Suomen kielen ja kirjallisuuden pedagogiikka
Itsearviointi
Itsearviointi
Tämä opintojakso on ollut itselleni yksi mielenkiintoisimmista ja opettavaisimmista opintojaksoista koko yliopistossa. Olen aina pitänyt suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineesta koulussa ja motivaatio sekä halu oppia oli korkealla heti kurssin alkaessa. Suomen kieli ja kirjallisuus on mielestäni upea oppiaine erityisesti sen monipuolisuuden ansiosta, koska sen avulla voidaan käsitellä melkein mitä vaan. Ilman tätä oppiaineita muiden oppiaineiden opiskelu olisi haastavaa tai jopa mahdotonta.
Olen mielestäni toiminut kurssilla aktiiviisesti muita tsempaten ja pyrkien aina omaan parhaimpaan suoritukseen. Osallistuin keskusteluihin ja tein kaikki vaadittavat tehtävät. Pidin yllä oppimismyönteistä ilmapiiriä itseni ja myös muiden osalta. Olen haastanut omaa oppimistani ja kehityskohtiani jatkuvasti ja ottanut innolla ja avoimuudella vastaan kaikki uudet opit. Mielestäni toimin ryhmätehtävissä yhteistyökykyisesti ja oma-aloitteisesti. Jaoin rohkeasti omia ajatuksia ja mahdollistin sen myös muille luomalla ympärilleni turvallisen ilmapiirin. Oppimiseni ei päättynyt opintojakson loppumiseen, vaan kehitän itseäni jatkuvasti. Tein kesällä 2022 draamakasvatuksen perusopinnot, joista sain valtavan paljon lisää oppia myös suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineen opettamiseen, sillä draamakasvatuksen asiat kulkevat “äikän” käsi kädessä. Opintojaksolta saamieni oppien avulla tulen laajentamaan ja jatkamaan oppimistani edelleen.
Näiden perusteluiden nojalla ansaitsisin kurssista mielestäni arvosanan 5.
Pohdinta ja tenttisuunnitelma
Pohdinta ja tenttisuunnitelma
Tenttisuunnitelmanani on valita mahdollisimman paljon sellaisia tehtäviä, jotka haastavat minua ja ovat entuudestaan vähiten tuttuja. Haluan myös tehdä tehtäviä sen mukaan, mistä kuvittelen saavani suurimmat hyödyt tulevaisuudessa. Olen tutustunut tenttimoduulien tehtäviin jo kurssin aikana ja tehtävät vaikuttivat mielenkiintoisilta ja monipuolisilta. Jätin tentin tekemisen olosuhteiden pakosta vasta vuoden 2022 syksylle, sillä kevät ja kesä olivat kiireistä aikaa. Tentin tekeminen vähän jännittää kun kurssista on jo vähän aikaa, mutta toisaalta uskon asioiden sisäistyneen tauon aikana. Koen myös, että opittuja asioita on hyvä kerrata kun aikaa on jo vähän kulunut.
Opintojakson alussa tekemässäni alkukartoituksessa ja tavoitteiden asettamisessa toivoin kehittyväni kaikissa osa-alueissa. Kerroin jo silloin tämän opintojakson herättävän minussa motivaatiota ja halun oppia, eikä tämä tunne laantunut kurssin edetessä.
Vaikka halusin kehittyä tasaisesti kaikissa osa-alueissa, erittelin ja toivoin saavani kurssilta työkaluja erityisesti tukemaan oppilaan omien metakognitiivisten taitojen kehittymistä, oppilaan oman oppimisen suunnittelua ja työskentelystä nauttimista. Halusin saada työkaluja ja konkreettisia ohjeita siihen, miten teen äidinkielen opiskelusta mielekästä niin tuleville oppilailleni kuin myös itselleni opettajana. Nyt opintojakson suoritettuani koen saaneeni juuri niitä konkreettisia neuvoja joita halusinkin. Toki koen, että monessa ellei kaikissa osa-alueissa taitoni vaativat edelleen kehittymistä, jotta yltäisin asiantuntevaa tasoa vaativiin kriteereihin. Ja tiedän näiden asioiden syvällisemmän ymmärryksen kehittyvän valmistumisen jälkeen työelämässä. Omaan tekemiseen ja osaamiseen luottaminen on itselleni ajoittain vielä vaikeaa, mutta ajan kanssa uskon kaiken vielä kehittyvän.
