Tänään on lauantai 4.6.

Nimipäiväänsä viettävät suomenkielisen kalenterin mukaan Toivo, ruotsinkielisen kalenterin mukaan Selim, saamenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan Doaivu, Doaivvot, Selen ja ortodoksisen kalenterin mukaan Mitro.

Koululle aamulla ajaessani radiossa juontaja kertoi nimipäiväsankareita.

Tässä maailman ajassa, juuri tänään, Toivon päivä on juuri oikea päivä viettää tätä kevätjuhlaa.

Olen tänään tosi iloinen siitä, että me pääsemme viettämään kevätjuhlaa, jossa myös teidän ysien läheiset ovat paikan päällä mukana. Tulee olo, että elämässä on toivoa. Teidän yläkoulunne aikana moneen kertaan on elätelty toivoa, että sitten vapautuu ja kohta päästään normaaliin, mutta onkin vedetty rajoituksia tiukemmalle. Minun ei tarvitse palata siihen, mitä kaikkea on koettu.

Ja silti kaiken keskellä on yritetty ja ei vain yritetty, vaan tehty kaikkea ihan normaalia. Hyvää koulutyötä. Naurettu, leikitty, puurrettu hommia, tehty projekteja, nyt jo taas retkiäkin. Yritetty aina rajoituksista huolimatta keskittyä niin normaaliin arkeen kuin mahdollista. Toivottu ja pidetty yllä toivoa ja iloa.

Kiitos tästä lukuvuodesta, koulun aikuisille, teille oppilaille ja kotiväelle. Kiitos kaikille tämän juhlan valmisteluun osallistuneille. Saat taputtaa itseäsi ja kaveria olkapäälle ja kiittää tästä vuodesta selviämisestä, iloita onnistumisista. Annetaan isot aplodit ihan meille kaikille.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, erityisesti Riihenmäen koulun vanhemmat, jotka ovat tänäkin vuonna tukeneet oppilaita ja luokkia esimerkiksi retkien, liikuntapäivien mahdollistamiseksi ja stipendein. Teidän huoltajien kanssa toivomme, että pääsemme koronan jälkeen tekemään jälleen enemmän myös yhdessä.

Seuraavaksi yrittäjien jakamat stipendit. Tervetuloa Tarmo Kämppi Mäntsälän yrittäjistä.

Apulaisrehtori lukee 7. ja 8. luokkalaisille jaettavat stipendit.

Hyvät Riihiksen ysit,

Tunnistatko sen tyypin, joka

• on aina vapaaehtoisena kaikkeen ja haluaa tehdä asiat ensimmäisenä
• tai sen, joka tekee vähän ehkä hulluja tempauksia, joista jälkikäteen toteaa, että ehkä olisi pitänyt jättää tekemättä
• tai sen, joka varmistaa, että paperit on varmasti oikeassa järjestyksessä ja hyvissä ajoin valmiina
• tai sen, joka mieluummin seuraa vähän sivusta isossa porukassa, mutta on ihan paras kuuntelija, kun ollaan kahden kesken
• sen, joka pitää meteliä mopoparkin lähettyvillä
• tai sen, jonka paperit ja tavarat on aina kadoksissa
• tai sen, joka ei kerta kaikkiaan tule toimeen tietokoneiden kanssa
• tai sen, joka hermostuu, jos asiat ei mene niin kuin on suunniteltu ja tulee yllättäviä muutoksia
• ja sen, joka huomaa mahdolliset riskit ja asiat, joiden takia pitää vielä varmistaa
• tai sen, joka ei koskaan halua esiintyä julkisesti
• sen, joka on niin kilpailuhenkinen, että leikkimielisestäkin kisasta tulee usein totisinta totta
• kaverin, joka usein epäröi ja on epävarma, ja miettii mitä muut ajattelee
• sen joka haaveilee ja on ajatuksissaan
• sen, josta tiedät, että häneen voit aina luottaa, sen tyypin, joka aina auttaa ja kuuntelee

Tunnistitko näitä tyyppejä? Onko näitä piirteitä kenties itsessäsi?

Mietitkö välillä, että miksi minä en ole tuollainen, miksi minä en osaa tuota noin hienosti kuin toi kaveri. Miksi mä en uskalla. Tai miksi mun pitää syöksyä joka paikkaan.

