Nuorten itsetunto-ongelmat   

Nykymaailma ohjaa meitä tietynlaiseen muottiin. Sosiaalinen media työntää silmiemme eteen informaatiota, jonka mukaan meillä kaikilla tulisi olla täysin puhdas iho, hoikka ja luiseva tai lihaksikas vartalo. Varsinkin me nuoret kamppailemme itsetunto-ongelmien kanssa, sillä etsimme vielä itseämme.  

Mitä jos minä en ole tarpeeksi hoikka? Mitä jos minulla ei ole suuria sinisiä silmiä ja vaaleita pitkiä hiuksia? Minulla on finnejä otsassani ja mahaani ilmestyy iljettäviä makkaroita, kun istun kyyryssä. En kelpaa kenellekään tämän näköisenä! 

Rauhoitu. Joka ikinen makkara kehossasi on kultaakin kalliimpi. Kuulostaa tyhmältä? Anna minun avata asiaa sinulle. 

En ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka on itsevarma ja samaan aikaan haukkuu ja arvostelee toisten ulkonäköä. Älä siis huoli niistä, jotka yrittävät alentaa itsetuntoasi. He varmasti kärsivät pahemmista ongelmista kuin sinä, joten anna asian olla ja kävele nenä pystyssä ohi. Hyvä itsetunto ei kehity hetkessä. Joitain ihmisiä on helpompi loukata kuin toisia. On kuitenkin hyvä muistaa ja tietää, että apua on aina tarjolla ja yksin ei tarvitse selvitä ongelmien ja huolien kanssa. 
 

Haastattelin Mäntänvuoren Terveydessä työskentelevää kouluterveydenhoitaja Satu Savolaista 

Nuoret kamppailevat itsetunto-ongelmiensa kanssa nykypäivänä yhä entistä enemmän. Mistä he voivat hakea apua? 

-Esimerkiksi oman koulun terveydenhoitajalta, koulupsykologilta tai koulukuraattorilta. Apua on myös saatavilla netin keskustelupalstoilta. 

Onko huonosta itsetunnosta kärsivissä ihmisissä jotain tiettyä ikähaarukkaa? 

-Kaiken ikäisillä voi olla huono itsetunto, mutta usein se ilmenee nuoruudessa, kun haetaan ja tutustutaan omaan identiteettiin eli siihen, kuka minä olen, ja siihen mitä ominaisuuksia minulla on verrattuna muihin ihmisiin (esim. arvot ja kiinnostuksen kohteet) 

Miten voi olla välittämättä muiden alentavista ja loukkaavista herjauksista? 

-Tämä oli hyvä kysymys! Tietenkin voi olla vaikeaa olla välittämättä toisten herjauksista ja huuteluista, mutta usein sen taustalla on huomionhakemista tai oman pahan olon purkamista. 

Kirjoittaja: Elsa Savolainen 9B 
 

Mopoilijoille oma suljettu alue 

Nuoret mopoilijat tarvitsisivat oman alueen, missä “kikkailla” mopoilla ja muilla moottoriajoneuvoilla. Mopoilijosta tulee paljon valitusta, koska nuoret ajavat hyvin kovaa ja vaarallisesti keskustassa, mikä on tuottanut jo muutamia vaaratilanteita liikenteessä. Tämän vuoksi mopoilijoilla pitäisi olla oma suljettu alue, jossa mopokuskit saisivat pelleillä mopoilla ja muilla laitteilla. Näin vältettäisiin vaaratilanteet ja häiriöajo. 

Suljettu alue olisi hyvä, jos se tehtäisiin hieman kauemmaksi asutuksesta, jottei se häiritsisi muita ihmisiä. Alue olisi asfalttia ja tasainen, että mopoilijat voisivat harjoitella kaiken näköistä kikkailua ja oleskella siellä ilman, että kukaan häiriintyisi. Alueelle voisi tulla myös muutama penkki. 

Kirjoittaja: Elias Vuokko 9B 

Kuvaaja: Elias Vuokko

Suljettu alue mopoilijoille

Mielestäni mopoilijoille pitäisi kehittää jonkinlainen suljettu alue, jossa he voisivat rauhassa stunttailla ilman valitusta. Mäntässä ei ole oikein paikkaa, jossa voisi kikkailla mopolla rauhassa. Joka paikassa, missä on hyvä asfalttisuora tai -alue, niin siellä on jossain lähellä asutusta. Tällöin kikkailusta tulee aina sanomista. Eikä tieliikennelain mukaan saa keulia teillä. Suljettu alue mopoilijoille olisi mahtava, siellä voisi kehittää omia taitojaan. 

Mopon äänet voi häiritä joitakin ihmisiä, joten suljettu alue olisi hyvä kehittää johonkin syrjempään asutuksesta, jotta kukaan ei tulisi häirityksi mopojen melusta. Ei kuitenkaan liian kauaksi Mäntästä, jotta ei tulisi liian pitkää ajo matkaa.  

