Vappuaaton aamu oli lämmin. Tänään olisi luvassa "Lauftag". Kaikki koulun oppilaat sekä suomalaiset ja espanjalaiset osallistuvat siihen. Tämä tapahtuma on hieman Unicef-kävelyn kaltainen. Tässä sponsorirahat menevät koko koulun yhteiseen toimintaan. 

Pienet eka- ja tokaluokkalaiset aloittivat juoksun klo 8.30. Täällähän koulu alkaa kaikilla aina klo 8! Heillä oli tavoitteena juosta 60 minuuttia yhteenmenoon. Kävellä ei saanut ja juomahörppyäkin ottaessa piti hölkätä. Olimme yllättyneitä siitä, miten moni jaksoi juosta tunnin. Letkeä musiikki ja paikalla olevan yleisön kannustus innostivat hyviin suorituksiin.

Klo 10.30 oli sitten isompien oppilaiden vuoro. Oppilaat vaihtoivat juoksuun sopivat varusteet. Vesipullot laitettiin hallin puolivälissä olleelle penkille. Opettaja antoi ohjeet. Hän uhkaili diskaamisella, jos joku kävelisi. Ensin toki annettaisiin varoitus. Tavoitteena isoimmilla oli 90 minuutin juoksu. Kun oppilas lopetti juoksemisen, hän kävi kertomassa nimensä ja luokkansa. Jo 15 minuutin juoksusta olisi luvassa merkki. Päättäväisiä mielin myös meidän oppilaat lähtivät juoksemaan. Varoittelimme vielä liian kovasta vauhdista, jotta he jaksaisivat paremmin juosta. 

Musiikki soimaan ja oppilaat alkoivat juosta. Muutamilla juoksijoilla kova alkuvauhtiin kostautui ja he putosivat jo ennen 15 minuuttia. Me ihailimme, sitä sinnikkäästi kaikki juoksivat salissa melko pientä ympyrää. Vasta puolen tunnin kohdalla ensimmäinen oppilaistamme luovutti. Reippaasti hän tuli kannustamaan muita. Juoksu jatkui ja juoksijoilla oli iloinen ilme ja päättäväisesti he jatkoivat juoksuaan. Me aikuiset pohdimme, että mahtaisiko tällainen onnistua meillä Myllylässä...

Juoksu jatkui ja jatkui. Todella moni oli päättänyt ottaa haasteen vastaan ja juoksi 90 minuuttia pysähtymättä. Meilläkin kolme urheaa juoksijaa taisteli ihan loppuun saakka. Olimme todella ylpeitä sisukkaista oppilaistamme. Kuinkahan moni meidän koulun oppilaista tai aikuisista pystyisi tuohon?

Juoksun jälkeen koulupäivä jatkui vielä tunnin verran. Sen jälkeen olisi vielä viimeisen kerran kouluruokailun vuoro. Listalla oli juustotäytteisiä perunakroketteja, kyssäkaalia ja kastiketta. Jälkkäriksi tällä kertaa oli hedelmiä. 

Täälläkin juhlitaan vappua, joten perjantai olisi koulusta vapaata. Riehakkaina mielin oppilaat lähtivät viettämään pitkää viikonloppua. Meille tämä iltapäivä ja ilta olivat viimeiset ennen kotimatkapäivää. 

Me aikuiset lähdimme tekemään tuliaisostoksia ennen yhteistä illallista koulun väen kanssa. Ja löytyihän niitä tuliaisia. Matkalaukku varmaan taas narisee liitoksistaan... Tämän lisäksi pääsimme myös testaamaan spagettijäätelöä. Emme tienneetkään niitä olevan niin monenlaisia.

Kokoonnuimme opettajien kesken illalliselle paikalliseen pizzeriaan. Vaikka ulkona oli vielä lämmin, päätimme syödä sisällä. Ruoka oli herkullista. Pizzat, pastat ja pihvit upposivat nälkäisiin vatsoihin monikielisen puheensorinan säestyksellä. Rehtori kävi pikaisesti toivottamassa meille hyvää kotimatkaa. Kutsuimme hänet vierailulle Suomeen. Telse-rehtori kinnostuikin aiheesta. Ehkäpä ensi lukuvuonna hän pääsee käymään Myllylässä. 

Illan huipentumana oli tanssien toukokuuhun -tapahtuma. Suuri joukko aikuisia oli kokoontunut toiseen pizzeriaan, joka oli muutettu diskoksi. Kovin ihmeellisiä tanssikuvioita ei siinä tungoksessa tarvinnut esittää. Sitkeästi tanssimme ja lauloimme itsemme toukokuun puolelle. Sitten oli jo aika palata hotellille nukkumaan ja varustautumaan kotimatkapäivään. 

Hyvää vappua!