Harjoituksia teatteriryhmille
Sivun idea
- Kolme leikkiä tutustumiseen ja nimien opetteluun
- Viisi liikunnallista lämmittelyä
- Kuusi keskittymisharjoitusta ringissä
- Pari harjoitusta toisen idean hyväksymiseen
- Kuusi harjoitusta tilanteiden rakenteluun
- Seitsemän mielikuvitusta kehittävää improvisointiharjoitusta
- Seitsemän harjoitusta tunnin lopettamiseen
Useat harjoitukset ovat kokeneille opettajille tuttuja, toivottavasti joukosta löytyy uusiakin ideoita.
Eläkkeelle jäämisen kynnyksellä
Jarmo Siltaoja
Kolme harjoitusta tutustumiseen ja nimien opetteluun
Tämä on Sannan hassu asento. Kaikki istuvat ringissä tuoleilla. Opettaja sanoo (omalla nimellään) lauseen ”Tämä on Sannan hassu asento” ja sitten ottaa hupsuna pitämänsä asennon. Tämän jälkeen muut ensin toistavat lauseen ja sitten matkivat istumistapaa. Jokainen esittelee itsensä samalla tavalla.
Huomioita:
- Tämän nimien opetteluleikin etu on se, että se synnyttää nopeasti naurua.
Vaihtoehtoja:
- Kukin voi sanoa nimensä hiiren tai norsun äänellä.
Sanomalehdellä pätkyttely. Vetäjä menee tuoliringin keskelle ja pyytää jotakuta sanomaan jonkun muun ryhmäläisen nimen. Sen, jonka nimi on sanottu, pitää ehtiä huikkaamaan seuraavan nimi, ennen kuin vetäjä onnistuu pätkäyttämään häntä sanomalehdellä polveen. Jos nimetty ei ehdi ketään sanomaan, hän joutuu vetäjän paikalle keskelle.
Pätkyttelyssä on myös toinen sääntö. Kun pääsee keskeltä pois, pitää ennen tuolille istahtamista sanoa seuraava nimi. Muuten joutuu takaisin keskelle. Ja nauru on taattu.
Huomioita:
- Pienten lasten suosikkileikki.
- Myöhemmin samaa leikkiä voi olla roolinimillä
- Voidaan yhdistää myös leikkiin, jossa mietitään kustakin lapsesta, mikä hän olisi eläimenä, automerkkinä, ammattina, valtiona jne. Kaikki saavat ehdottaa, jokainen itse saa ehdotuksista valita, mikä eläin hän on. (Tämä vaatii joskus kovasti huumorintajua.)
Tervehtiminen eri ruumiinosilla. Musiikki soi, kansa kävelee. Kun musiikki pysähtyy, leikkijät valitsevat läheltään jonkun, kättelevät ja kertovat nimensä. Joka kerta musiikin pysähtyessä vaihdetaan kaveria ja tervehtimistapaa: seuraavaksi kätellään vasemmalla kädellä, sitten esim. oikealla kyynärpäällä, vasemmalla polvella, otsalla, takapuolella ja lopuksi halaamalla.
Lisää tutustumisleikkejä esim Mannerheimiln Lastensuojeluliiton sivuilla
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/tutustumisleikit/
VIISI LIIKUNNALLISTA LÄMMITTELYÄ
Vesi nousee. Musiikki soi. Kun ohjaaja pysäyttää musiikin, hän huutaa joko ”vesi nousee” tai ”karhu”. Jos vesi nousee, viimeinen lattiatasolla oleva kastelee tassunsa. Jos karhu tulee, viimeiseksi maahan heittäytyvä häviää. Molemmissa tapauksissa häviäjä saa tavun ”Li”. Kun joku on viimeinen toisen kerran, hänestä tulee ”Lima”. Tämän jälkeen leikki vaihtuu: lima yrittää maassa liikkumalla saada kiinni muita. Ja aina kun joku saadaan kiinni, hänestäkin tulee hippa.
Huomioita:
- Kannattaa aloittaa vain veden nousulla ja ottaa karhu mukaan vähän päästä, jotta sääntöjä ei tule liikaa aluksi.