Kirjoittaja: Joel Auvinen 9B 

Kuvaaja: Joel Auvinen

Korona-ajan koulunkäynti

Mielestäni korona-ajan koulunkäynti on ollut tavallaan erilaista, mutta tavallaan samanlaista. Suurin erilaisuudet liittyvät ruokailuun. Siellä pitää olla väljästi. Kukaan ei istu kenenkään edessä ja ihan vieressä ei saa istua. Oppilaat eivät aina noudata näitä ohjeita. Nykyään luokissa on käsidesipullot, joten niistä on voinut aina laittaa käsidesiä käsiin, mikä on hyvä. Nykyään täytyy pitää maskeja, mutta eipä niistä juurikaan hyötyä ole, kun vain harva käyttää niitä kunnolla.  

Keväällä meillä oli etäopetusta, mutta en siihen haluaisi takaisin, koska ei siinä opi kunnolla. Tehtävien palautusaika oli yleensä klo 23.59, joten riitti, että aloittaa tehtävien teon vähän ennen puolta yötä. Etätunnit eivät ole ollenkaan sama asia kuin livetunnit. Etäopiskelu olisi huono asia ainakin meidän ysiluokkalaisten kannalta, koska ei siinä opi kunnolla. Saadaan myös päättötodistus keväällä, joten senkin takia se on huono vaihtoehto. Kaikista paras on jatkaa näin koulussa. 

Kirjoittaja: Konsta Survo 9B 

Kuvaaja: Konsta Survo

Kouluruoka

Mitä tämä on? En syö! Hyi! Näitä usein kuulee kouluruokailussa, mutta miksi? Usein oppilaat eivät ymmärrä, kuinka ainutlaatuista se on, että saamme täällä Suomessa ilmaisen kouluruoan. Kuka muka jaksaisi seitsemän tunnin koulupäivän ilman mitään syötävää? En ainakaan minä. 

Kouluissa tehdään oppilaille tavallista kotiruokaa, joka on tutkitusti hyväksi nuorille. Se on minipuolista ja siitä saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.  

Minä en tykkää tästä! Eihän kaikesta tarvitse tykätä, mutta ei sitä tarvitse ääneenkään sanoa. Se voi tuntua todella pahalta keittiöhenkilökunnan korvissa. Ei sekään varmasti mukavalta tunnu, kun oppilaat tulevat jonossa palauttamaa astiat ja he kaatavat ruoat pois. Parempihan se olisi, jos he olisivat ottaneet sen verran, että varmasti jaksavat syödä. 

Meidän Koskelan yläkoulussa on välillä ruokatoive äänestyksiä. Niissä nousee usein suosituksi pizza, tortillat ja hampurilaiset, eli sellaiset joidenka tekemiseen täytyy varata paljon aikaa ja raaka-aineita. Äänestyksissä myös on kuulemma toivottu ihan tavallisia kotiruokia esimerkiksi makaronilaatikkoa, spagettia jauhelihakastikkeella ja pinaattilettuja. Nämä kaikki edellä mainitut ruoat löytyvät meidän koulun ruokalistasta. Sehän on merkkinä siitä, että vaikka ei kaikki kaikesta tykkää, myös on ruokia, joita enemmistö reilusti rakastaa. 

Kirjoittaja: Liida Rönkkä

Kuvaaja: Liida Rönkkä

Opiskelun digitalisaatio – tulevaisuuden voitto vai häviö? 
 
Opiskelu digitalisoituu hurjaa vauhtia. Kouluissa siirrytään käyttämään digikirjaa peruskirjan sijasta. Kokeet päädytään tekemäänkin koneella, eikä vastaten paperille. Yhä useammat koulut vaihtavat oppimateriaalejaan digitalisiksi. Yhä useammat firmat alkavat valmistamaan enemmän digitaalisia oppimateriaaleja tarjolle. Onko tämä sitten huono vai hyvä juttu?

Opiskelun digitalisoituminen jakaa mielipiteitä. Osa on vahvasti sen kannalla, osa taas vahvasti sitä vastaan. Digitaaliset oppimateriaalit helpottavat opettajien töitä, mutta tuleeko opiskelu oppilaille epämukavammaksi? Osa kylläkin tykkää ideasta, että kaikki oppimateriaalit olisivat digitaalisia. Itse en kuitenkaan ole sen kannalla. Lukeminen koneelta on paljon epämukavampaa kuin kirjasta lukeminen. Se myös rasittaa silmiä ja aiheuttaa osalle päänsärkyä. Digitaaliset oppimateriaalit ovat myös vaikeampia käyttää, kuin kirjasta kysymysten lukeminen ja niihin vastaaminen paperille. Digitaalisten oppimateriaalejen etuna on helppo kuljetus, sillä kaikki tarvittava on yhdessä koneessa eikä tarvitse kantaa painavaa kirjoja täynnä olevaa reppua. Aamulla ei tarvitse murehtia onko kaikki kirjat mukana tai unohtuiko vihko kotiin. Koulussa avaat vain koneesi ja kaikki päivälle tarvittava oppimateriaali löytyy sieltä. Et joudu avaamaan yhtäkään kirjaa tai kirjoittamaan käsi väsyen asioita paperille. Näin on kuitenkin toimittu jo hyvin monet vuodet ja se on tuottanut hyvää tulosta.  