Kurssi antoi paljon uusia näkökulmia siihen, minkälaista suomen kielen ja kirjallisuuden opettaminen on nykypäivänä. Itseäni jopa yllätti sen monipuolisuus ja moniulotteisuus, suomen kielen ja kirjallisuuden alle voi sisällyttää niin paljon teemoja. Maailmaan on tullut jo omien alakouluaikojen jälkeenkin paljon uusia tekstilajeja- ja ympäristöjä esim. teknologisoitumisen myötä. Koen opettajana tärkeäksi osata tukea oppilaiden tekstiympäristöissä liikkumista ja kriittistä lukutaitoa ja näihin teemoihin tämä opintojakso antoi paljon oppia. Toinen omassa ymmärryksessäni erityisesti kehittynyt taito opintojakson aikana oli ymmärtää monikielisten oppijoiden kieli-identiteetin rakentumista ja merkitystä heidän tulevaisuudelleen ja miten tätä voi opettajan tukea.
Yksi itselleni vielä epävarmaksi jäänyt aihe on esi- ja alkuopetuksen teemat ja siellä erityisesti lukemaan opettaminen. Tätä aihetta käsiteltiin opintojaksolla oikeastaan vain yhden kerran aikana, eikä tässä ajassa varmasti ollut tarkoituskaan onnistua hallitsemaan koko laajaa kokonaisuutta täydellisesti. Vaikka en erikoistuisikaan esi- ja alkuopetuksen opettamiseen, koen että lukemaan opettaminen olisi aihe, jonka haluaisin osata ja ymmärtää. Tässä taidossa haluaisin siis tulevaisuudessa vielä kehittyä.
Moduuli 1, tehtävä 5. Funktionaalinen kielenopetus
Funktionaalinen kielenopetus pyrkii kielen opettamiseen merkitysten ja kokonaisuuksien kautta, mielekkäitä arkielämän tekstilajeja hyödyntäen. Vältetään yksittäisten irtosanojen käyttöä harjoittelussa ja pyritään oikeasti ymmärtämään syitä aiheiden opiskeluun (eli saamaan vastaus kysymykseen miksi). Tehtävien tekstit pyritään sitomaan arkielämään ja tekemään niistä sellaisia, jotka tukevat yleisesti kielellisten taitojen oppimista (esim. omien mielipiteiden ja ajatusten ilmaisua, erilaisten tekstityyppien ymmärtämistä, päättelytaitoja…) Tutkivaa oppimista hyödynnetään ja oppilasta kannustetaan löytämään ja rakentamaan säännönmukaisuudet itse. Tällainen ponnisteleminen tehostaa oppimista ja jättää pysyvämmän muistijäljen kuin valmiiden sääntöjen ulkoa opettelu “hauki on kala”-tyylillä.
Omat kielenoppimiskokemukset ovat olleet aika kaukana funktionaalisen kielenopettamisen periaatteista. Muistan edelleen ulkoa sijamuotorimpsun, mutta en välttämättä koskaan täysin ymmärtänyt, miten tästä taidosta oikeasti hyödyn. Irtosanoja ja kontekstiin sitomattomia tehtäviä tehtiin paljon. Toisaalta olen itse ollut aina nopea oppimaan ja omat oppimistaitoni ovat olleet hyvät, joten en kokenut äidinkielen kielioppiopiskelua itselleni hankalaksi tai epämieluisaksi. Silti jälkeenpäin ajateltuna monet asiat olisivat varmasti jääneet paremmin mieleen ja kokonaisuudet hahmottuneet paremmin, jos opetuksessa olisi pyritty funktionaalisuuteen.
Objektitehtävä 1 alkaa hyvin perinteisellä kielioppitehtävällä, jossa yksittäisiä sanoja ja virkkeitä käsitellään halutun kielioppisäännön mukaisesti. Tehtävä ei siis kovin hyvin tue kielen funktionaalista oppimista. Toisaalta uskon, että tämän tyyliset tehtävät voivat olla myös tehokkaita ja hyviä, jos niiden lisäksi panostetaan myös erilaisiin tehtäviin (joita tämänkin objektitehtävän lopusta löytyy).
Objektitehtävä 2 on mielestäni hyvä esimerkki funktionaalisuutta hyödyntävästä kielenopetuksesta. Tehtävän sisältää arkielämän tilanteita ja tekstejä, joita tutkimalla ikäänkuin “vahingossa” tulee oppineeksi haluttuja kielioppiasioita. Lopussa oppilas saa itse määritellä säännön opitulle asialle. Tämä vahvistaa oppimista ja asian sisäistämistä.