- Hyvä leikki siinäkin mielessä, että musiikin soidessa voi antaa lapsille eläytymistehtäviä: he voivat leijailla lumihiutaleina, olla vuoron perään erilaisia eläimiä, liikkua eri tunnetiloin jne.
- Erinomainen leikki myös siksi, että vaikka joukossa olisi joku ujo tai haluton, hän väkisin tulee mukaan siinä vaiheessa, kun vesi rupeaa nousemaan tai karhu näkymään.
- Limahippavaiheessa kannattaa leikkijöitä kannustaa ottamaan riskejä, jotta limahipan työ ei ole liian tukala.
Ketut ja jänikset. Osallistujia pyydetään valitsemaan pari, yksi pareista valitaan ketuksi ja jänikseksi. Muita pareja pyydetään ottamaan tilaa salin lattialta ja toveria molemmista käsistä kiinni. Jokainen pari on pensas. Kettu yrittää jänistä kiinni. Jos kettu onnistuu saamaan jäniksen hipaksi, jäniksestä tulee kettu ja päinvastoin. Jänis voi pelastautua syöksymällä käsien alta pensaaseen. Se kummalle jänis kääntää pensaassa selän, on uusi jänis.
Huomioita:
- Kannattaa kannustaa osallistujia menemään pensaaseen nopeasti; leikki on hauskimmillaan, kun väki vaihtuu nopeasti.
- Jos ryhmässä on yli 15 lasta, voi kohta valita toisenkin parin ketuksi ja jänikseksi. Kierto nopeutuu, ja keskittymistä vaaditaan enemmän.
Susi ja lammas. Kaikkia pyydetään kääriytymään salin lattialle kiviksi selkä ylöspäin. Kaksi vapaaehtoista valitaan: susi jahtaamaan lammasta. Jos susi tavoittaa lampaan, osat vaihtuvat. Lammas voi pelastautua hyppäämällä kiven yli. Silloin hänestä tulee kivi, kivestä susi ja sudesta lammas. Aina kun susi nousee, hän voi karjaista hurjasti. Paras karjuja palkitaan.
Huomioita:
- Sama juttu kuin edellä. Jos leikkijöitä on toista tusinaa, voi jonkin ajan kuluttua valita toisenkin parin sudeksi ja lampaaksi.
Huuto ja asento. Huuto ja liike. Porukka jaetaan kahtia. Toinen puoli menee lavalle, toinen puoli huutelee heille virikesanoja. Ensimmäisessä vaiheessa lavalla olevat tekevät patsaita yksinään. Kun huuto on kajahtanut, esimerkiksi ”Tuuli” kaikki sillä hetkellä ottavat asennon, joka heidän mielestään kuvaa tuulta. He pysyvät siinä kunnes kuuluu seuraava huuto.
Toisessa vaiheessa näyttelijät aloittavat välittömästi liikkeen, joka kuvaa virikesanaa. Liikettä jatketaan seuraavaan virikesanaan asti.
Huomioita:
- Jos sanoja tulee liian nopeasti, opettaja voi pyytää niitä, jotka haluavat antaa virikesanan, nostamaan käden. Näin opettaja voi jakaa huutamislupia sopivassa tahdissa.
Johtaja keskellä. Musiikki soi, porukka on ringissä. Yksi vuorollaan menee keskelle tanssimaan tai liikkumaan, ja muut matkivat hänen liikkeitään.
Huomioita:
- Soveltuu hyvin alkulämmittelyksi ennen äänenavausta, esitysten lähestyessä.
- Kannattaa tsekata, että kaikki menevät keskelle. Jos joku ei halua siihen jäädä, hän voi juosta läpi aplodien saattelemana.
Lisää liikuntaleikkejä esim Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/liikuntaleikit/
KUUSI KESKITTYMISHARJOITUSTA RINGISSÄ
Aloitetaan aalla. Kukin vuorollaan sanoo a:lla alkavan sanan. Jos joku viivyttelee tai sanoo sanan, joka on jo sanottu, hän mokaa ja saa aplodit. Mokaaja aloittaa uudella kirjaimella. (Aluksi kannattaa käyttää vain suomalaisia aakkosia) Kun muutama kirjain on menty, voi keskustella siitä, kuinka moni yrittää valmiiksi miettiä sanan. Minkä vuoksi näin toimimme? Opiskelijoita kannattaa kannustaa kuuntelemaan toisia ja olemaan turhaan huolestuneita omasta onnistumisestaan
Hetken päästä voi taas keskustella siitä, kuinka moni onnistui olemaan valmistautumatta etukäteen. Muuttuiko leikki hauskemmaksi?
