PEDAGOGINEN DRAAMA
Eija Peltonen, varhaiskasvatuksen opettaja (Oravaisten pk), 2022

 Pedagoginen draama on työtapa, joka kartuttaa kokemuksia. Draaman avulla asioita tarkastellaan eri näkökulmista. Opetusmenetelmänä sitä käytetään ymmärryksen lisäämiseksi, persoonallisuuden kehittämiseksi sekä ajattelun ja asenteiden muuttamiseksi. Draaman avulla sisäiset kokemukset muutetaan havaittavaksi toiminnaksi. Draamassa käsitellään ryhmädynamiikkaa, asenteita, etiikkaa ja moraalia.

 

Draamaprosessin vaiheet:

 * aloittaminen

* aiheeseen tutustuminen

* päähenkilöön tutustuminen

* jatkoon perehtyminen

* mahdollisten konfliktien tutkiminen

* syventäminen

* juonen päättäminen

* pohtiminen ja kokoaminen

 (Seija Liukko)

 

 YSTÄVÄNI VALAS

Simon James

Draamaprosessi/ Allan Owens

 

 SOPIMUS: Tämä draamatarina vaatii mielikuvitusta toimiakseen. Se kertoo ystävyydestä ja menetyksestä. Tunnen tarinan alun, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Haluatteko kehittää sitä yhdessä kanssani?

LEIKKI: Minun nimeni on ...., ja haluan vaihtaa paikkaa hyvän ystäväni.... kanssa.

 
TYÖSKENTELY PIENRYHMISSÄ: Keskustelua ystävyydestä. Minkälainen oli lapsuuden ystävä? Entä millainen on ystävä nyt? Mikä säilyttää ystävyyden?

KESKUSTELU: Minkälainen on ystävä? Fläppitaulu

KERTOMINEN:

Olipa kerran lapsi, jonka nimi oli..... Olipa kerran poika/tyttö, jonka nimi oli.... Hän asui suuressa kaupungissa ja hän oli hyvin onnellinen, koska hänellä oli paljon ystäviä. Sitten eräänä päivänä, vähän ennen kesälomaa hänen perheensä muutti rannikolle, meren äärelle. He muuttivat asumaan taloon, joka oli kaukana muista taloista. Ainoa rakennus lähistöllä oli majakka, joka seisoi kallioisen niemen kärjessä. Sumuisina öinä ainoa ainoa ääni, jonka saattoi kuulla oli tyyyyt..... tyyyyt....., majakan sumutorven varoitusääni.

 

..... oli maailman yksinäisin tyttö/poika. Hänellä ei ollut ketään, kenen kanssa leikkiä. Kaikki hänen ystävänsä asuivat kaupungissa, ja kesäloma oli edessä. Hänellä ei ollut mitään tekemistä. Oi kuinka hän kaipasikaan ystäviään! Hän oli niin yksinäinen, ettei hän pystynyt edes nukkumaan. Öisin hänellä oli tapana nousta vuoteesta ja mennä katsomaan ulos ikkunasta. Hän kiipesi tuolille ja tuijotti ulos pimeyteen. Kuutamoisena yönä jopa hänen makuuhuoneensa lelut näyttivät yksinäisiltä. Hän katseli lahden poikki merelle, tähtiä ja kuuta ja ajatteli niitä mukavia aikoja, joita hänellä oli ollut ystäviensä kanssa.

 

Myöhään eräänä yönä ensimmäisen viikon lopussa hän seisoi kuten tavallista katsellen ulos ikkunasta. Hän näki meressä jotakin. Hän hieroi silmiään epäuskoisena, mutta se oli edelleen siellä. Siellä, keskellä hänen lahteaan oli valas! Sen mahtava pyrstö heilahti ilmaan komeassa kaaressa sen sukeltaessa valtavalla loiskahduksella. ....ei voinut uskoa näkemäänsä. Hän katseli ja odotti, kunnes valas sukelsi viimeisen kerran ja katosi. Siinä samassa hän teki päätöksen. Seuraavana päivänä, kun kukaan ei näkisi, hän ottaisi uimahousunsa/-pukunsa, käärisi sen pyyheliinaan ja työntäisi sen sänkynsä alle. Seuraavana yönä hän odottaisi, kunnes kaikki nukkuisivat, ottaisi uimavarusteensa sängyn alta, katsoisi ulos ikkunasta tarkistaakseen, että valas oli palannut, hiipisi varpaillaan ovelle käytävän poikki alas portaita ulko-ovelle ja ulos yöhön. Hän laskeutuisi kalliota pitkin rantaan ja menisi uimaan samaan lahteen kuin valas!

