THL julkaisi hiljattain uudet suositukset lasten digilaitteiden käytölle. Tutustu suosituksiin täällä. THL ei suosittele 0-13 -vuotiaille oman älypuhelimen hankkimista tai sosiaalisen median käyttöä. Suurimmalla osalla alakoululaisista puhelin kuitenkin on jo käytössä, emmekä toki voi olettaa että näistä jo hankituista laitteista lähdettäisiin luopumaan. On kuitenkin tärkeää pohtia, millaisten digisisältöjen käyttö on lapselle turvallista, mitä ikärajat kertovat ja miksi niitä luodaan. Helmikuun infokirjeen teemana ovatkin siis ikärajat. 

Helmikuun fakta: Ikärajat suojaavat lasta sellaisilta sisällöiltä, jotka voivat olla liian jännittäviä, ahdistavia tai muuten kehitystasolle sopimattomia. Jokaisen on helppo ymmärtää, että esimerkiksi väkivalta, päihteet ja seksuaaliset sisällöt ovat sellaisia, joilta lapsia halutaan suojella. Näiden lisäksi nykyaikana myös erilaiset kaupalliset koukut (esim. mainostulva somessa, ostosmahdollisuudet peleissä), somehaasteet sekä pelien ja somen kautta tapahtuva vuorovaikutus tuntemattomien ihmisten kanssa sisältää riskejä, joita lapsi ei ole vielä kypsä arvioimaan. Pienille lapsille monet sisällöt saattavat olla myös yksinkertaisesti vain liian vauhdikkaita tai sekavia. Kehitystasolle soveltumattomalle sisällölle altistuminen voi näkyä lapsen käytöksessä vaikkapa aggressiivisuutena, pelokkuutena, nukahtamis- ja keskittymisvaikeuksina tai sulkeutumisena. Tällainen oireilu voi tietysti johtua monesta muustakin asiasta, mutta mikäli huomaat muutoksia lapsen olossa tai käyttäytymisessä, on hyvä huomioida myös digimaailman mahdollinen vaikutus. Jotkut lapset saattavat kokea stressiä ja ahdistusta myös sellaisista sisällöistä, jotka on yleisesti arvioitu hänen ikätasolleen sopiviksi. 

Tutustu ikärajojen merkintöihin ja perusteisiin:
Pelit
Tv-ohjelmat ja elokuvat

Helmikuun vinkki: vaihda näkökulmaa
Ikärajoista syntyy monessa kodissa helposti vääntöä. Lapsi saattaa kokea, että kaikki muut saavat vaikkapa pelata jotain peliä, ja vanhempi saattaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että rajaa lapselta pois jotain mikä on kavereille saatavilla. Asiaa voi yrittää lähestyä niin, että perimmäinen tarkoitus ei ole rajoittaa, vaan suojella – huomaatko vivahde-eron seuraavissa?

• Estää lasta pääsemästä käsiksi ikätasolle soveltumattomiin sisältöihin VS Pitää lapsi turvassa asioilta, joita hän ei ole vielä valmis kohtaamaan – eikä hänen tarvitsekaan olla.
• Rajoittaa tuntemattomilta tulevia yhteydenottoja VS Varmistaa, että lapsi pysyy suojassa sellaisilta yhteydenotoilta, joiden tarkoitusperät eivät välttämättä ole sitä mitä väittävät olevansa. Me aikuisetkin menemme helposti monenlaiseen lankaan, miten voisimme odottaa että lapsemme osaavat erottaa, milloin joku on todellista ja milloin ei.
• Rajoittaa somen käyttöä VS Panostaa ennemmin reaalimaailman kohtaamisiin ja omasta elämästä nauttimiseen, kuin muiden elämän seuraamiseen diginä
• Voitte myös miettiä, mitä tapahtuisi jos ikärajoihin ei kiinnitettäisi huomiota.

Helmikuun haaste: Käykää yhdessä lapsen kanssa läpi hänen käyttämiensä sovellusten ikärajat. Miltä ne näyttävät suhteessa lapsen ikään? Miettikää yhdessä seuraavia kysymyksiä:

• Millä perusteella ikäraja on asetettu?
• Millä tavalla ikärajoitettu sisältö voisi vaikuttaa lapsen olotilaan?
• "Kun kaikki muutkin saa pelata tätä" --> tekeekö tämän pelaaminen kaikille muille hyvää?
• Mitkä ovat lapsen suosikit hänen ikäisilleen sopiviksi arvioiduista sovelluksista? Mikä niissä on erityisen kivaa?

Ei ole ehkä realistista odottaa, että jokainen mukisematta tyytyy kohtaloonsa eikä ikärajakeskusteluja enää tämän jälkeen tarvitsisi käydä. Näiden asioiden läpikäyminen yhdessä lapsen kanssa voi kuitenkin tehdä lapselle ymmärrettävämmäksi, ja sen myötä myös hieman helpommin hyväksyttäväksi sen, että jotkut sisällöt jäävät hänen kohdallaan vielä odottamaan. Ei siksi että lapsi olisi liian pieni, vaan koska peli tai muu sovellus on lapselle vielä liian iso. 
 

Digiturvallista helmikuun jatkoa toivotellen, 
opiskeluhuollon väki