Huomioita:
- Helppo harjoitus aluksi, ja silti erinomainen sen tutkimiseen, miten uskallamme heittäytyä tilanteeseen.
- Harjoituksen saa näppärästi loppumaan niin, että ensimmäisellä mokalla jokaiselle taputetaan, kun joku mokaa toistamiseen, hänen pitää nousta seisomaan ja kumartaa. Kolmannella kerralla mokaaja saa esittää tanssin. Ensimmäiseen tanssiin on hyvä lopettaa.
Tarina yhdessä. Sanoista voi tehdä myös tarinoita. Ensimmäinen lausuu sanan, ja seuraavat yrittävät jatkaa sen lauseeksi, yksi sana kerrallaan.
Vaihtoehtoja:
- Juttu tulee haastavammaksi ja samalla hauskemmaksi, jos jokaisen pitää sanoa sana esimerkiksi oman etunimensä alkukirjaimella.
- Sopii hyvin myös lopetusleikiksi.
Nimipiiri. Haetaan taputuksiin yhteinen rytmi: kädet yhteen, kädet reisiin, oikea peukku olan ylle, vasen peukku olan ylle. Kun rytmi on tavoitettu, vetäjä sanoo oikean peukun kohdalla oman nimensä, ja vasemmalla jonkin oppilaan nimen. Nimetyn tehtävä on jatkaa samalla tavalla. Jos joku ei onnistu, hän saa aplodit.
Huomioita:
- Pudotuskilpailut ovat hankalia, koska kohta 15 katsoo, kun kolme leikkii. Lapset eivät pidä siitä. Sen vuoksi ei kannata tiputtaa epäonnistuneita pois, vaan edetä samoin kuin ”Aloitetaan aalla” -harjoituksessa: ensimmäisellä kerralla aplodit, kun sama henkilö mokaa toisen kerran, hän saa kumartaa. Kolmannella kerralla hän esittää esim. tanssin. Tällaisena versiona leikki kestää vajaat kymmenen minuuttia.
Kaikki, jotka tykkäävät suklaasta. Tuolit ringissä, yksi osallistujista keskellä. Hänen ehdoillaan ringissä istuvat vaihtavat paikkaa. ”Kaikki, ne jotka tykkäävät suklaasta, vaihtavat paikkaa” ”Kaikki joilla on mustat sukat vaihtavat paikkaa” Tuoleja on yksi vähemmän kuin osallistujia, joten aina yksi jää keskelle. Hänen pitäisi vaihtua lähes joka kerta.
Huomioita:
- Opettaa vaivihkaa olemaan keskipisteenä.
Kuka aloitti liikkeen? Istutaan ringissä, mieluiten tuoleilla. Yksi vapaaehtoinen poistuu tilasta. Sen jälkeen valitaan johtaja, jota kaikki pyrkivät matkimaan. Vapaaehtoinen pyydetään sisään. Hän menee piirin keskelle ja pistää hetkeksi silmänsä kiinni. Silloin johtaja saa aloittaa liikkeen, jota muut seuraavat. Keskellä seisovan tehtävänä on selvittää, ketä kaikki matkivat.
Huomioita:
- Ohjaajan kannattaa kannustaa johtajaa vaihtamaan liikettä usein ja ottamaan riskejä.
- Hyvä ensimmäisen kokoontumisen harjoitus. Tästä harjoituksesta on helppo siirtyä harjoituksen ”Kuka minä olen”.
- Pienillekin lapsille sopiva.
Pallo ja numero. Ensin voi heitellä palloa ringissä, ja pyytää oppilaita heittämään niin, että kaikki saavat kiinni. (Pallon on syytä olla tarpeeksi iso ja pehmeä.) Sen jälkeen voi näyttää, miten numero kiertää ringissä järjestyksessä. Sitten alkaa varsinainen keskittymisharjoitus: yhtä aikaa heitetään palloa ja annetaan numeron kiertää. Jokaisen pitäisi muistaa sanoa numero vuorollaan ja samalla keskittyä pallon vastaanottamiseen ja heittämiseen. Aina kun pallo tippuu tai joku ei huomaa sanoa numeroa vuorollaan, leikki keskeytyy.