Tunnistitko näitä tyyppejä ehkä meidän opettajissa tai muissa koulun aikuisissa?

Meissä aikuisissa on samalla lailla niitä sählääjiä, vitsailijoita, keppostelijoita, haaveilijoita, tehopakkauksia ja hikkejä. Ja meillä jokaisella on omanaisensa polku siihen, missä olemme nyt. Jollain tie on mennyt suunnitelmien mukaan ja asetetut tavoitteet on saavutettu kirkkaasti, toisen reitti on ollut mutkaisempi. Jos tänään ehkä suurin osa teistä vielä miettii, mikä minusta tulee isona, niin veikkaan, että samaa miettii ehkä joku opettajista tai teidän huoltajista.

Mutta me erilaisina te nuoret ja aikuiset olemme parasta, mitä voimme maailmalle antaa. Meitä erilaisia tarvitaan, eri tilanteissa. Ja me erilaiset aikuiset olemme esimerkki siitä, että ihan jokaiselle löytyy paikka elämässä ja maailmassa.

Kaikki se, mitä me olemme ei välttämättä taivu koulun rakenteisiin ja joskus joku ominaisuus, joka toisessa ympäristössä on sellainen, jotka ympäristö katsoo vähän vieroksuen, voi olla toisessa tilanteessa juuri se, jonka avulla selvitään tai menestytään. Älä siis ajattele, että vain menestys ja onnistumiset on tie tulevaisuuteen. Toki sekin. Mutta monesti vaikeudet ja se, että joutuu näkemään vaivaa, auttaa sinua tuntemaan paremmin itseäsi ja myös toisia. Ja monesti tarvitaan ihan jotain muuta kuin mitä olet koulussa oppinut.

En ole varma, onko missään ammatissa hyötyä siitä, että kumi palaa, mutta siitä, että on oppinut käsittelemään mopoa tai muuten ymmärtää moottoriajoneuvoja, voi varmasti olla hyötyä.

Se maailma, johon te peruskoulusta lähdette on jotain ihan muuta kuin silloin, kun aloititte yläkoulun. Korona, etäkoulu, maskit, ja tänä keväänä vielä sota, jota ei ehkä suurin osa tässä salissa olisi halunnut uskoa koskaan tapahtuvan. Siihen maailmaan te lähdette, mutta toivon, että kukaan ei lähde yksin eikä ilman toivoa.

Tänä keväänä yksi opettajistamme kertoi yhden teistä sanoneen, että ilman tätä opettajaa ja hänen rohkaisevia sanoja ja rinnalla kulkemistaan hän ei välttämättä olisi ehkä koskaan kertonut niistä vaikeuksista, joiden kanssa oli omassa elämässään tai mielessään taistellut. Mutta kun sen teki, avautui mahdollisuus saada apua.

Koulun käytävillä, arjessa ja elämässä lopulta merkityksellistä on se, että saamme apua ja tukea. Että emme jää yksin. Siksi ajattelen, että meitä jokaista erilaista ihmistä tarvitaan toisiamme varten.

Vanhemmuus on myös jatkuvaa itsetutkiskelua, nuoren onnistumisten, ilon, elämän ja kipuilujen rinnallakulkijana. Välillä ehkä voi tuntua, että enemmän sivustaseuraajana, kun näkee, tajuaa, että nuori rakentaa omaa elämäänsä ja irrottautuu kotiväestä. Mutta niin pitääkin tapahtua. Ja silti sieltä sivustakin on tärkeää olla kuulolla ja vierellä silloin kun tarvitaan. Silloin kun nuori tulee lähelle ja tarvitsee tai haluaa elämäänsä jakaa.  Ja juuri sellaisena kuin olet sinun paikkasi on nuoresi vierellä. Ja yhdessä teillä on tulevaisuuden mittainen matka opetella yhdessä. Uskalla antaa nuoren kokeilla, epäonnistua. Ja ole nuorta varten. Ja uskalla olla nuorelle myös se epävarma, epäonnistuva aikuinen.

Tänään toivon nimipäivänä, juuri tässä maailmantilanteessa toivon erityisesti teille yseille, mutta ihan meille ja maailmalle kaikille tulevaan iloa, valoa, rohkeutta, lohtua ja ennen kaikkea toivoa, sopivassa määrin, jokaiselle omalla paikallaan nyt ja tulevaisuudessa.