Hän laskeutui vuoteelleen, nukahti pian ja uneksi huomisesta.

 

Herättyään seuraavana päivänä hän teki juuri niin kuin oli suunnitellut. Kukaan ei huomannut mitään. Yöllä hän nousi, kurotti sänkynsä alle, otti uimavarusteensa ja hiipi ikkunaan. Ja valas oli siellä! Hän hiipi varpaisillaan ovelle, avasi sen hitaasti, meni varovasti porrastasanteen poikki, alas portaista ja ulos ovesta yöhön. Hiekka rahisi hänen jaloissaan, kun hän kulki varovasti rannalle. Rannalla tuuli eri tavalla kuin päivällä ja lahti kimmelsi kuun valossa. Hän puki uimahousut/-puvun päälleen ja oli pian vedessä... Ja tämä oli fantastisin, uskomattomin asia. Hän meni uimaan valaan kanssa! Hän kiipesi sen selkään, ja niin he kaksi uivat yhdessä ulos merelle. Kun valasi sukelsi ....(nimi) sukelsi sen mukana sellaiseen maailmaan, jota hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Kun he liukuivat lahden matalan hiekkapohjan yli, hän näki pohjassa vanhat ostoskärryt, ruostuneet kettingit, suuria tynnyreitä, joissa oli jotain merkkejä kyljissä, laivanhylyn ja autonpuolikkaan.

Kun he uivat yhä pitemmälle, hän näki hämärästi jotain, josta ei oikein saanut selvää.

 

Mutta yksi asia oli varma. Kun valas lopulta kääntyi ympäri ja suuntasi syvyyksistä takaisin lahden rantahietikolle, hänellä (nimi) oli paras ystävä, mitä kellään voi koskaan olla. Hän heilutti valaalle hyvästiksi, puki yöpuvun päälleen, nousi rantaa pitkin kotiovelle, hiipi hiljaa sisälle ja oli pian syvässä unessa. Seuraava päivä kului nopeasti. Hänen täytyi kuivata pyyhkeensä ja uimapukunsa salaa ja hänellä oli niin paljon ajattelemista, että pian oli taas ilta ja hän valmistautui jo seuraavaa uintimatkaa varten. Hän ei ollut enää yksinäinen. Hän meni uimaan ystävänsä valaan kanssa joka yö sillä viikolla.

 

Tuli lauantai-ilta ja kuten tavallista hän kurotti uimavarusteensa sängyn alta ja hiipi ikkunaan tarkistamaan, että hänen ystävänsä oli saapunut. Mutta hän ei nähnyt mitään, koska ei ollut kuutamoa. No, valas on varmaan vähän myöhässä, hän ajatteli ja hiipi porrastasanteen poikki, alas portaita, avasi oven ja meni ulos pimeään yöhön. Oli hyvin pimeää.

Hän tunnusteli tiensä alas rantaan ja pilvet väistyivät hieman, niin että tähdet tulivat näkyviin. Mutta hänen ystävästään ei näkynyt merkkiäkään. Hän odotti ja odotti, kunnes tunti oli kulunut.

Hän kiipesi kallion päälle nähdäkseen pidemmälle, mutta turhaan. Valaasta ei näkynyt merkkiäkään. Hänelle alkoi tulla kylmä. Hän istuutui kalliolle, veti polvet tiukasti koukkuunrinnalle ja kääri pyyheliinan ympärilleen. Pieni lapsi tähtien alla, kallion laella odottamassa ystäväänsä saapuvaksi.

Hän odotti ja odotti ja odotti, mutta valasta ei näkynyt.

 

JOHTOPÄÄTÖS JA SELVENNYS:

Viimeinen kuva, jonka näemme on se, kun tämä pieni lapsi istuu rannalla, tuijottaa merelle ja odottaa ystäväänsä. Yö laskeutuu. Meidän tarinamme alkaa tästä Mitä seuraavaksi tapahtuu näiden kahden ystävyksen välillä?

