Tänään oli jännittävä päivä. Tapasimme jo klo 8.45 koulun lähistöllä olevalla bussipysäkillä. Kadut ovat täällä niin ahtaita, ettei koululle yksinkertaisesti pääse bussilla. Isäntäperheet toivat lapset ja me aikuiset kävelimme paikalle reippaasti. Kiipesimme bussiin pienen sadekuuron säestämänä. Yöllä oli satanut oikein kunnolla ja ilma oli melko viileä näin aamusta. 

Matkasimme bussilla Santa Polaan. Matkalla ihailimme monenlaisia palmuja ja erilaisia taloja hienoista rancheista vähän tavallisimpiin asumuksiin. Sadekin alkoi jo vähän hellittää. Pääsimme satamaan hyvässä ajassa. Otimme reppuihimme koulun meille antamat eväät. Sitten kiipesimme punavalkoiseen katamaraaniin. Miehistön edustaja kävi sanomassa, että olisi syytä istua paikallaan satamasta lähdön jälkeen. Luvassa olisi hieman keikkuva matka Tarabacan saarelle. 

Miehistö tiesi, mistä puhui. Aallot keikuttivat katamaraania melkoisesti. Meidän kahdeksikko istui nätisti paikallaan eväitä nauttien. Isäntäperheiden lapset juoksentelivat ympäriinsä, mikä alkoi kostautua. Yksi ja toinen heistä alkoi voida pahoin. Pääsimme kuitenkin saarelle sateen yhä seuratessa meitä. Oppilaille jaettiin merirosvoteemaiset kartat alueesta heti satamassa. Kartassa oli kävelyreittimme saarella pysähdyksineen. Tarabacan saari on noin kilometrin pitkä ja nelisen sataa metriä leveä maksimissaan. Menimme ensin kaupungin puolelle ja pysähdyimme aukiolle syömään eväitä. Suurten puiden alla sadekaan ei haitannut. Tutustuimme mm. valepippuripuuhun. Tuoksu oli pippurinen 😉.

Sade lakkasi ja lähdimme kierrokselle saaren luonnonsuojelualueelle. Reitillä oli huikeat näkymät majakoineen ja vanhoine puolustusrakennuksineen. Daniel-ope toimi oppaanamme ja kertoi paljon kasveista ja alueesta sekä sen suojelusta. "Kirsikkana kakun päällä" saimme tuoksutella hunajalta tuoksuvaa pientä valkoista ruohokasvia. Kaupungin puolella kierrellessämme näimme sen kolme porttia, kirkon, vanhan sataman, linnoituksen osan ja tyhjillään olevan koulun. Saarella on noin 70 vakituista asukasta, joista yksikään ei ole koululainen. Koulu avataan ja sinne tulee opettaja heti, jos oppilaita on 3. Jos saareen muuttaa 1-2 lasta, niin heidät kuljetetaan kouluun mantereelle.


Kaupungin keskeltä löytyi leikkipuisto, jossa oli hyvä syödä lounaseväät ja viettää aikaa leikkien kavereiden kanssa. Ruokailun ja leikkien jälkeen rohkeimmat pulahtivat mereen uimaan. Sää oli muuttunut vähän aurinkoisemmaksi, sadetta ei ollut, mutta tuuli oli vielä vilpoista. Rannalta löytyi iso kasa upeita kiviä, nälkäisiä lintuja ja materiaalit "kumiveneen" rakentamiseen. Espanjalaiseen tapaan kenelläkään ei ollut kiire lautan kyytiin, jolla meidän piti lähteä saarelta pois. Ihmettelimme, miten lautta jo käynnisteli moottoreita meidän vielä odotellessa ystäviämme pois merestä. Lautta lähti ja hieman jo häätäännyimme, että kauanko odotamme seuraavaa. Onneksemme se jo näkyi horisontissa. Astuimme katamaraanin kyytiin. Aluksi matka oli pomppuinen, mutta kannelta saattoi jo loppumatkasta ihailla maisemia. Santa Polan satamassa kaikki olivat hyvävointisia, mutta kävelystä uupuneita. Onneksemme nyt bussi odotti meitä ja matkasimme turvallisesti takaisin Aspeen. Pysäkillä perheet jo odottivat matkalaisia. Kaikki lähdimme tyytyväisinä koteihin. Huomenna onkin sitten jo viimeinen kokonainen päivä Aspessa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan...