7.5 Eläinravintoa maalta ja vedestä


Nautakarjaa kasvatetaan sekä maidon- että lihantuotantoon.

Suurimman osan ruokavalioon kuuluu eläinperäisiä tuotteita, kuten lihaa, kalaa, maitoa, kananmunia, äyriäisiä ja simpukoita.

Osa eläinravinnosta saadaan metsästämällä ja kalastamalla, mutta suurin osa tuotetaan kasvattamalla eläimiä.

Tätä varten tarvitaan myös kasvien viljelyä. Esimerkiksi maissisadosta suurempi osa päätyy eläinten rehuksi kuin ihmisravinnoksi.

Runsaslukuisimpia tasalämpöisiä karjaeläimiä ovat kanat, naudat, lampaat ja siat. Näiden lukumäärät lasketaan miljardeissa. Kotieläintuotannon jättiläisiä maailmassa ovat Kiina, Brasilia, Intia ja Yhdysvallat. Australia ja Uusi-Seelanti ovat tärkeitä lampaiden kasvattajia.


Lampaita kasvatetaan muun muassa Australiassa.

Intiassa on paljon nautoja, mutta niiden lihaa ei juurikaan käytetä ravinnoksi, sillä naudat ovat hindulaisille pyhiä. Sikaa taas ei islaminuskoisissa maissa syödä lainkaan eikä siten myöskään tuoteta. Joissakin uskonnoissa eläin tulee teurastaa määrätyllä tavalla, jotta se olisi kelvollinen syötäväksi. Buddhalaiset ja osa hindulaisista suuntauksista pyrkivät kokonaan välttämään lihansyöntiä.

Jos päivällisvieraiksesi tulee ihmisiä monista eri ruokakulttuureista, kana, munat ja kala sopivat useimmille, elleivät he ole kasvisssyöjiä.

Yksi nopeimmin kasvavista ravinnontuotannon muodoista on vesiviljely. Se tarkoittaa eläin- ja kasviravinnon kasvattamista maalle rakennetuissa lammikoissa tai vielä useammin meressä olevissa altaissa.

Tällä tavoin kasvatetaan esimerkiksi kaloja, katkarapuja ja merileviä.


Vesiviljely on nopeasti kasvava maatalouden muoto. Kalankasvatusaltaita. Parainen, Nauvo.