erityisopettajan kanssa ja minulle jäi sellainen fiilis, että koulun toimintakulttuurissa erityisopettaja tekee omia juttuja ja luokanopettaja omia. Heillä ei toistensa kanssa tuntunut olevan oikein yhteistä säveltä siitä, millaisia asioita toisen opettajan luokassa opiskeltiin. 

3.5. Kyky suunnitella ja toteuttaa kielitietoista ja monikielisyyttä tukevaa pedagogiikkaa. Tämän taidon kehittymiselle ei Jokelan koulussa valitettavasti ollut mahdollisuutta, sillä meidän luokassa ei monikielisiä oppilaita ollut. En kuitenkaan enää koe monikielisten oppilaiden opettamista lähtökohtaisesti jännittävänä asiana MyPedasta saamieni teoriaoppien ansiosta. Toki koska käytännön kokemusta ei juuri ole, voi todellisuus olla hyvin erilaista kuin teoria. Uskon kuitenkin selviäväni ja tiedän mitä pitää tehdä, kun sellainen tilanne tulee eteen. 

3.6. Kyky ymmärtää opetuskeskusteluiden merkityksellisyys ja kyky hyödyntää niitä osana opetusta. Dialogisuuden viidestä periaatteesta (1. kollektiivisuus, 2. vastavuoroisuus, 3. kannustavuus, 4. kumulatiivisuus ja 5. tarkoituksenmukaisuus) omassa ja tiimimme opetuksessa toteutuivat mielestäni kaikki. Vaikka en näitä osa-alueita aktiivisesti opetuksessani ajatellut, on hienoa huomata että niiden toteutumista tapahtui. Tulevaisuudessa toivon kuitenkin muistavani pitää nämä osa-alueet mukanani ihan tietoisesti, sillä koen näiden olevan todella tärkeitä ohjenuoria hyvälle pedgogiikalle. Koen myös, että keskustelutaidot ja avoin vuorovaikutus niin oppilaiden ja opettajien välillä kuin myös oppilaiden välillä keskenään on yksi koulun tärkeimmistä opetettavista taidoista. 

4. Oppijan oppimiseen kiinnittyminen, toimijuus ja osallisuus

4.1. Kyky ymmärtää oppijan kouluun kiinnittymisen merkitys ja edistää kiinnittymisen kokemusta. Erityisesti yhden luokkamme oppilaan kohdalla pohdin paljon hänen kouluun kiinnittymisen kokemustaan. Kolmesta osa-alueesta erityisesti behavioraalisessa kiinnittymisessä hänellä tuntui olevan paljon haasteita. Haasteet ilmenivät koulun normeja ja sääntöjä vastaan toimimisena niin paljon, että häntä ei tuntunut kiinnostavan lainkaan, vaikka sääntöjen noudattamattomuudesta seuraisi sanktioita. Myös oppimista edistävään toimintaan osallistuminen oli hänellä hyvin päiväkohtaista. Toinen osa-alue eli emotionaalinen kiinnittyminen oli varmasti myös hyvin heikolla pohjalla. Oman opettajan kanssa oppilaalla oli hyvin tulehtuneet välit ja uskon oppilaan kokeneen usein, ettei kuulu luokassa porukkaan. Tämä oli toisaalta usein seurausta hänen käytöksestään, koska kyseistä oppilasta jouduttiin usein poistamaan luokasta käytöksen takia ja hän vietti monia oppitunteja erityisopettajan luona. Myös kavereita tuntui tällä oppilaalla olevan hyvin vähän. Kolmas osa-alue eli kognitiivinen kiinnittyminen oli tällä oppilaalla ehkä vahvin näistä kolmesta kiinnittymisen tasosta. Oppilas oli hyvin älykäs, eikä hänellä tuntunut olevan ongelmia tehtävien tekemisessä. Koenkin tämän oppilaan kohdalla erityisen tärkeäksi näiden kouluun kiinnittymisen osa-alueiden vahvistamisen. 

4.2. Kyky tukea osallisuuden ja toimijuuden rakentumista. Tätä toimijuuden kokemuksen vahvistamista teimme erityisesti ympän projektissa, jossa suuri osa projektin suunnittelusta ja toteutuksesta jätettiin oppilaiden omiin käsiin. He saivat esim. suunnitella ja toteuttaa itse haluamallaan tavalla omaan raaka-aineeseensa liittyvän posterin. He saivat myös esim. keksiä itse kysymykset, joihin vastaamalla kertoivat näistä omista raaka-aineistaan. Markkinapäivinä he saivat myös itse toimia keskenään vuorotellen markkinakojun myyjinä ja vastata markkinakävijöiden kysymyksiin. Jälkeenpäin analysoituna joillekin oppilaille ohjeistukset olivat liian vapaita ja vastuuta oli annettu liikaa. Toisaalta meillä oli monta opettajaa ja ohjaajaa käytössä, jolloin apuja sai yleensä heti kun sitä tarvitsi. Ja toisaalta koen tällaisten haasteiden kehittävän tehokkaasti. Varsinkin aikaisemmin omina kouluaikoinani oli vallalla opettajalähtöinen “hauki on kala” opetustyyli, joka ei kehittänyt todellista syvempää oppimista tai vastuuttanut oppilaita omasta oppimisestaan. Toisaalta koen, että tällaiselle opettajalähtöiselle pedagogiikalle on edelleen paikkansa osana kouluarkea. Mutta se ei saa olla ainoa tapa.