Saimaannorppa on rauhoitettu, äärimmäisen uhanalainen hylje. Se on Itämeren norpan alalaji. Se on monille tuttu suomalaisen luonnonsuojelun symboli.

Saimaannorppa esiintyy maailmassa vain Suomen Saimaassa ja siihen yhteydessä olevissa järvissä. Laji jäi eristyksiin viimeisimmän jääkauden jälkeen Saimaan vesialueisiin, kun maankohoamisen myötä Saimaasta tuli järvi.

Saimaannorppia lasketaan olevan jäljellä vain 380 yksilöä. Vaikka jokainen naaras saisi vuosittain poikasen eli kuutin, ei kannan kasvu olisi kovin nopeaa. Saimaannorppa saavuttaa sukukypsyyden vasta 4–5 vuoden iässä. Emo voi saada enintään yhden jälkeläisen vuodessa. Keväisin syntyy vain noin 80 elävää pikkunorppaa eli kuuttia.

Saimaannorpan suurin uhka on ihminen. Lisääntyvien yksilöiden määrä on pieni ja poikasten kuolleisuus suuri. Kuolleina löytyneistä alle yksivuotiasta norpista lähes kaikki kuolevat verkkoihin. Kuutille elintärkeä lumipesä saattaa keväällä sulaa ennen aikojaan ja kuutti jää suojattomaksi ja menehtyy. Alkukeväällä emo häiriintyy helposti ihmisen tullessa liian lähelle esimerkiksi moottorikelkalla, jolloin kuutti usein menehtyy emon paetessa. Myös Saimaan vesistön korkeuden säännöstelyt voivat tuhota lumipesiä.

Saimaannorppaa voidaan kutsua myös kotoperäiseksi reliktiksi eli jäännelajiksi. Kotoperäisyys eli endeemisyys tarkoittaa sitä, ettei lajia esiinny missään muualla maailmassa. Reliktillä eli jäännelajilla tarkoitetaan lajia, jonka esiintymisalue on jäänne lajin laajemmasta esiintymisalueesta. Esimerkiksi härkäsimppu elää monissa järvissä "muistona" ajasta, jolloin Suomi oli suurelta osin meriveden peitossa.


Yle: Saimaannorppa - uhanalainen alalaji