Puolukka on pohjoisiin, karuihin metsiin erinomaisesti sopeutunut varpu. Sen monivuotiset versot kykenevät talvehtimaan lehtineen päivineen, eikä kesän kuumuuskaan sitä haittaa. Metsäpalojakin puolukka sietää kohtalaisesti. Puolukan lehdet ovat paksut, vahapeitteiset ja sisäänpäin kääntyneet, mikä estää tehokkaasti veden liiallista haihtumista. Kangasturpeessa risteilevät maavarret kuolevat vanhimmista osistaan, mutta uusia osia versoo tilalle. Näin itse kasviyksilö voi olla jopa satoja vuosia vanha.

Puolukan tyypillisin elinympäristö on kuivahko kangasmetsä. Sitä kasvaa kuitenkin myös tuoreemmissa metsissä ja rämeillä. Tunturikankailtakin voi puolukoita poimia. Levinneisyysalue kattaa koko Suomen. Puolukka on valokasvi, eli esimerkiksi tuoreen kangasmetsän kasvaessa kuusikoksi puolukka häviää vähitellen varjoa paremmin sietäville kasveille.

Puolukka on rahallisesti arvokkain metsämarjamme. Se kukkii mustikkaa myöhemmin, joten sen kukinta on yleensä hallalta turvassa, ja sato on siten varmempi. Puolukalle sopivia metsiä on Suomessa runsaasti, ja kerääminen on helpompaa kuin monien muiden marjojen. Eurooppalaisittain puolukka on varsin eksoottinen marja, sillä Keski- ja Etelä-Euroopassa sitä ei esiinny.