Lue oheinen teksti ja tee muistiinpanot Väli- ja Etelä-Amerikan korkeakulttuureista ja niiden tuhoutumisesta.

Väli- ja Etelä-Amerikan alangoilla eli ennen eurooppalaisten tuloa toisistaan eristäytyneitä intiaaniheimoja, jotka saivat toimeentulonsa alueesta riippuen kalastuksesta, metsästyksestä, keräilytaloudesta ja myöhemmin myös maanviljelystä. Kastelumenetelmien kehittyessä maasta saatava sato riitti yhä suuremmalle määrälle ihmisiä ja tämä johti vähitellen kaupunkien syntyyn.

1300-luvulle tultaessa Meksikon atsteekit ja Andien inkat olivat rakentaneet voimakkaita ja hyvin järjestäytyneitä korkeakulttuureita, joita voidaan pitää jopa valtioina. Kummankin heimon menestys perustui tehokkaaseen maanviljelyyn ja voimakkaaseen armeijaan, jolla pidettiin kurissa kilpailevat heimot. Meksikossa oli ollut myös kolmas korkeakulttuuri eli mayat, jotka olivat lähes kokonaan hävinneet jo 500 vuotta ennen löytöretkiä. Vain rauniokaupungit olivat jäljellä ja niitä tutkimalla on saatu selville, että mayoilla oli kirjoitusjärjestelmä ja he laativat tarkkoja kalentereita. Kulttuurin häviämisen syiksi on epäilty kulkutauteja, nälänhätää tai sotia.

Intiaanivaltakuntien luultiin olevan tarumaisen rikkaita ja tämä seikka houkutteli mantereelle espanjalaisia valloittajia eli konkistadoreja. Heidän päämääränsä uudella mantereella oli: "palvella Jumalaa ja Hänen majesteettiaan, tuoda valoa niille, jotka pimeässä vaeltavat ja rikastua".

Hernan Cortes johti sotaretkeä atsteekkeja vastaan vuosina 1519–1521 ja hänellä oli apunaan tuhansia atsteekkien vihollisheimojen miehiä. Atsteekkivaltion pääkaupunki Tenochtitlania piiritettiin ja vesiyhteys sinne katkaistiin. Kuukausia kestänyt piiritys ja espanjalaisten mukanaan tuomat taudit heikensivät kaupungin puolustajia ja lopulta pitkien taistelujen jälkeen viimeinen intiaanipäällikkö Cuauhtémoc antautui. Henkiin jääneitä käännytettiin väkisin kristinuskoon, heidän omaisuutensa otettiin espanjalaisten haltuun ja heistä tehtiin orjia pelloille ja kaivoksiin.

Samoja menetelmiä käytti Francisco Pizarro inkavaltion kukistamisessa 1532. Hänen toimensa olivat niin julmia, että monet heimot nousivat myöhemmin kapinaan ja Andien alue pysyi pitkään levottomana. Viimeinen kapinoinut inkahallitsija teloitettiin 1572 ja vielä jopa vuonna 1780 alueella elävät inkojen jälkeläiset nousivat vastarintaan. Inkavaltion pääkaupunki Machu Picchu säästyi konkistadorien tuhotöiltä vaikean sijaintinsa ansiosta ja se löydettiin lähes koskemattomana vasta 1911.