 

YHTEINEN PIIRTÄMINEN:

Ennenkuin otamme selvää, mitä tapahtuu, mennään ajassa viikko taaksepäin siihen ensimmäiseen yöhön, kun ....(nimi) menee uimaan valaan kanssa. Mitä hän näki veden alla?

”Ja joitakin asioita, joita hän ei nähnyt oikein selvästi.”

 

KESKUSTELU KUVISTA:

Kollaasi; rooleja, paikkoja, esineitä, joista voi olla hyötyä myöhemmin....tunteeko tuo tuntemasi mustekala merenneidon? Mitä tuo tynnyri sisältää? Onko tuo hahmo ystävällinen?

 

ÄÄNIMAISEMA:

Olemme lähestymässä tarinan lopullista muotoa, mutta emme ihan vielä. Rakennetaan tilanne sinä yönä, kun valas ei tulekaan. Lapsi herää, menee ikkunaan, sitten alas rantaan ja odottaa. Minkälaisia ääniä kuuluu sinä yönä?

Lapsi herää. Hän nousee ja menee ikkunaan. (Kuorsaus, oven narina, tuuli…)

 

ROOLIN OMAKSUMINEN, ÄÄNIMAISEMA, KERTOMINEN:

Esittäisikö joku nyt minun puolestani lasta (nimi)? Me muut teemme tarinaan äänet. Minä toimin kertojana. (Nimi) herää, nousee ylös, menee ikkunan luo, avaa oven, hiipii porrastasanteen poikki nukkuvan perheen ohi, alas rappuset, avaa ulko-oven, menee yöhön, kävelee rannalle, istuu, odottaa.

 

HAASTATTELU:

Juuri ennen ”esityksen” alkamista kysy lasta esittävältä henkilöltä:

Haluaisitko vastata joihinkin ryhmän esittämiin kysymyksiin ikään kuin olisit esittämäsi lapsi. Sinun ei tarvitse muuta kuin vastata niin kuin kuvittelisit (nimi) vastaavan.

On jo myöhä, eikö sinun pitäisi jo mennä kotiin? Kello on jo kolme, neljä...

 

AIHEEN KEHITTELY:

Kiitä haastateltavaa ja kysy ryhmältä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kehittäkää tarinalle loppu.

 

TAKAISIN TEEMAAN: Palataan ystävyysteemaan ja tarkennetaan ryhmän käsityksiä  ystävyydestä.

 

JATKOSUUNNITTELU:

Piirrustus; merenneito - miten lapsi saa tähän yhteyden?

Lapsi tapaa vanhat ystävänsä kaupungista. Postia, kirjeitä, kortteja, valokuva-albumi...

Vanhemmat heräävät, kun lapsi tulee kotiin...mitä tapahtuu?

Sanomalehtiuutisia havaitusta valaasta...

YSTÄVÄNI VALAS kuvaus prosessista
Eija Peltonen, varhaiskasvatuksen opettaja (Oravaisten pk), 2022

 

Teatterileikkejä voi lapsiryhmissä leikkiä hyvin monella tavalla, eikä oikeaa ja väärää tyyliä ole. Käyttämäni menetelmä on draamaopettaja Allan Owensin rakentama, hän käyttää näitä juttuja lasten, nuorten ja myös ihan aikuisten kanssa (esim. vankiloissa).

 

Aluksi kerrotaan tarina. Lapset antavat päähenkilölle sukupuolen, nimen ja iän. Aikuinen kertoo tarinan, joka on tässä liitteenä (olisi hyvä osata se ilman paperia), Itse lisäilin tarinaan kuvausta siitä, miten mukavia kavereita lapsella oli, ja kuinka kova ikävä hänelle tuli, kun piti muuttaa, kuinka kova kiire vanhemmilla uudessa kodissa… Tarinaa pätkitään ja lasten kanssa mietitään, miltä missäkin kohdassa mahtoi tuntua, mitä lapsi ajatteli tai halusi, pelkäsi jne. Tarina päättyy jännittävään kohtaan. Siitä eteenpäin tarinaa rakennetaan lasten kanssa.