Miksi siis vaihtaa hyväksi osoitettua tapaa uuteen? Mahdollisuus digitaaliseen opiskeluun on tietenkin hyvä asia, sillä se tuo mukanaan uusia tapoja opiskella, jotka voivat osoittautua joillekin helpommaksi tavaksi oppia. Mielestäni opiskelun ei kuitenkaan pitäisi mennä kokonaan digitaaliseksi. Opiskelijoiden tulisi saada päättää itse haluavatko opiskella käyttäen digitaalisia oppimateriaaleja vaiko ei riippuen siitä, kumman tavan kokee itsellensä parhaaksi. Toivotaan siis, että mahdollisuus päättää tavasta opiskella olisi meillä itse opiskelijoilla! 

Kirjoittaja: Matilda Murtomäki 9B 

 

Kouluun kaapit  

Jos koulussa olisi kaapit missä säilyttää kirjoja niin kirjojen kantaminen olisi helpompaa ja vaivattomampaa. Aineita päivässä on monia, joten kirjoja on paljon. Kirjoja kannetaan kokopäivän repussa. Myös kirjojen unohtelu kotiin vähenisi huomattavasti. Kaapit tosin voisi viedä aika paljon tilaa käytäviltä. Mutta kaappien ei kuitenkaan tarvitsisi olla isoja. Riittäisi kun kirjoja mahtuisi säilyttämään siellä.  

Kirjoittaja: Annika Peltonen 9B 

 

Feminismin vastustus nuorilla 

Usein suomalaisten keskuudessa feminismi nähdään miesvihana. Sen tarkoituksena ei kuitenkaan ole asettaa miehiä ala-arvoiseen asemaan. Mitä feminismi siis on? 

Feminismiin sisältyy näkemys, jossa eri yhteiskunnissa priorisoidaan enemmän miehen näkökulmaa, ja naisia kohdellaan ala-arvoisesti niissä yhteiskunnissa. Usein varsinkin teinipojat eivät ymmärrä, ettei heitä yritetä saada ala-arvoon. He näkevät feministit naistensuosijoina, jotka eivät välitä miestenoikeuksista yhtään. Ennen miehet nähtiin usein parempina, vahvempina ja viisaampina, jonka takia ennakko-oletuksia ja miesten ylistystä ollaan yritetty vähentää. Feministit ovat tehneet myös paljon aborttien laillistamisen eteen, ja yrittävät suojella tyttöjä ja naisia seksuaaliselta häirinnältä.  

Mielestäni varsinkin teinipoikia pitäisi valistaa asiasta, ja heille pitäisi aiemmin opettaa, etteivät he saa itse nähdä omaa sukupuolta muita parempana. Usein teinien suusta pääsee seksistisiä, homofobisia ja rasistisia kommentteja. Koulussakin pitäisi puhua enemmän feminismistä ja sen merkityksestä. Kouluissa ei puhuta tasa-arvosta tarpeeksi, eikä koulussa oppilailta pääseviin seksistisiin loukkauksiin puututa tarpeeksi. Olen kohdannut monta tilannetta, jossa jokin luokkalainen on ns. paineen alla, ja luokassa olevat aikuiset eivät ota asiaan kantaa millään lailla.  

Opettajien tehtävänähän on myös puuttua kiusaamiseen ja valistaa oppilaista myös muista aiheista, kun vain siitä mitä itse on tullut opettamaan. Miksi puhutaan kiusaamisesta. jos siihen ei itse puutu? Kuitenkin luulisin opettajienkin tietävän feminismistä jonkin verran, ja puuttuvan feminismin vastaisiin ja törkeisiin kommentteihin mitä luokissa sanotaan. 

Kukaan ei ole missään vaiheessa aloittanut feminismiä “Miehet ala-arvoon" käsitteellä.  

Gloria Steinem sanoi kerran: “Feministi on kuka vain, joka tunnustaa miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja täyden ihmisyyden.” Se on lause, joka kuvaa feministejä erittäin hyvin. Sinun ei tarvitse yrittää tehdä suuria muutoksia ja osallistua mielenosoituksiin. Tärkeintä on oma ajattelutapasi, ja se että osaat puhua asiasta pelkäämättä tuomitsemista.  

Voimmeko siis lopettaa törkeät kommentit ja opetella elämään tasa-arvossa? Naisia alistavia kommentteja ei tarvitse heitellä vain, jos on epävarma omasta miehisyydestään.  

Kirjoittaja: Matleena Tepponen 9B