Minkki tuotiin Suomeen 1920-luvun lopussa turkiseläimeksi tarhoihin. Kuitenkin jo vuonna 1932 tavattiin Suomesta villiintyneitä tarhaminkkien jälkeläisiä.

Minkki on haitallinen vieraslaji. Minkki on äärimmäisen nopea ja taitava saalistaja. Luonnossa se on kuitenkin myös hyvin haitallinen, sillä minkki tappaa kaikki kiinni saamansa ravinnoksi kelpaavat eläimet, vaikkei sillä nälkä olisikaan. Etenkin saariston ulkoluodoille päästessään vesilinnut poikasineen ovat suuressa vaarassa, sillä ne eivät ole tottuneet minkin kaltaisen pedon läsnäoloon pesimäalueellaan. Paljon tutumpi esimerkki luontoon kuulumattomasta tappajasta on kotikissa, joka irti päästessään tappaa kaikki itseään pienemmät otukset sisiliskosta aina oravaan ja lintuihin.

Villiminkki on yleensä melko tumma yleisväritykseltään, mutta sen alahuulesta lähtee rintaa kohti valkea laikku. Väritys kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Sen ruumiin pituus on vähän alle 50 cm ja hännän noin 20 cm. Minkkikoiras voi painaa lähes kaksi kiloa, naaras vain kilon verran.

Minkki viihtyy veden lähellä, sillä kesällä se syö pikkunisäkkäiden lisäksi mielellään vesilintujen poikasia ja munia. Talvella ravinnoksi kelpaavat kalat. Minkki synnyttää huhti–toukokuussa puolen tusinaa poikasta, jotka syntyvät sokeina luonnon onkaloon tai toisen eläimen entiseen pesäkoloon.


Minkki on näätäeläin.