 

Tarinassa on kohta, jossa mainitaan meren alta: ”Ja joitakin asioita, joita hän ei nähnyt oikein selvästi.” Kun palasimme tähän, lattialle oli levitetty iso paperirulla, jonka äärelle kaikki lapset ja aikuiset mahtuvat yhtä aikaa piirtämään. Kaikki piirtävät niitä asioita, joita lapsi ja valas meren alla näkivät, myös noita epäselviä juttuja… Taustalla musiikkia tai valaan ääniä (kirjastosta saa cd:n), ei puhuta, vain piirretään. Vasta, kun kaikki ovat valmiita, noustaan ja kuljetaan kuvien luona yhdessä, huomataan jokainen kuva ja piirtäjä saa itse kertoa, mitä siinä on. Ohjaaja tekee kysymyksiä: ” Onko tuo kala kiltti vai vaarallinen?”, ”Tiedätkö, mitä arkussa on?”, ”Onko tuo tavallinen kivi vai taikakivi?” jne. Kaikki hahmot yksityiskohdat painetaan mieleen, niitä tarvitaan, kun tarina jatkuu.

 

Sitten edetään liitteenä olevan rungon mukaisesti, omin sovelluksin niin kuin parhaalta tuntuu. Meidän tarinassamme, kun valas ei tullutkaan takaisin, lapset halusivat olla erilaisia kaloja ja lähteä lapsen kanssa etsimään valasta. Se olikin joutunut vaaraan (verkkoihin) ja kaikki kalat yhdessä pelastivat sen. Sitten lapsi halusi kertoa vanhemmilleen uudesta ystävästään. Me aikuiset olimme mukana, yksi valaana, ja me muut isänä ja äitinä. Vanhemmat tapasivat valaan, ymmärsivät, kuinka yksinäinen heidän poikansa oli ollut, ja päättivät järjestää lapselle syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuttiin kaikki vanhat kaverit ja myös valas, juhlat olivat rannalla.

 

Kaikille kutsutuille lähetettiin kortti, ja leikimme myös bussimatkaa, kun kaikki ystävät istuivat samassa bussissa matkalla kohti syntymäpäiväjuhlia ja vanhaa ystäväänsä. Mietimme, miltä tuntui – kuka pelkäsi, kuka oli innoissaan, mitä he arvelivat salaperäisen uuden ystävän olevan… Juhlat ja jälleennäkeminen olivat riemukkaat ja liikuttavat. Juhlimme oikeasti, leikisti paistoimme vaahtokarkkeja nuotiolla, otimme leikistä valokuvia (stillkuvia ystävistä ja valaasta) ja lapset saivat näkinkengät lahjaksi.

 

Tutkimme ja leikimme tätä kaikkea kokonaisen marraskuun. Paitsi varsinaisia teatterileikkejä, me myös ihmettelimme vedenalaista elämää monella tavalla; tutkimme ja piirsimme kaloja, merenneitoja, merirosvoja, karttoja, laivoja… Lapset keksivät, miten tarina eteni, ja keitä he olivat (merikrotti - suunnistuslamppu valona!, hait, merenneidot yms.) ja aikuiset suuntasivat satua, jos esim. se jäi jumittamaan (esim. hait olisivat aina vain tapelleet). Pääosa-lapsi oli koko ajan sama, muut roolit vaihtuivat sadun edetessä (ensin meren alla, sitten lapsen kavereita). Meillä oli oikeata pullopostia ja monenlaista merirekvisiittaa. Työskentelimme huoneessa, jossa verhot olivat kiinni ja valoilla tehtiin tilasta hieman salaperäinen. Tarinaa kerrotaan piirissä, niin että kaikki näkevät ja kuulevat toisensa lattialla istuen.

 

Tarina ja draamaprosessin perusteet löytyvät Allan Owensin kirjasta Draama toimii. Kirjastosta autettiin meitä tosi hienosti kaiken meriaiheisen materiaalin etsimisessä ja tilaamisessa myös muista kirjastoista. Seija Liukon ”Ilmaisua ipanoille”- kirjassa on suomalaisia draamatarinoita ja aiheesta muutenkin. Googlettamalla erilaisilla hakusanoilla (lapset ja draama, teatterileikit, draamapedagogiikka) löytyy vaikka mitä.  Onnea teidän projekteille, sanataidejutuille ja teatterileikeille!


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------