Objektitehtävä 3 on myös hyvin perinteinen äidinkielen oppikirjan kielioppitehtävä. Pidän siitä, että tehtävä perustuu kokonaiselle tekstikatkelmalle ja periaatteessa eellyttää tekstin lukemista ja ymmärtämistä. Todellisuudessa tehtävänanto on kuitenkin sellainen, joka mahdollistaa pelkästään mekaanisen tekstin silmäilyn ja keskittymisen yksittäisiin sanoihin kokonaisuuden hahmottamisen sijasta. Tehtävänantoa voisi muokata niin, että teksti tulisi ensin ymmärtää ja sisäistää kokonaisuudessaan (kertoa vaikka omin sanoin kaverille tms.) Arkielämässä tulee takuuvarmasti eteen enemmän tilanteita, joissa on pystyttävä ymmärtämään ja tulkitsemaan mitä tekstissä sanotaan, eikä niinkään pystyä erottamaan tekstin yksittäiset objektit ja predikatiivit.
Tehtävä 3: YOLO-keskustelut kielen ja kieliopin näkökulmasta
Ensimmäisenä silmiin pistää lauseiden lyhyys (usein myös verbittömyys). Kysymyksiin vastataan myös monesti vain yhdellä sanalla. Sanasto on täynnä lyhenteitä, nuorisoslangia, finglishiä (suomen kielen seassa todella paljon engalnninkielisiä sanoja/sanontoja) ja joissain yhteyksissä myös alatyylisiä sanoja (kiroilua yms.)
Kielen käsittelyssä mielestäni olennaisinta olisi tunnistaa, minkälainen viestintä ja kirjoitettu kieli sopii millekin alustalle. Esim. voiko kouluesseessä tai työhakemuksessa kirjoittaa samalla tavalla kuin somessa kavereille? Minkälaisia eroja tässä kirjoittamisessa on kielen rakenteen ja sanamuotojen yms. kannalta? Mielestäni tärkeää olisi myös herätälle lapsia miettimään sitä, minkälaisia asioita toiselle voi anonyymina kirjoittaa. Miltä tuntuu kuulla tai sanoa anonyyminä tarkoitetut kommentit suoraan toiselle kasvotusten?
Kieliopista eniten irti voisi saada pohtimalla lauseranteita (esim. löytyykö lauseista kaikki lausejäsenet --> jos ei, niin tarvisiko löytyä?), oikeinkirjoitusta, välimerkkien käyttöä yms.
Tehtävä 2: Me ei osata enää Suomea
Koulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineella on suuri rooli meidän oman kielemme elinvoimaisuuden ylläpitäjänä (valitettavasti allekirjoitan myös resurssien vähyydestä aiheutuvat haasteet). Koulun merkitystä korostan erityisesti siksi, että kaikissa perheissä lukemisen kannustamiseen ei ole aikaa, kiinnostusta tai resursseja. Oppilaat ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisissa asemissa toisiinsa nähden perheidensä sosioekonomisten taustojen takia. Koululla on kuitenkin mahdollisuus kaventaa näitä eroja. Siksi opettajilla on tärkeä tehtävä myydä suomen kieli lapsille niin, että sen arvostus saadaan taas nousuun. Panostaminen erityisesti lasten lukuinnostuksen löytymiseen, on mielestäni yksi tärkeimmistä ratkaisun avaimista. Lukemisesta tulee tehdä kouluissa jo heti alakoulun ensimmäisiltä luokilta lähtien normi, jolle varataan aikaa kaikilla oppitunneilla. Teksteissä tulee kiinnittää huomiota niiden kiinnostavuuteen, samaistuttavuuteen, toisaalta myös tarjota mahdollisuuksia oppia lapsen omasta elämänkuplasta eroavia uusia asioita ja näkökulmia ajatteluun.
Tehtävä 1: Kevään tavoitteet
Erityisesti toivon saavani työkaluja ohjata oppilasta käyttämään omia metakognitiivisia taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla, tukea oppilasta oman oppimisensa suunnittelussa ja työskentelystä nauttimisesta (itsearvioinnin kohta 4.7). Toivon saavani kurssilta työkaluja, joilla teen äidinkielen opiskelusta oppilaille ja itselleni monipuolista ja mielenkiintoista (koska äidinkieli on oppiaineena niin laaja ja sisältää paljon muutakin kuin kielioppisääntöjä ja lukemaan opettelua). Tähän liitän myös itsearvioinnin toisen oppijalähtöisyyskohdan 4.6, sillä sen ymmärtäminen ja huomioiminen kaikessa opetuksessa auttaa myös tukemaan oppilaan metakognitiivisten taitojen kehittymistä. Ylipäänsä toivon pystyväni kaikessa opetuksessani priorisoimaan oppilaan etua ja oppilaslähtöisyyttä, tekemään sellaisia rohkeita ja luovia ratkaisuja, jotka eivät perustu siihen mistä aita on matalin tai siihen miten on aina tehty.