1. Viljoista tehdään leipää

Miten viljoja viljellään?

Viljakasveja, kuten vehnää ja ohraa, viljellään pelloilla. Pellon maalaji on helposti muokattavaa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa se on usein savea. Peltoa pitää tarvittaessa muokata ja kyntää.

Viljan viljelyn vaiheet:
  • kylvö (siemenet ja lannoitteet maahan). Lannoitteet sisältävät kasvien kasvulle tärkeitä ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja kaliumia.
  • kasvustosta huolehtiminen (mm. rikkakasvien ja tuhohyönteisten torjuminen) ja
  • puiminen (jyvät kerätään leikkuupuimurilla).
Puinnin jälkeen jyvät kuivataan kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät voidaan myydä myllyyn, jossa niistä tehdään jauhoja tai rehuja.

Kaura

Kaura on hyvin yleinen viljelykasvi etenkin alueilla, joilla vehnä ei menesty. Kaura pärjää kylmemmässä ja sateisemmassa paikassa kuin moni muu vilja.

Kaurasta valmistetaan jauhoa ja hiutaleita. Tunnetuin kaurasta valmistettu ruoka lienee kaurapuuro. Kaurajauhoa voidaan käyttää leivonnassa jauhojen osana ja sitä on myös myslissä ja monissa kekseissä.

Kauraa pidetään terveellisenä viljana, koska se alentaa kolesterolia ja sisältää monia hyviä hivenaineita.

Monet keliaakikot voivat syödä puhdasta kauraa, sillä se ei sisällä gluteenia.

Ohra

Ohra on maailman vanhimpia viljeltyjä viljalajeja. Sitä on viljelty Lähi-idässä yli 10 000 vuoden ajan. Suomessakin sitä on viljelty ainakin 3 000 vuoden ajan. Ohra oli tärkein ruokavilja 1800-luvulle asti, kunnes ruis syrjäytti sen leipäviljana.

Suurin osa ohrasta käytetään eläinten rehuihin, mutta siitä valmistetaan myös olutta, leipää ja puuroja. Ohrasuurimot sopivat puuroihin, pata- ja laatikkoruokiin sekä piirakoiden täytteisiin.

Leipomiseen ohra soveltuu melko huonosti. Ohra ei sisällä leipomiseen tarvittavaa sitkoa, eikä siitä leivottu taikina pysy koossa. Siitä voidaankin valmistaa vain rieskaa, joka on ohut, lettumainen leipä. Sitä voidaan käyttää osana jauhoseoksia.

Ohra sisältää paljon hyviä kuituja ja on siis vatsalle terveellistä.

Ruis

Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Se onkin ollut pitkään Suomen tärkein leipävilja.

Ruista on pidetty maalaistalon vaurauden mittana ja jopa osana suomalaisuutta. Monin paikoin vieläkin viedään tupaantuliaislahjaksi ruisleipä ja suolaa.

Rukiin viljely on Suomessa alkanut n. 2500 vuotta sitten. Siitä tuli nopeasti suosittu vilja, sillä sen puiminen on helppoa. Tärkeimmäksi ravintoviljaksi ruis tuli 1800-luvulla, jolloin se syrjäytti ohran.

Suomessa viljellään sekä kevät- että syysruista. Kevätruis kylvetään keväällä ja syysruis loppukesällä, kun pellolta on puitu ensin keväällä kylvetty vilja pois.

Rukiin kasvusto on hyvin korkea, ja se kaatuu eli lakoontuu siksi helposti. Pitkä korsi vaikeuttaa myös puimista.

Suomessa ei tuoteta ruista tarpeeksi, vaan sitä tuodaan lisäksi ulkomailta, mm. Saksasta ja Puolasta.

Rukiista jauhetusta jauhosta valmistetaan kaikkien tuntemaa ruisleipää. Monelle Suomeen saapuvalle ulkomaalaiselle ruisleipä on uusi tuttavuus, ja moni suomalainen sanoo kaipaavansa ulkomailla ruisleipää.

Ruispuuro marjojen kera keitettynä on maittavaa.

Tunnettu pääsiäisherkku mämmi valmistetaan niin ikään ruisjauhosta.

Vehnä

Kolme maailman eniten viljeltyä viljakasvia ovat riisi, maissi ja vehnä. Vehnä on hyvin vanha viljelykasvi, mutta Suomessa sen viljely yleistyi vasta 1900-luvulla.

Vehnää viljellään pääasiassa Etelä-Suomessa, sillä se vaatii pitkän ja lämpimän kasvukauden. Siitä on kahdentyyppisiä lajikkeita, syysvehnää ja kevätvehnää. Syysvehnä kylvetään nimensä mukaisesti syksyllä ja kevätvehnä keväällä. Suurin osa Suomessa viljeltävästä vehnästä on kevätvehnää.

Vehnän terveellisyys ravintona riippuu siitä, mitä jyvän osia jauhoon on käytetty. Jos jyvästä poistetaan kuoriosat (jotta saataisiin valkoista jauhoa), menetetään monia arvokkaita ravintoaineita. Täysjyvävehnä on terveellistä, puhdistettu valkoinen jauho epäterveellistä.

Vehnästä valmistetaan monenlaisia tuotteita, kuten hiivaleipäjauhoa, valkoista vehnäjauhoa, mannasuurimoita, leseitä, hiutaleita ja kuskusta. Vehnäjauho on vaalean leivän leipomisen perusraaka-aine, sillä muut viljat eivät muodosta sitkoa, joka saa aikaan taikinan venyvyyden ja kimmoisuuden. Myös pasta (makaronit, spagetit jne.) valmistetaan vehnäjauhosta.

Keliaakikot eivät voi syödä vehnää sisältäviä tuotteita vehnän gluteenin vuoksi.


Vehnästä tehdään pastaa, kuten makaronia ja spagettia sekä leipää.

Hirssi ja tattari

Hirssi ja tattari ovat hieman oudompia viljakasveja. Ne ovat kasvupaikkansa suhteen melko vaatimattomia, ja ne menestyvät myös pohjoisilla seuduilla ja vuoristoissa. Maaperä saa olla vähäravinteinen.

Hirssiä ja tattaria käytetään gluteenittomassa leivonnassa korvaamaan muita viljoja. Jauhosta tai suurimoista voidaan keittää myös puuroa.

Tattari sisältää paljon hyvälaatuista proteiinia.


Vasemmalla: Hirssi on pienisiemeninen vilja, jolla on suuri merkitys mm. Afrikassa ja Aasiassa. Oikealla: Tattari on tärkeä ruokakasvi mm. Aasiassa.

Tiivistelmä

  • Kaura, ohra, ruis ja vehnä ovat viljoja.
  • Viljan viljelyn vaiheet ovat kylvö, kasvustosta huolehtiminen ja puinti.
  • Vehnä ja ruis ovat leipäviljojamme.