Lainasanat kertovat vuorovaikutuksesta

Lainasanat ovat osoitus eri kielten puhujien välisestä vuorovaikutuksesta, ja niistä voi usein päätellä, minkä luonteisia kielten puhujien väliset suhteet ovat olleet. Balttilaislähtöiset sanat viittaavat usein varsin läheiseen ja arkiseenkin kanssakäymiseen (hammas, kaula, morsian, seura, sisar, tytär). Germaanien kanssa on muun muassa käyty kauppaa (kansa, kauppa, kulta, raha, rikas, valta). Slaavilaisten, lähinnä venäläisten, vaikutus on ulottunut sekä hengelliseen että maalliseen elämään (pappi, raamattu, risti, lusikka, piiras).

Ruotsista on tullut vuosisatojen ajan runsaasti miltei kaikkiin elämänaloihin liittyviä lainoja, mikä johtuu muun muassa siitä, että 1800-luvun loppupuolelle asti suurin osa kouluja käyneistä suomalaisista käytti jokapäiväisessä elämässään ensisijaisesti ruotsin kieltä. Ruotsi samoin kuin saksa, englanti ja venäjä ovat myös usein toimineet monen kaukaisempaa perua olevan sanan välittäjänä. Tällaisen sanan lähtökohdat voivat olla esimerkiksi latinassa (museo), kreikassa (planeetta), arabiassa (sohva), turkkilaiskielissä (tavara) tai kiinassa (soija) asti.

Muiden kielten vaikutus näkyy myös käännöslainoissa, joissa sana tai ilmaus on muodostettu oman kielen aineksista vieraskielisen ilmauksen mallin mukaisesti (musta aukko < engl. black hole). Merkityslainasta taas on kyse, kun kielessä jo oleva sana tai ilmaus on saanut uutta merkitystä vieraskieliseltä vastineelta (esim. ystävällinen yhdysadjektiiveissa: kuluttajaystävällinen, ympäristöystävällinen, vrt. ruotsin -vänlig ja saksan -freundlich).

Lähde: https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta (luettu 1.10.2017)