Sinisorsa on puolisukeltaja.

Lajien välinen yhteiselo on mahdollista siksi, että jokaisella lajilla on oma ekologinen lokeronsa. Ekologisella lokerolla tarkoitetaan lajin elintapojen perusteella määräytyvää kokonaisuutta, jossa lajin yksilöt elävät ja tuottavat jälkeläisiä.

Esimerkiksi sinisorsat elävät järvillä. Ne ovat puolisukeltajasorsia. Koska sinisorsat eivät kykene kunnolla sukeltamaan, ne etsivät ravintonsa matalasta, alle puolen metrin syvyisestä rantavyöhykkeestä. Sinisorsat syövät matalan veden pohjasta löytämiään simpukoita ja kasveja. Sinisorsan ekologista lokeroa voidaan siis kuvata järven matalaksi alle puolen metrin syvyiseksi rantavyöhykkeeksi.

Tukkasotkat elävät usein samoilla järvillä kuin sinisorsat. Myös tukkasotkat käyttävät ravinnoksi pohjasta löytyviä simpukoita ja kasveja. Miksi emme havaitse lainkaan kilpailua?

Syynä tähän on se, että tukkasotkat ovat kokosukeltajia. Ne kykenevät etsimään ravintonsa syvemmistä vesistä kuin sinisorsat. Tukkasotkan ekologiseksi lokeroksi voikin kuvata järven syvempää yli puolen metrin syvyistä rantavyöhykettä.

Luonnossa lajienvälistä jatkuvaa kilpailua pyritään välttämään, sillä jatkuva kilpailu on kaikille eliöille raskasta. Tämän vuoksi havaitsemme kilpailun sijaan lajien erilaiset ekologiset lokerot, joissa kunkin lajin on hyvä elää ja tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä.


Tukkasotka on sukeltajasorsa. Kuvassa naaras on juuri sukeltamassa pinnan alle.