Olen artikkelin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että me suomalaiset olemme itse suurin uhka kielemme kuihtumiselle. Olen samaa mieltä myös siitä, että ongelma ei varsinaisesti ole nykyajan viestittelykulttuuri, jonka kieliasussa englanti näkyy yhä useammin. Se vain on nykyajan tapa (teen sitä myös itse). Ongelma syntyy siitä, jos suomea aletaan pitää nolompana ja vähemmän arvostettavana kielenä englannin rinnalla. Se on ajattelutapana hyvin tuhoisa ja lopulta aiheuttaa haittaa meille kaikille. Myös omassa kaveripiirissäni olen valitettavasti saanut todistaa tätä "suomi nolo, englanti cool"-mentaliteettia. 

Koulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineella on suuri rooli meidän oman kielemme elinvoimaisuuden ylläpitäjänä (valitettavasti allekirjoitan myös resurssien vähyydestä aiheutuvat haasteet). Koulun merkitystä korostan erityisesti siksi, että kaikissa perheissä lukemisen kannustamiseen ei ole aikaa, kiinnostusta tai resursseja. Oppilaat ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisissa asemissa toisiinsa nähden perheidensä sosioekonomisten taustojen takia. Koululla on kuitenkin mahdollisuus kaventaa näitä eroja. Siksi opettajilla on tärkeä tehtävä myydä suomen kieli lapsille niin, että sen arvostus saadaan taas nousuun. Panostaminen erityisesti lasten lukuinnostuksen löytymiseen, on mielestäni yksi tärkeimmistä ratkaisun avaimista. Lukemisesta tulee tehdä kouluissa jo heti alakoulun ensimmäisiltä luokilta lähtien normi, jolle varataan aikaa kaikilla oppitunneilla. Teksteissä tulee kiinnittää huomiota niiden kiinnostavuuteen, samaistuttavuuteen, toisaalta myös tarjota mahdollisuuksia oppia lapsen omasta elämänkuplasta eroavia uusia asioita ja näkökulmia ajatteluun.