Ihmettelyä ja yhdessä tekemistä (1–2-vuotiaat)

Lapsi sanoo ensimmäisen merkityksellisen sanansa keskimäärin vuoden ikäisenä. Sanavarasto laajenee vähitellen, yksilölliseen vauhtiin. Lapset matkivat ja tapailevat erilaisia sanoja. Lapsi käyttää eleitä ja ilmeitä. Toisen ikävuoden merkittävä tapahtuma on puheen oppiminen.

1,5-vuotias tuottaa jo muutamia kymmeniä sanoja. Lapsi ymmärtää puhetta enemmän kuin tuottaa ja hän osaa noudattaa lyhyitä käskyjä.

Lähempänä toista syntymäpäiväänsä lapsen sanasto alkaa laajentua kiihtyvällä tahdilla ja hän tuottaa yleensä jo yli 200 merkityksellistä sanaa (yksilöllinen vaihtelu 0–600 sanaa) ja osa lapsista alkaa toisella ikävuodella muodostaa yksinkertaisia lauseita, toisilla ensimmäiset sanat ilmaantuvat vasta lähempänä 2-vuotissyntymäpäivää. Aluksi lauseet ovat lyhyttä sanomista, kahden sanan lauseita, joissa ei ole epäolennaisia sanoja, esim. ”Ei haluu.” 1½-vuotiaana lapsen sanavarasto on keskimäärin 30–50 sanaa.

Puheen oppimisen nopeuteen vaikuttavat ympäristön virikkeet: kuinka paljon lapsen puhetapailuun vastataan, lapselle puhutaan, nimetään esineitä ja asioita ja luetaan kirjoja. Suurta merkitystä on myös lapsen persoonallisuudella ja yksilöllisillä sekä perinnöllisillä ominaisuuksilla.

Jokainen lapsi kehittyy omassa aikataulussaan, siksi lasten kehityksen keskinäinen vertailu on yleensä turhaa. Jos vanhempaa huolestuttaa jokin asia lapsen kehityksessä, asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa.

Vuoden ikäinen lapsi ymmärtää yksinkertaisia kehotuksia, esim. ”Anna pallo äidille.” Lapsi ymmärtää paljon enemmän puhetta kuin osaa itse sitä tuottaa. Lapsen muisti kehittyy edelleen ja hän saattaa esim. muistaa, minne on pannut jonkin lelun tai missä jotain tiettyä tavaraa kotona säilytetään. Lapsi voi jo nimetä sellaisiakin ihmisiä ja esineitä, jotka eivät ole paikalla. Iän myötä ongelmanratkaisutaidot kehittyvät ja lapsi esim. ymmärtää avata laatikon etsiessään lelua.

2 -vuotias lapsi tuottaa satoja sanoja useista sanaluokista ja puhe on vieraalle aikuiselle ymmärrettävää. Lapsen sanavarasto kasvaa päivässä noin kymmenellä sanalla. Lapsi tuottaa kahden tai kolmen sanan lauseita ja taivuttaa sanoja. Lapsi hallitsee myös aika- ja vertailumuotoja, monikko- ja omistusmuotoja, kielto- ja kysymyssanoja sekä pystyy noudattamaan kaksiosaisia ohjeita.

• Ota lapsesi mukaan arjen askareisiin: valmistakaa ruokaa tai siivotkaa yhdessä.
• Tekemisen ohessa on luontevaa jutella ja nimetä asioita ja esineitä.
• Käytä puheen tukena ilmeitä ja eleitä.
• Kun puhut tunteista, näytä tunne myös kasvoillasi.
• Laajenna lapsesi ilmaisua: leikkikää roolileikkejä, laululeikkejä ja loruilkaa.

3-vuotias puhuu jo useita sanoja ja lyhyitä lauseita. Puhe on yleensä selvää ja ymmärrettävää, vaikka yksittäiset äänteet voivat vielä puuttua tai korvautua jollakin muulla. Puhe voi olla myös takeltelevaa ja toistavaa. Lauseet monipuolistuvat ja lapsi alkaa käyttää aikamuotoja, taivuttaa verbejä yhä taitavammin. Hän ei niinkään matki valmiita malleja, vaan päättelee ja luo itse kielioppia kuulemastaan. Kun lapsi siis taivuttaa väärin, esim. tipu – tivut, se on osoitus hänen luovasta päättelykyvystään, hän ei pelkästään toistele kuulemaansa. 3-vuotias nauttii loruista ja riimeistä sekä satujen kuuntelemisesta. Ikäkauden loppupuolella lapsi pystyy jo kuvailemaan esinettä tai asiaa, joka ei sillä hetkellä ole paikalla.

4-vuotias elää puhumisen kulta-aikaa. Hän nauttii sanoilla leikkimisestä, loruilusta, runoilusta ja satujen kertomisesta. Hän haluaa myös kuunnella satuja ja jaksaa jo kuunnella pitkiäkin tarinoita. Hän on kiinnostunut erilaisista asioista ja pohtii asioiden syytä ja tarkoitusta. Lapsesta on erityisen mukavaa keskustella asioista vanhemman kanssa.

Lapsen puhe alkaa olla kieliopillisesti melko oikeaa. Hän taivuttaa sanoja useimmiten oikein. Hän saattaa joskus sovittaa puhetyyliään kuulijan mukaan, esim. puhua pikkulapselle helpompaa kieltä. Lapsi voi kehitellä omia kekseliäitä sanoja. Mielikuvitus antaa mahdollisuuden yhdistellä asioita luovasti. Joskus voi tuntua, että lapsi on äänessä jatkuvasti, selittää ja kyselee asioita. Tarinat voivat olla pitkiä ja lonkeroisia, eksyä aiheesta toiseen. Kyseleminen on lapsen tapa oppia asioita. Pitkiä tarinoita kertoessaan hän harjoittaa kielellisiä taitojaan ja ajatteluaan. Lapsen kysymyksiin tulisikin jaksaa vastata ja osoittaa mielenkiintoa hänen tarinoitaan kohtaan.