Tilannepuhe on lyhyt, johonkin tiettyyn tilanteeseen laadittu puhe. Sellaisia ovat esim. onnittelupuheet (syntymäpäivillä, rippijuhlassa, lakkiaisissa, häissä jne.), muistopuheet (siunaustilaisuudessa) ja tervehdyspuheet (juhlatilaisuuden alussa tms.). Tilannepuheen ei ole tarkoitus olla pitkä ja monipolvinen, mutta sen tulee kuitenkin olla rakenteeltaan ja sisällöltään harkittu.

Tilannepuheen lauseita ei tarvitse välttämättä olla monta, mutta jokaisen tulee olla hyvin mietitty. Lyhyt mutta merkityksellinen puhe on paljon parempi kuin pitkä puhe, jossa ei ole päätä eikä häntää tai joka sisältää pelkkiä latteita toteamuksia. Toisaalta - jos puheesi koostuu vain parista lauseesta, ei siitä ehkä ehdi jäädä kuulijoiden mieleen mitään.

Hyvä puhe sisältää perusrakenteen lisäksi esimerkiksi henkilökohtaisia kokemuksia, yhteisiä muistoja ja hauskojen tilanteiden kuvauksia. Puheen yleissävyn tulee kuitenkin olla positiivinen ja mukava. Sen kohdetta ei siis saa pilkata tai nolata. Älä myöskään kerro pelkkiä sisäpiirin muistoja, sillä silloin muut vieraat tuntevat olonsa ulkopuolisiksi. Mieti, millaisia asioita puheen kohde haluaisi kuulla.

Puheen pitäjä voi ottaa tuekseen paperin, jolle puhe on kirjoitettu (mieluummin pienempiä, numeroituja kortteja kuin iso A4). Siitä huolimatta puheen pitämistä tulee etukäteen harjoitella niin, ettei se tunnu suoraan paperista luetulta. On kohteliasta katsoa puheen kohdetta ja muuta yleisöä ainakin muutaman kerran. Papereihin on myös hyödyllistä etukäteen merkitä kohdat, jolloin katsoo tiettyä henkilöä, kohottaa kätensä, polkaisee jalallaan, hypähtää, huokaisee tai tekee jonkin muun puheen sanomaa tehostavan eleen. Pääasia että mietit sen etukäteen.

Onnistunutta puhetta!