Bok!

Minä sain kuin sainkin suoritettua kurssin hyväksytysti ja sain kurssitodistuksen! Ajattelen, että minun pomalo-asenteessani on vielä paljon hiomisen varaa. Myöhästyinhän sentään kurssin aikana ainoastaan yhden kerran. Se tapahtui ensimmäisen kurssipäivän aamuna, kun eksyin Splitin pikkukujille Googlen kävelyohjeista huolimatta. Saavuin paikalle hikisenä, järkyttyneenä myöhästymisestäni ja kolme minuuttia yli tunnin alkamisajan! Pahoittelin häpeissäni myöhästymistäni ja selitin, että halusin vain niin kovasti noudattaa edellisenä iltana saamaani pomalo-ohjetta. Olivat sitä mieltä, että myöhästymiseni oli liian pientä, eikä sitä voi edes laskea myöhästymiseksi pomalosta puhumattakaan. Moni muu kurssilainen osasi paljon paremmin noudattaa pomalo-ohjetta, ainakin, jos ajattelen sitä, mihin aikaan osa heistä tunneille saapui;) Ehkä kurssin päätavoite ei sittenkään ollut tuon pomalo-asenteen oppiminen; taisivat huijata kurssin alussa.

Kurssi on nyt päättynyt ja opettajat eri puolelta Eurooppaa lähtevät vähitellen paluumatkalleen kohti omaa kotimaataan. Mielestäni ehdottomasti parasta, mielenkiintoisinta ja opettavaisinta tällä kurssilla on ollut saada tavata opettajia muista Euroopan maista. Koulusysteemeissä eri puolella Eurooppaa on paljon saamaa, mutta toisaalta myös paljon eroja. Monista erilaisista toimintatavoista huolimatta minusta tuntuu kuitenkin siltä, että monet eurooppalaisten opettajien huolet kuulostavat kovin samanlaisilta. Kuten Seikkukin totesi omassa Firenzen kurssiblogissaan, huolta aiheuttavat mm. huoltajien taholta tulevat suuret odotukset sekä jatkuvasti lisääntyvät paperityöt. Opettajien suurin toive tuntui olevan saada tehdä opetustyötä oppilaiden kanssa ja oppilaita varten. Tätä työrauhaa minäkin kovasti toivon ja arvostan. Eihän opettajan työ kai olisi mitään ilman oppilaita! Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä pääosaan nousivat tällä kurssilla yhteistyö, käyttäytymisen ymmärtäminen ja oppilaiden kanssa yhdessä tekeminen sekä läsnäolo.

Huomenna aikaisin aamulla nousen lentokoneeseen tyytyväisenä ja yritän parhaani mukaan ottaa töissä käyttöön kurssilla olleita hyödyllisiä asioita.

Tuota pomalo-juttua minun on kyllä ehdottomasti pohdittava lisää. Isälläni oli (ja on edelleen) tapana sanoa: " Ei hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi". Siinä on kyllä paljon samaa kuin tuossa pomalossa...