Vesiluonnolle vuodenaikojen vaihtelu on tärkeää.

Veden yksi tärkeä ominaispiirre on se, että se on tiheintä +4 °C:n lämpötilassa. Eli voidaan ajatella veden olevan painavimmillaan +4 °C:n lämpötilassa ja kevyempää, kun veden lämpötila muuttuu joko kylmemmäksi tai lämpimämmäksi. Esimerkiksi kesällä pintavesi on lämpimintä ja samalla myös kevyintä. Kesällä kylmin vesi onkin järven pohjassa.

Talven jäljiltä pintaveden lämpötila on ollut lähellä 0 °C astetta. Keväällä jäiden sulettua alkaa veden lämpötila hiljalleen kohota. Veden lämpötilan kohotessa järven koko vesimassa on lopulta +4 °C -asteista. Tällöin tapahtuu tuulen vaikutuksesta keväinen täyskierto. Täyskierrossa vesimassa sekoittuu täysin. Pinnan hapekasta vettä kulkeutuu pohjaan ja pohjan ravinteikasta vettä kulkeutuu pintaan. Kasviplankton yleistyy kuten myös eläinplankton pienellä viiveellä.

Kesällä pintaveden lämpötila nousee. Pinnan lämpötila saattaa olla lähes +20 °C, tämän alapuolella hieman syvemmällä on ns. harppauskerros, jonka alapuolella on viileää vettä.

Harppauskerros jakaa vesipatsaan kahteen osaan, jotka eivät sekoitu keskenään. Näin ollen pohjasta ei siirry pintaveteen lisää ravinteita ja pinnasta ei siirry happea pohjaan. Kesällä järven tuotanto on korkeimmillaan.

Syksyllä veden lämpötila alkaa jälleen laskea. Lopulta se on viilentynyt +4 °C -asteiseksi, jolloin tapahtuu syksyinen täyskierto. Tällöin pohjavesi saa tärkeän happitäydennyksen.


Syksyllä veden kerrostuneisuus vähenee. Sukeltajat tarvitsevat syksyllä suojapuvun.

Talvisin järviin muodostuu jääpeite. Jääpeite toimi hyvänä eristeenä, jolloin suurin osa vedestä pysyy talvellakin sulana. Jääpeite estää ilmassa olevan hapen siirtymisen veteen. Moniin järviin muodostuu myös talvisin kerroksellisuus.

Talven aikana pohjassa tapahtuu jatkuvaa hajotustoimintaa, joka kuluttaa vedessä olevaa happea. Rehevöityneissä järvissä talvinen hajotustoiminta on ongelma, sillä niissä on paljon hajotettavaa ainesta ja hajottajia, jotka kuluttavat kaiken vedessä olevan hapen. Happi voikin loppua. Tällöin voidaan havaita kalojen joukkokuolemia.

Pilkkijät kalastavat järvellä. Kaloja houkuttelevat pyydysten värit ja ruoka sekä rei'istä järveen tuleva happi.