Huomioita:
- Erinomainen keskittymisharjoitus esimerkiksi ennen esityksiä.
- Jutussa voi yrittää yhdessä ennätystä: miten pitkälle päästään niin, että pallo ei tipu maahan ja kukin sanoo numeron vuorollaan.
- Kannattaa olla tiukkana siinä, että kukaan ei komentele tai huomauttele toisille, että on hänen vuoronsa sanoa numero. Jos näin tapahtuu, kannattaa ennätyksen yrittäminen keskeyttää myös siihen..
Lisää hyviä lämmittelyharjoituksia esimerkiksi Simo Routarinteen kirjassa: Improvisoi!
PARI HARJOITUSTA TOISEN IDEAN HYVÄKSYMISEEN
Lahjan antaminen. Oppilaat antavat pareittain toisilleen lahjoja miimisesti. Toinen ojentaa lahjapaketin, ja se, joka lahjan saa, päättää mitä paketti sisältää. Sen jälkeen lahjansaaja käyttää esinettä ja rakentaa tilanteen lahjan antajan kanssa.
Huomioita:
- Opettaja voi kannustaa oppilaita lahjan nopeaan tunnistamiseen.
Aarrearkku. Oppilaat työskentelevät pareittain. He ovat löytäneet ullakolta mummon, vaarin tai jonkun muun sukulaisen vanhan arkun ja alkavat tutkia sen sisältöä. Toinen ottaa arkusta esineen: ”Katso, mitä minä löysin!” Toinen päättää, mitä parin käteen oli osunut: ”Valokuva, kuka tuo mies on?” Sen jälkeen oppilaat rakentavat kertomusta yhdessä. Kun ensimmäinen esine on käsitelty, otetaan seuraava esine.
Lisää idean hyväksymiseen liittyviä harjoituksia kirjassa Simo Routarinne: Improvisoi!
KUUSI IMPROVISOINTIHARJOITUSTA TOISEN KUUNTELEMISEEN JA TILANTEEN RAKENTAMISEEN
Kuka minä olen? Yksi vapaaehtoinen menee ulos luokasta. Muu ryhmä sopii poistujalle roolin. Kun vapaehtoinen palaa saliin, hänen tulee ottaa rooli vastaan ja viedä tilannetta eteenpäin.
Huomioita:
- Kannattaa sopia, kuka syöttää tulijalle roolin. Syötön tulee olla selkeä: ”Hyvää huomenta, opettaja!”
- Roolin pitää olla muuhun ryhmään nähden keskeinen: Opettaja, ei oppilas. Kersantti, ei sotilas. Laulaja, ei fani.
- Sopii hyvin ensimmäiselle kerralle.
Määrittelyketju. Musiikki soi ja oppilaat kävelevät omissa ajatuksissaan. Kun musiikki pysähtyy:
- Ensimmäisillä kerroilla kukin ottaa yhteyden lähimpään kaveriin ja tervehtii.
- Seuraavassa vaiheessa oppilaat tervehtivät ja pysähtyvät juttelemaan sen verran, että kummankin etunimi tulee selville. (Se voi dialogissa tulla esiin kumman tahansa esittämänä: ”Hei, Janne!” tai ”Moi! Minä olen Janne.”)
- Seuraavan kerran musiikin pysähtyessä, oppilaat tekevät tilanteen, jossa tulee esiin myös kummankin sukunimi. (Tilanne vaihtuu joka kerta.)
- Seuraavassa tilanteessa dialogissa tulee ilmi myös kummankin ammatit.
- Kun musiikki taas pysähtyy, dialogi paljastaa myös sen missä nämä kaksi ihmistä tapaavat.
- Viimeiseksi vielä yksi lisäys: keskustelussa tulee esiin sekin, mistä henkilöt tuntevat toisensa (”Oltiinko me samalla luokalla?”).
- Lopuksi kaikki saavat esittää yhden tapaamisen muille.
