Tuottajien ja kuluttajien lisäksi eliöyhteisöön kuuluvat hajottajat. Niitä ovat esimerkiksi useat bakteerit ja sienet. Järven pohjalla kuolleita kaloja syövä rapu on myös hajottaja.

Hajottajat käyttävät ravintonaan kuolleita eliötä, niiden osia tai eliöiden ulosteita. Näin ne hajottavat kuolleet eliöt ja niiden osat lopulta mm.kasvien käyttöön ravinteiksi. Hajottajien merkitys on se, että ne kierrättävät ravinteita kaikilta ravintoverkon tasoilta takaisin tuottajien käytettäväksi.


Täplärapu on hajottaja, kun se syö kuolleita eliöitä.

Hajottajilla on merkittävä osa toimivan ekosysteemin ravinnekierrossa. Tuottaja, kuten osmankäämi, saa juurien kautta typpeä. Vesiperhosen toukka saa typpeä syödessään osmankäämiä. Ahven saa taas typpeä syödessään vesiperhosen. Kun ahven kuolee, hajottajat vapauttavat kuolleen ahvenen sisältämän typen sellaiseen muotoon, jota kasvit voivat käyttää. Tätä kutsutaan ravinnekierroksi.

Osa ravinteista ja hiilestä voi varastoitua pohjaan pitkiksikin ajoiksi ja vapautua vasta myöhemmin esim. ihmisen toiminnan myötä. Tästä kerrotaan lisää Vesiluontoa pitää suojella -luvussa. 

 

Itämeren pohjassa ei näy kuolleita kasveja eikä eläimiä, sillä hajottajat käyttävät ne nopeasti ravintonaan.