Veden kiertokulussa vesi haihtuu, tiivistyy pilviksi, siirtyy pilvissä mantereelle, sataa alas ja lopulta virtaa takaisin meriin.

Haihtuva vesi on puhdasta vettä eli makeaa. Kun vesi sataa maahan, veteen alkaa liueta maaperästä erilaisia suoloja. Nämä suolat kulkeutuvat veden mukana lopulta meriin.

Kun meressä vesi haihtuu, suolat jäävät meriin. Vuosimiljoonien kuluessa meriin on kertynyt veden kiertokulun takia suoloja, ja näin meret ovat muuttuneet suolaisiksi. Eniten merivedessä on natriumkloridia, mutta siinä on myös muita suoloja.

Maapallon vesivaroista vain noin kolme prosenttia on makeaa vettä. Eniten sitä on jäätikköihin sitoutuneena, noin 70 % kaikesta makeasta vedestä (eli alle 2 % kaikesta vedestä). Makeaa vettä on myös maan sisällä pohjavetenä.

Vain alle prosentti makeasta vedestä on pintavetenä järvissä, joissa ja lammissa. Elämää on eniten sulassa, nestemäisessä vedessä, mutta jäätiköissäkin elää muutamia yksinkertaisia eliöitä, kuten yksisoluisia leviä.

Veteen liuenneet suolat muuttavat veden ominaisuuksia. Valtamerissä suolaa on noin 3,5 %. Suurin osa maapallon vedestä on suolaista merivettä. Murtovettä, jossa suolapitoisuus on alle prosentti, on muun muassa Itämeressä.