Huomioita:
- Varsinkin lasten kanssa improvisointitilanteet jäävät herkästi ohuiksi. Tämä harjoitus näyttää, miten niihin saa mielenkiintoista sisältöä.
- On hyvä korostaa, että toisen ideat tulee hyväksyä ja rakentaa niiden pohjalle. Ei siis näin: ”Terve Väinö.” ”En ole Väinö, olen Inkeri.” Eikä näin: ”Olitko sinäkin töissä terveyskeskuksessa?” ”Minä olen palomies.” Vaan näin: ”Olitko sinäkin töissä terveyskeskuksessa” ”Olin ja olen vieläkin. Olen nykyään lääkäri.”
Perustele ele. Porukka jaetaan pareihin. Toinen kääntyy selin ja sillä välin toinen ottaa jonkin asennon. Pari kääntyy ympäri ja aloittaa tilanteen määrittelemällä, kuka toinen on ja miksi hän on siinä asennossa. Esimerkiksi jos pari nukkuu lattialla: ”Äiti, nouse. Minun on nälkä..” Tai jos toinen istuu miettimässä: ”Pekka, onko jotain vinossa. Kerro poikani, mikä.” Aloituksen jälkeen, nuoret rakentavat tilannetta yhdessä ja yrittävät saada sille vielä hyvän lopun.
Huomioita:
- Jos se joka kääntyy ja aloittaa tilanteen, ei saa heti ideasta kiinni, hän voi kiittää ja kääntyä uudelleen selin. Silloin pari vaihtaa asentoa, ja kääntyvä saa yrittää uudelleen.
- Kaikki parit toimivat yhtä aikaa. Jonkin ajan kuluttua, voi jokainen pari näyttää yhden (uuden) tilanteen muulle ryhmälle.
3+1. Vastaava harjoitus kuin edellä. Osallistujat jaetaan kolmen tai neljän ryhmiin. Jokainen ryhmä valitsee yhden, joka poistuu tilasta. Jäljelle jäävät miettivät tilanteen: kuka ryhmästä poistunut on toisiin nähden, missä ollaan, milloin ja mitä tekemässä.
Huomioita:
- Oppilaille tulee huomauttaa, että improvisointiharjoituksissa ei saa miettiä juonta etukäteen, vain alkutilanne. Lapset herkästi suunnittelevat, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitä seuraavaksi.
- Edistyneempien ryhmässä harjoituksen voi tehdä myös siansaksalla. Ne jotka tilanteen rakentavat puhuvat siansaksaa. Tulija saa puhua suomea. (Siansaksa pitää ottaa haltuun ennen harjoitusta. Sen voi tehdä esimerkiksi laittamalla porukka kolmen ryhmissä siansaksalla kertomaan toisilleen tarinoita tai kertaamaan päivän tapahtumia.)
A+B. Vastaava harjoitus kuin edellä. Tässä A istuu tuolilla, B tulee hänen viereensä ja määrittelee, missä toinen istuu ja kuka hän on. Sen jälkeen tilanne rakennetaan yhdessä loppuun.
Jähmy. Kaksi oppilasta menee tilaan ja kumpikin jähmettyy haluamaansa asentoon. Muilta oppilailta kysytään, missä he ovat ja keitä he ovat toisilleen. Opettaja läpsäyttää käsiään, ja näyttelijät aloittavat tilanteen. He rakentavat kohtausta, kunnes opettaja keskeyttää sen käsiä taputtamalla. Tällöin näyttelijät jähmettyvät uudestaan. Sen jälkeen joku kolmas menee jommankumman paikalle ja ottaa tarkalleen saman asennon, johon toinen on jähmettynyt. Hän saa päättää, mikä on uusi tilanne. Kun opettaja läpsäyttää käsiään, tulija aloittaa tilanteen.
Huomioita:
- Seuraavat tulijat menevät aina sen paikalle, joka on jo improvisoinut kahdessa tilanteessa.
HARJOITUKSIA IRROTTELEMISEEN JA MIELIKUVITUKSEN KEHITTÄMISEEN
Maailman huonoin. Valitaan ammatti. Sen jälkeen kukin vuoronperään käy esittämässä esim. maailman huonointa poliisia.
