Koetapa lentää! Levitä kätesi, sormesi ja räpyttele! Todennäköisesti huomaat, että ilma liikkuu vain vähän ja mitään muuta ei tapahdu. Miksi lentäminen ei onnistu ihmiseltä, mutta on niin helponnäköistä linnuille?

Lintujen lentokyvyn tärkein salaisuus on voimakkaat siivet, joissa on taipuisia sulkia.

Lintujen luut ovat onttoja, huokoisia ja kevyitä ja keuhkot ovat isot. Lintujen sydän on nelilokeroinen kuin nisäkkäilläkin. Sydämen toisesta kammiosta kuljetetaan keuhkoihin vähähappista verta ja toisesta kammiosta happipitoista verta kaikkialle ruumiiseen. Muun muassa tehokkaan verenkierron ansiosta lintu pystyy lentämään pitkiä matkoja.


Lapintiira on taitava lentäjä.

Lentokyky vaatii hyvää lihasten hallintaa. Niinpä linnuilla on lihasten toimintaa ohjaavat suurikokoiset pikkuaivot. 

Pesivien vesilintujen ei tarvitse lentää paljoa. Niille on tärkeämpää olla mahdollisimman huomaamattomia ja löytää ruokaa. Vesilinnut ovatkin melko taitamattomia lentäjiä. Joutsenille lentoon lähtö on työlästä niiden suuren koon vuoksi. Kokosukeltajasorsat, kuten koskelot ja sotkat, joutuvat juoksemaan jonkin matkaa veden pinnalla ennen siiville kohoamista, sillä ne ovat erikoistuneet sukeltamaan. Puolisukeltajasorsilla lentoon lähtö on helpompaa. Ne pääsevät vedestä lentoon melko jyrkässäkin kulmassa, ilman pitkää kiihdytystä. 

Vesilinnut ovat kestäviä lentäjiä. Monet hanhilajit pesivät Siperian takamailla ja talvehtivat Länsi-Euroopassa, joten niiden muuttomatka on pitkä.

Veden äärellä elää monia taitavia lentäjiä, kuten tiiroja ja lokkeja. Ne hankkivat ravintonsa kalastamalla lennosta, syöksyen salamannopeasti ja tarkasti kalan perään. Tiiroilla lentämisessä yhdistyvät taito ja kestävyys.

Kanadanhanhi.






Linnut ovat sopeutuneet lentämään, sillä niillä on

• isot, tehokkaat keuhkot
• iso, kehittynyt sydän
• siivet
• sulat
• isot pikkuaivot
• kevyet luut.

Tee tehtävä 1