Kahdeksannelle luokalle on tullut uusi oppilas, Vietnamista muuttanut buddhalainen poika. Syyslukukausi on lopuillaan. Seurakunnan nuorisopastori on tullut kertomaan rippikoulusta ja jakamaan ilmoittautumislomakkeita. Oppilaat juttelevat innoissaan uudelle pojalle rippikoulusta tulkin avustuksella. Yksi on lähdössä jo viikon kuluttua nuorteniltaan ja toinen haaveilee rippileiristä Roomassa. Uusi poika on ihmeissään. Mikä on rippikoulu? Mikä on kristinusko?

Kristinusko on edelleen maailman suurin uskonto. Se on levittäytynyt lähes jokaiseen maanosaan, ja lähetystyö jatkuu koko ajan. Maallistumisen eli sekularisaation väitetään olevan yleinen ilmiö etenkin länsimaissa, joissa tutkimusten mukaan ihmiset vieraantuvat kristinuskosta yhä enemmän. Tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia, sillä pyhän ja yliluonnollisen kaipuu on tullut entistä tärkeämmäksi monelle nykyihmiselle. Suomessa kuten muissa länsimaissa kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan, mutta monet toiminnot kuten perhekerhot ja rippikoulu nauttivat yhä suurta suosiota.

Vuosikymmenen alun korona-aikana kirkosta erottiin myös huomattavasti vähemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana ajanjaksona, vaikka koronan seurauksena monilla taloudellinen tila heikkeni. 

Kristinusko vakiintui jo Rooman vallan aikaan isoksi ja organisoiduksi uskonnoksi, mutta samalla sen opeista kehkeytyi monia eri kiistoja. Kristinuskosta erosi jo ensimmäisinä vuosisatoina pieniä uskontokuntia kuten gnostilaisuus. 300-luvulla opillisia erimielisyyksiä jouduttiin selvittelemään kirkolliskokouksissa ja kristinuskoon laadittiin uskontunnustuksia.

Uskontunnustukset kertovat pitkälti, mistä kristinuskossa on kyse: uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan – Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Pyhä kirja Raamattu kertoo, kuinka maailma luotiin aluksi hyväksi, mutta ihminen lankesi kiusaukseen ja sai synnin osakseen. Raamatun mukaan Jumala lähetti poikansa Jeesuksen sovittamaan ihmiskunnan synnit ristinkuolemallaan ja avasi samalla ihmisille tien taivaaseen, Jeesukseen uskomalla ja lähimmäistä rakastamalla. Lähimmäinen ei kristinuskossa tarkoita vain itselleen läheisiä ihmisiä, vaan kaikki ihmisiä maailmassa. Jokaisesta, siis kaikkein köyhimmistä ja heikoimmistakin, pitää näin ollen pitää huolta.

Kristinuskossa on yhteisiä perususkomuksia, joiden kautta uskontoa voidaan kutsua kristinuskoksi. Kristinusko ei kuitenkaan ole kaikkialla yhtenäistä, vaan se on historian saatossa jakaantunut lukuisiin erilaisiin kirkkokuntiin ja suuntauksiin.
Eroja on mm. kaste- ja ehtoolliskäsityksissä. Nämä ovat sakramentteja eli kirkon pyhiä toimituksia, joita on eri määrä eri suuntauksissa. Luterilaisuudessa niitä on kaksi, kun taas katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa seitsemän.

Kristinuskoksi ei lueta sellaisia suuntauksia, jotka eroavat keskeisiltä opeiltaan kristinuskon peruskäsityksistä. Näitä ovat mm. mormonit ja jehovan todistajat, vaikka niiden opeissa on mukana joitakin samankaltaisia ajatuksia kuin kristinuskossa.

Kuva: Kaste on yksi kirkon pyhistä toimituksista eli sakramenteista.