Huomioita:
- Kannattaa tehdä ringissä, edetä järjestyksessä ja kannustaa seuraavaa antamaan potkut maailman huonoimmalle poliisille heti, kun tämän idea on selvinnyt. Jos joku ei omalla vuorollaan löydä uutta ideaa, hän saa aplodit. Kolmansilla aplodeilla voi vaihtaa ammattia.
Käytä tätä. Ohjaaja antaa esineen, esimerkiksi tuolin, ja pyytää käyttämään sitä minä tahansa rekvisiittana.
Huomioita:
- Kannattaa tehdä samalla tavalla ringissä kuin edellinenkin harjoitus. Kun idea on selvillä, seuraava lähtee heti kokeilemaan omaa ideaa. Jos sitä ei synny, hän saa aplodit.
Minkä ikäinen olen? Ohjaaja laittaa tuolin lavalle ja kertoo sen olevan bussipysäkin penkki. Hän myös kertoo, mistä suunnasta linja-auto tulee ja esittelee muuta mahdollista lavastusta, esimerkiksi näyteikkunan paikan. Sen jälkeen osallistujat saavat yksitellen mennä odottamaan bussia. Sitä ennen kukin kuiskaa ohjaajalle, minkä ikäistä ihmistä hän esittää. Kun bussi on tullut ja poiminut odottajan kyytiinsä, kaikki saavat arvata, kuinka vanha ihminen bussipysäkillä odotti.
Huomioita:
- 7-8 –vuotiaatkin saavat ideasta kiinni.
- Ohjaaja kertoo, milloin bussi tulee, jarruttaa ja pysähtyy.
- Jos oppilaat pyrkivät näyttämään iän vain rekvisiitan avulla (kännykän tai kävelykepin), kannattaa ohjata sivusta heitä miettimään, miten ikä vaikuttaa istumiseen ja liikkeisiin.
- Alle 20-vuotiaita voi esittää vuoden tarkkuudella. Kun joku haluaa olla yli 20-vuotias, viiden vuoden tarkkuus riittää.
Kirjailija. Yksi vapaaehtoinen on kirjailija. Hän saa valita kolme näyttelijää. Näyttelijät menevät kulisseihin, kirjailija istuu tuolilla näyttämön edessä, katse kohti yleisöä. Hän alkaa kertoa tarinaa antaen näyttelijöille rooleja, joihin heidän tulee eläytyä.
Huomioita:
- Näyttelijöitä tulee kannustaa viemään tarinaa eteenpäin myös itse.
- Kirjailijan kannattaa miettiä tilanne, jossa rooleilla on tavoitteita toisiinsa nähden.
- Jos kirjailija haluaa näyttämölle neljännen roolin, hänen pitää ensin poistaa näyttämöltä joku kolmesta
Kohtaus eri tyylilajein. Joukko jaetaan kolmen-neljän hengen ryhmiin. Nämä sopivat tilanteen: keitä he ovat toisilleen, missä ja mitä tekemässä. Kun ryhmät esittävät kohtausta, opettaja keskeyttää tilanteen käsiä läpsäyttämällä. Tällöin näyttelijät jähmettyvät. Opettaja antaa heille tyylilajin ja käsiä läpsäyttämällä laittaa tilanteen uudelleen liikkeelle.
- Tyylilajeja voivat olla ooppera, Salatut elämät, James Bond, musikaali, teletapit, baletti, rikosdraama, poliisien teatteriryhmä…
- Välillä voivat esiintyä myös erilaisten eläinten teatteriryhmät: norsujen, käärmeiden, hiirien, kukkojen tms. teatterikerho.
- Nuorilla ja varsinkin aikuisilla kohtauksia voi myös vaihtaa kirjailijanimin: kohtauksen on kirjoittanut Aleksis Kivi, Shakespeare, Agatha Christie, Sirkku Peltola jne.
- Tällä harjoituksella voi piristää myös kohtausharjoituksia tai näytelmän läpimenoja.
Animal game. Joukko jaetaan kolmen-neljän ryhmiin. Nämä sopivat tilanteen: keitä he ovat toisilleen, missä ja mitä tekemässä. Kun ryhmät lähtevät tekemään tilannetta, opettaja antaa jokaiselle näyttelijälle lapun. Siinä lukee, minkä eläimen nahkoihin oppilaan pitää harjoituksessa mennä.
