Pilvinen aamu oli valjennut Helsingissä, kun reipas ryhmämme kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentällä. Teimme matkalaukkujen tsekkaukset sukkelasti. Tässä vaiheessa toivotimme vanhemmille hyvää kotimatkaa. 

"Pakollisen ryhmäkuvan" jälkeen siirryimme turvatarkastukseen. Ryhmässämme on muutama ensikertalainen lentomatkustajaa. Kuin tiput kanaemojen välissä oppilaat kulkivat kuuliaisesti läpi turvatarkastuksen. Yllättävän monen reppu tarkastettiin ja löytyikin liian isoja pillimehuja. Myös smoothiet herättivät mielenkiintoa, mutta niiden tilavuus oli sallitun rajoissa. 

Pienen ilmassa leijuvan "hepulin" saattelemana siirryimme lähtöportille. Hienosti kaikki jaksoivat odotella koneeseen pääsyä. Istumapaikoista oli pientä säätöä. Pian pääsemmekin koneeseen, joka tällä kertaa ei ollutkaan ihan täysi. Tarkkaavaisena seurasimme lentoemäntien turvaohjeet. Meillä oli todella mukavia lentoemäntiä ja he jaksoivat opastaa ja vastata muutamaan kymmeneen kysymykseen. 

Reipas lähtökiihdytys ja matka kohti aurinkoa pilvien yläpuolelle saattoi alkaa. Samalla ihmeteltiin, miten pieniä autot ja talot olivat yläilmoista käsin. Kuvia ja videoita otettiin kymmeniä. Eväät esiin ja aamupala maittoi ensijännityksen laannuttaa. Juomaksi nautimme tietysti kuuluisaa mustikkamehua ja vettä. 

Myötätuulen saattelemana laskeuduimme Hampuriin etuajassa. Ikkunoista ihmeteltiin, kuinka erilainen Saksa olikaan Suomeen verrattuna. Toki vihreää ja kukkia näkyi paljon enemmän kuin kotona. Lämpötila oli kovin kotoinen 10 astetta, jota kylmenisi melkoinen puhuri. 

Kierros WC:n puolella ja alakertaan matkalaukkujen luo. Ihme ja kumma, laukut tulivat heti, kun pääsimme oikean hihnan luo. Kaikki saivat laukkunsa ehjinä perille. Ryhmä kasaan ja kohti exit-kylttiä (Ausgang opeteltiin myös). Yllättäen vastaanottokomitea ei ollutkaan vielä saapunut. Hetken kuluttua tuli kaksi opettajaa ja yksi isä Suomen ja Saksan liput liehuen. Halaukset, esittelyjä valokuvat kielten sulavassa sekamelskassa.

Kipitimme isäntien perässä autoille. Jakaannuimme kolmeen eri autoon. Sulavasti kuljettajamme ohjasivat meidät läpi huomiseen maraton-juoksuun valmistautuvan Hampurin. Vihreät lehdet, punaisena kukkivat puut ja nurmikot istutuksineen saivat meidät huokaisemaan.

Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Reinbekiin Mühlenredderin koululle. Siellä oli jo osa perheistä odottamassa. "Perhekuvien" jälkeen puolet oppilaista lähti perheidensä kanssa kotiin. Toisten kanssa jouduimme hieman odottelemaan, sillä moni lapsista oli ollut Hampurissa lasten juoksutapahtumassa. Siihen osallistui yli 8000 lasta. He juoksivat 4,3 kilometrin matkan. Muistoksi sai hienon mitalin. Odotteluaikaa hyödynnettiin välipalan syöntiin, leikkimiseen sekä koulurakennukseen tutustumiseen. Reippain mielin loputkin oppilaista lähtivät perheidensä matkaan. Kyllä meillä on upeita oppilaita.

Me opet siirryimme omaan majapaikkaan ja kävelimme tutustumassa Reinbekin linnan piha-alueeseen. Sitten olikin aika mennä syömään. Ensimmäinen matkapäivänsä alkaa kääntyä iltaan. Aamulla tapaamme klo 9.30 täkäläista aikaa oppilaiden kanssa koululla.

Bis Morgen!

Islan päivä:  

Emilyn päivä: