Ympärillämme oleva luonto koostuu erilaisista ekosysteemeistä. Ekosysteemi koostuu alueen elottomasta luonnosta ja erilaisista eliöistä, jotka elävät vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristön kanssa.

Biosfääri on termi, jolla tarkoitetaan maapallon osaa, jossa on elämää.

Elotonta luontoa ovat esimerkiksi alueen kallio- ja maaperä. Yleensä ekosysteemillä tarkoitetaan tiettyä rajattua osaa luonnosta, kuten lampea. Ekosysteemin populaatioihin vaikuttavat monet ympäristötekijät. Esimerkiksi järven kaloihin vaikuttavat veden happipitoisuus, ravinteisuus ja happamuus.

Ekosysteemit ovat usein kytköksissä toinen toisiinsa. Esimerkiksi purot ja joet voivat laskea lampeen tai järveen. Vastaavasti lammet ja järvet laskevat usein jokien välityksellä edelleen mereen. Metsälampeen putoaa puiden lehtiä ympäröivästä metsästä ja rankkasateet saavat joen tulvimaan metsänpohjalle.

Osa ekosysteemeistämme on suuria (esimerkiksi Itämeri). Suurista ekosysteemeistä voidaan erottaa myös omia pienempiä ekosysteemejä, kuten saariston.

Itämeren saaristojen rantaekosysteemit kallioisine rantoineen ovat erilaisia kuin avoveden eli ulapan ekosysteemi. Eliöt ovat siis sopeutuneita omaan ekosysteemiinsä. Tummavetisessä järvessä elää eliöitä, jotka selviytyvät vähäisemmällä auringonvalolla. Merivedessä elävät eliöt taas ovat sopeutuneita veden suureen suolapitoisuuteen.
​Kasvillisuusvyöhykkeet.

Rannan kasvillisuusvyöhykkeet ovat hyviä esimerkkejä lajien sopeutumisesta erilaisiin olosuhteisiin.

Aalloille alttiilla rannalla ei kasva kelluslehtisiä ulpukoita, mutta vankkajuuristoinen järviruoko voi vallata rantavyöhykkeen. Juureton vesiherne taas on sopeutunut saalistamaan tarvitsemansa ravinteet rakkuloidensa avulla.