Huomioita:
- Harjoitus ei ole helppo.
- Opettaja voi kannustaa miettimään, miten eläin vaikuttaa ääneen, puhumistapaan ja liikkumiseen.
- Opettaja voi keskeyttää käsiä läpsäyttämällä ja vaihtaa osallistujien lappuja, jolloin kukin pääsee yrittämään kahta eläintä.
- Tälläkin harjoituksella voi piristää kohtausharjoituksia ja läpimenoja.
Verbit. Samanlainen harjoitus kuin edellä. Tällä kertaa jokainen ryhmästä saa toimintaverbin. Tällä tarkoitetaan teonsanaa, joka pistää näyttelijän vaikuttamaan muihin kohtauksen ihmisiin tai vaikuttuman muista osallistujista (esim. vaania, hyökätä, imarrella, rakastaa, nauttia sydämensä pohjasta, pelätä).
- Verbejä voi käyttää myös näytelmän kohtauksia rakenneltaessa. Samoin läpimenoja piristämään.
- Judith Westonin kirjassa Näyttelijän ohjaaminen on pitkä lista hyvistä toimintaverbeistä
Lisää improvisointiharjoituksia esimerkiksi Viola Spolinin kirjassa Improvisation for the Theater.
SEITSEMÄN HARJOITUSTA TUNNIN LOPETTAMISEEN
Prinssi ja prinsessa. Puolet ryhmästä istuu tuoleilla ringissä prinsessoina, ja puolet seisoo heidän takanaan. He ovat julmia linnanvartijoita. Ohjaaja seisoo tyhjän tuolin takana. Hän on ensimmäinen prinssi ja voi silmää nikkaamalla saada prinsessan vapaaksi. Mutta jos vartija ehtii koskettaa prinsessaa selkään, tämä ei vapaudu. (Vartijan pitää seisoa kädet selkänsä takan, jotta prinsessalla olisi paremmat mahdollisuudet.)
Huomioita:
- Kaikenikäiset pojat eivät pidä prinsessajutuista. Silloin istujat voivat olla agentteja, jotka koodin (silmännikkauksen) nähtyään yrittävät vapautua vihollisen vankilasta.
- Juttuun saa juonen siten, että istujista voittaa kisan se, joka pääsee viisi kertaa vapaaksi. Sen jälkeen roolit vaihtuvat: vartijoista tulee prinsessoja ja päinvastoin.
- Roolien vaihduttua voi käydä niin, että joutuu laittamaan rinkiin kaksi tyhjää tuolia. Se nopeuttaa leikin etenemistä.
- Joku vartija voi läppäistä prinsessaa turhan kovaa.
Improkisa. Ryhmä jaetaan kahteen tai kolmeen joukkueeseen. Ryhmän ihanteellinen koko on 6-8.
Kullekin ryhmälle on 10 improvisoitavaa tehtävää. Ohjaaja on kirjoittanut ne A4-paperille. Vuoronperään joukkueen jäsenet yrittävät - ilman ääntä - näyttää muulle joukkueelle, mikä on arvattava sana. Heti kun se on arvattu, syöksyy ryhmästä seuraava katsomaan uuden sanan. Se joukkue, joka selviytyy tehtävistä nopeimmin, voittaa.
Huomioita:
- Ohjaajan kannattaa pitää lappua niin, että muut osallistujat näkevät, mitä kaverit yrittävät esittää; vain improvisoijan oma joukkue ei näe arvattavaa sanaa.
- Joskus kisa voi mennä liian kilpailuhenkiseksi.
- Kannattaa olla tarkkana, että kaikki ryhmien jäsenet pääsevät vuorollaan yrittämään. Jos joku ei saa ollenkaan ideasta kiinni, hänelle annetaan aplodit, ja seuraava tulee auttamaan.
Piirustuskisa. Edellisen kaltainen kilpailu, mutta nyt ryhmä yrittää piirtämällä selvittää, mitä sanaa haetaan.
