Omaperäisiä sanoja

Suomen kielen kaikenikäisissä sanastokerrostumissa on sekä omaperäisiä että lainattuja sanoja. Omaperäisten sanojen vanhinta perusaineistoa ovat suomalais-ugrilaiset tai uralilaiset sanat.

Näiden määrä koko kielen sanavarannosta on prosentuaalisesti pieni, mutta monet niistä kuuluvat kielen käytetyimpiin sanoihin. Ne kuvaavat usein jokapäiväiseen elämään ja ihmisen lähipiiriin kuuluvia asioita. Juuri sanojen jatkuva käyttö on auttanut niitä säilymään kielessä läpi vuosituhansien. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi ruumiinosien (käsi, jalka, pää, silmä, sydän), sukulaisten (isä, setä, vävy), vuodenaikojen (suvi, syksy, talvi), tuttujen eläinten (hiiri, kala, pääsky) ja kasvien nimitykset (koivu, kuusi, pihlaja, puu) sekä muu luontoon liittyvä sanasto (joki, jää, kivi, koski, maa). Myös tavallisia verbejä kuuluu tähän joukkoon (elää, kuulla, mennä, nähdä, tuntea).

Lähde: https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta (luettu 1.10.2017)