Maaliskuun 6. päivänä kaksi kasiluokkaa eli 8 D ja 8 C lähti koulun pihasta kello 6.30 aamulla kohti Helsinkiä. Seuraavana torstaina samanlaiselle reissulle lähtisivät sitten luokat 8 A ja 8 B.



Mukana oli neljä opettajaa. Kaikkia taisi nukuttaa melkoisesti niin aikaisin aamulla. Mutta päivän edetessä puheensorinaa ja musiikkia alkoi kuulua bussissa. Helsingin keskustassa Hanna-Leena alkoi kertoa, miten toimitaan. 



Takit jäisivät bussiin ja edessä olisi reipas kävely pakkasessa kohti Oopperatalon ovia.



Kohteenamme oli Mannerheimintien Oopperatalo, jossa esitettäisiin italialainen ooppera Madame Butterfly.




Se on ooppera rakkaudesta, joka johtaa pettymykseen. Madame Butterfly rakastuu amerikkalaiseen mieheen, herra Pinkertoniin. Pari menee naimisiin, mutta käsitykset avioliitosta ovat heillä varsin erilaiset. Mies häipyy kuitenkin Amerikkaan eikä ole aikaissakaan sieltä palata.



Odottelun jälkeen pääsimme etsimään paikkojamme. Esityksen lavastukset näyttivät juhlallisilta. Orkesterin jäsenet alkoivat hakeutua omille paikoilleen. Oopperasali täyttyi kasiluokkalaisista parvia myöten.



Oopperasalin akustiikka oli erilainen siitä riippuen, missä istui.



Näimme varsin vauhdikkaasti edenneet vaiheet väliajalle tultaessa. Suurimman vaikutuksen teki Madame Butterfly. Hänen esiintymisensä oli sujuvaa ja näyttävää. Hän ilmaisi paljon tunteitaan ja lauloi tavattoman kauniisti. Hänen vaatetuksensa oli osuvaa ja hänen liikkeensä lavalla olivat sulavia.

Oli hienoa katsella ja kuunnella, kuinka esiintyjät saivat äänensä kuuluviin orkesterin takaa.

Väliajalla istuskelimme oopperan lämpiössä. Ikkunoista näkyi Linnanmäki.





Monilla oli nälkä, ja mielessä oli jo paluumatkan hampurilaispaikka. Odottelimme merkkikellon soittoa, joka ilmoittaisi esityksen jatkumisesta.



Joitakin oli kovasti alkanut nukuttaa oopperan katselu ja kuuntelu.




Väliajan jälkeen oopperan tapahtumat kääntyivät hyvin draamaattiseen suuntaan. Vaikka Madame Butterfly on odottanut jo muuman vuoden miestään palaavaksi, häntä ei kuulu. Sen sijaan saapuu miehen lähettämä sanantuoja ja haluaa antaa ymmärtää, että madame odottaa turhaan. Mutta Madame ei kuuntele. Sen sijaan hän tuo esiin pienen pojan, jonka hän sai pian miehensä lähdön jälkeen.

Sitten mies palaa Amerikasta - uuden vaimonsa kanssa. Ja vain hakemaan lastaan kasvattaakseen hänet. Madame Butterfly on hämmentynyt ja järkyttynyt. Lopussa hän riistää hengen itseltään.

Esitys herätti vahvoja tunteita. Välillä tunsi iloa, surua, pelkoa ja naurua. Esityksen jälkeen jäi myös miettimään, miten olisi käynyt, jos asiat olisivat menneet eri tavalla. Esityksen musiikki teki vaikutuksen, sitä oli ilo kuunnella.



Esityksen päätyttyä juoksimme jälleen pakkasessa bussiin ja suuntasimme kohti Linnatuulta, jossa olisi taukopaikkamme.







Mukanamme oli myös koulun eväitä, ja osa niistäkin teki hyvin kauppansa bussimatkalla. Illan hämärtyessä saavuimme takaisin Mänttään. Taidetestaajien kulttuuriannos oli nautittu perusteellisesti :) Oppilaat käyttäytyivät huippuhienosti ja reissu oli kaikin puolin erittäin kiva, vaikka Helsinkiin olikin pitkä matka.

Tekstit Madame Butterflyn sisällöstä ja opperan luonnehdinnasta ovat luokan 8 A oppilaalta. Kiitos niistä!

Muilta oppilaita tuli kommentteja:

- laulu oli upeaa, joskin se joskus peittyi liikaa orkesterin soiton alle
- puvustukset ja lavastukset olivat loistavat
- tarina oli paikoin epäselvä ja synkkä
- jos unohti lukea ylhäällä olevia tekstejä, meni sekaisin juonen suhteen
- tykkäsin puvustuksesta
- lapsi oli suloinen
- minua alkoi väsyttää, nukahdin
- luulin, että esityksessä olisi balettia, mutta ei ollutkaan
- kävi sääliksi sitä poikaa, kun nainen huusi (lauloi) hänen korvaansa
- istumapaikkani ei ollut kovin hyvä
- tarina oli surullinen ja epämääräinen
- lavastus ei ollut kummoinen, puvut kylläkin
- oli vaikea keskittyä, mitä lavalla tapahtui, kun piti lukea tekstejä samalla