Jokainen ryhmä saa paperia, kynän ja muista erillään olevan paikan. Ohjaaja kutsuu kustakin ryhmästä ensimmäiset piirtäjät luokseen, kuiskaa heille tehtävät ja lähettää yhtä aikaa matkaan. Kun ryhmä on arvannut, mistä on kyse, lähtee seuraava piirtäjä hakemaan ohjaajalta uutta sanaa. Se joukkue joka ensimmäisenä on selvittänyt esim. 10 tehtävää, on voittanut.
Huomioita:
- Tämän kisan voi kolme joukkuetta käydä yhtä aikaa.
- Ohjaajalla kannattaa olla samat 10 tehtävää jokaiselle ryhmälle, hän esittää vain ne hiukan eri järjestyksessä, niin että ryhmät eivät rupea kuuntelemaan arvauksia naapurijoukkueelta. (Joukkue 1 aloittaa listan alusta, joukkue 2 neljännestä sanasta, joukkue 3 seitsemännestä.)
- Harjoituksen jälkeen voi ihailla piirustuksia ja keskustella siitä, miten pienilläkin asioilla voi saada kuvattavasta esiin olennaisen. Samasta asiasta on kyse, kun rooleja rakennetaan.
Taulu. Yksi osallistuja menee tilaan ja kertoo, kuka hän on ja missä. ”Olen valtaistuin kuninkaan salissa.” ”Olen yksinäinen lapsi portaikossa”. Sen jälkeen kukin vuorollaan menee tauluun ja täydentää kuvaa. Kun kaikki ovat taulussa, vetäjä voi käsiä läpsäyttämällä laittaa taulun muutamaksi sekunniksi elämään. Ja taas pysäyttää kuvan läpsäyttämällä käsiään.
Läpsykisa. Lapset jaetaan kahteen joukkueeseen. Ne asettuvat riviin vastakkain noin kahdeksan metrin päähän toisistaan. Kaikki ojentavat molemmat kätensä eteen kämmenet ylöspäin. Kummastakin joukkueesta käydään vuoronperään läpsäyttämässä toisesta joukkueesta jonkun kämmentä. Sen jälkeen läpsäyttäjä yrittää ehtiä turvaan ennen kuin läpsäytetty saa hänet kiinni. Se kumpi juoksun häviää, jää toisen vangiksi ja menee seisomaan tämän selän taakse. Vangit saa vapautettua, jos joku voittaa kisassa sen joka on saanut kerättyä vankeja taakseen.
Huomioita:
- Turva: kummallakin puolella salia voi olla tuoli, jota koskettamalla pääsee turvaan.
- Leikki vie joskus paljon aikaa.
Mustekala. Yksi valitaan kiinniottajaksi, loput menevät salin toiselle seinälle. Kiinniottaja kääntyy ryhmään selin ja huutaa: ”Kuka pelkää mustekalaa?” Tämän jälkeen porukka yrittää juosta salin poikki. Ne, jotka jäävät kiinni, joutuvat mustekalan lonkeroiksi ja yrittävät ottaa juoksijoita kiinni niin, että jalat pysyvät paikoillaan. Vain alkuperäinen kiinniottaja saa juosta.
Huomioita:
- Vaatii kunnon jumppasalin.
- 7-10 –vuotiaiden suosikkileikkejä
Kiinniottaja. Joukko kävelee tilassa silmät kiinni. Opettaja kannustaa oppilaita kulkemaan varovasti, ja kuuntelemaan missä muut menevät, jotta he eivät törmää toisiinsa. Kun jonkin aikaa on hiivitty, opettaja valitsee ryhmästä yhden kiinniottajan, joka kulkee myös silmät kiinni. Kiinniottaja rupeaa jahtaamaan muita. Jos hän saa läpsäytettyä jota kuta selkään kahdesti, kiinnijäänyt joutuu avaaman silmänsä ja menemään sivuun katsomaan leikki loppuun.
Huomioita:
- Kannattaa varmistaa, että tila on turvallinen. Siinä ei saa olla paikkoja, joihin törmäämällä voi satuttaa itsensä.
- Pienten lasten on vaikea pitää silmiään kiinni.
- Vaikka pudotuspelit ovat yleensä tylsiä, tässä riittää usein nähtävää katsojillekin, jos vaanija ja jahdattavat ottavat homman tosissaan.
Lisää hyviä lopetusleikkejä esim. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/rauhoittavat_leikit/