Aamulla väsytti.

Sää oli harmaa ja ankea, ja ajatus siitä, että tästäkin tulee taas huono päivä, ärsytti jo valmiiksi.

Mieleen tuli kuitenkin ajatus, että voisinko sittenkin vaikuttaa siihen itse? Koska päiväänhän voisi mahtua paljon hyviä hetkiä. Ehkä voisin kiinnittää iloon ja ystävällisyyteen huomiota juuri tänään. Voisinkohan ihan itse lisätä päivään iloa, hymyä ja ystävällisyyttä?

Tein päätöksen, että tänään yritän levittää ympärilleni mahdollisimman paljon hyvää.

Ihan ensiksi tervehdin perhettäni tavallista iloisemmin. Normaalisti aamuisin murisen perheelleni ja koputtelen vessan ovea kiukkuisesti. Tänään käytin sen ajan lemmikin halimiseen enkä kiukustunut lainkaan, vaikka jouduin odottamaan. Huomasin, että poika vaikutti väsyneeltä ja halasin häntä. Hän halasi minua tiukasti takaisin ja siitä tuli tosi hyvä olo.

Rappukäytävässä moikkasin naapuria ja pidin hänelle ulko-ovea auki. Yleensä annan sen vaan sulkeutua perässäni. Bussissa annoin vanhemmalle rouvalle paikan ja lähtiessäni kiitin kuskia käden heilautuksella. Toivon, että hän huomasi sen. Koululle kävellessäni poimin edellä kävelevältä pudonneen hanskan ja juoksin hänet kiinni. Sain hymyn, josta tuli hyvä olo.

Koulussa toivotin kaikille hyvää ystävänpäivää. Mutta pihalla ympärilleni katsoessani kaikilla ei näyttänyt olevan ketään, joka tekisi samoin.

Mietin, että miltä se tuntuu. Ei varmaan hyvältä.

Päätin, että hymyilen kaikille. Katsoin heitä silmiin ja hymyilin vähän. Ystävälliset teot ilahduttivat ympärilläni olevia ihmisiä. Huomasin päivän mittaan, että olen myös itse iloisempi kuin tavallisesti. Jotenkin energisempi ja hymyilevämpi.

Ehkä se, mitä jotkut tutkijat puhuvat ystävällisyyden vaikutuksista aivojen toimintaan, onkin totta. Hymyyn saa usein vastaukseksi hymyn, ilo lisää iloa ja ystävällisyys alkaa tarttumaan ihmisestä toiseen. Pienillä teoilla on usein iso merkitys.

Kuten jo varmasti tiedätte, ystävällisyys ja toisten huomioiminen ovat yksi niistä asioista, joita me Pirtissä arvostamme. Arvostaminen tarkoittaa, että jotakin asiaa pidetään tärkeänä. Niitä asioita kutsutaan arvoiksi.

Jokaisella meistä on itselle tärkeitä asioita, joita me arvostamme. Ne ovat omia arvojamme. Myös jokaisen meidän perheissä on koko perheelle tärkeitä asioita, perheen arvoja. Niitä on ehkä koko porukalla yhdessä mietitty tai vanhemmat ovat niistä päättäneet, jos lapset ovat vielä pieniä. Te, jotka harrastatte jotakin joukkuelajia tai muutoin toimitte jossakin ryhmässä, tiedätte, että sielläkin on yhdessä sovittuja asioita, joita pidetään tärkeinä, joukkueen yhteisiä arvoja.

Aikuisten työpaikoillakin on yhdessä sovittuja arvoja, jotta kaikilla olisi mukava käydä töissä ja yhdessä toimiminen olisi sujuvaa. Ihan samalla tavalla myös kouluissa voi olla yhdessä sovittuja arvoja, joiden mukaan kaikki toimivat, että kaikilla olisi mukavaa käydä koulua ja aikuisilla tehdä siellä töitä, kun jokainen ei toimi vain omien arvojensa mukaan vaan niistä on yhdessä sovittu.

Ihan pienimmät teistä ette olleet vielä koulussa, kun me täällä Pirtissä aloimme pohtimaan meille pirttiläisille tärkeitä asioita, Pirtin arvoja. Isommat oppilaat varmasti jo muistatte. Niistä juteltiin luokissa ja niistä juteltiin opehuoneessa, niitä pohdittiin myös teillä kodeissa kun vanhemmilta on kysytty, millaisia asioita he pitävät tärkeinä omien lastensa koulussa. Lopulta pääsimme yhdessä valikoimaan meille ne kaikkein tärkeimmät arvot, joiden mukaan me haluamme Pirtissä toimia. Osa teistä jo varmasti muistaa, että niitä on kuusi kappaletta:

• Arvostamme itseämme. 
• Arvostamme toisiamme. 
• Arvostamme oppimista. 
• Arvostamme työtämme. 
• Arvostamme taitojamme. 
• Arvostamme ympäristöämme. 

Arvokeskustelu on tärkeä osa ihmisenä kasvamista ja lisää meidän hyvinvointiamme. Jokainen meistä, niin lapsista kuin aikuisistakin, kasvaa ja kehittyy koko ajan ihmisenä, ei vain fyysisesti suuremman kokoiseksi, vaan mieleltään paremmaksi ihmiseksi, eikä kukaan ole koskaan valmis. Aina on olemassa asioita, joita voimme oppia lisää ja tilanteita, joissa voimme toimia paremmin kuin edellisellä kerralla, kehittyä. Samalla opimme tuntemaan omia vahvuuksiamme ja arvostamaan sekä itseämme että myös toisia, omia arvojamme ja toistemme arvoja. 

Koulumme ruokalan ja käytävien seinillä sekä luokissa on isoja banderolleja ja julisteita, joissa lukee, mitkä meidän arvomme Pirtissä ovat. Näin ne ovat koko ajan kaikkien näkyvillä ja myös kouluun tulevat vierailijat näkevät ne. 

Ei sinustakaan varmaan olisi kovin mukava ihan yksin koulua käydä vaan on aika lailla mukavaa kun on luokkakavereita, eikö? Muista arvostaa luokkatovereitasi ja koeta keksiä joku kiva keino osoittaa kaverille se, että arvostat, muulloinkin kuin ystävänpäivänä.

Lopuksi vielä Nalle Puhin sanoja mukaillen: Ei mikään jännittävä tunnu paljon miltään, jos sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Yhdessä on paljon miellyttävämpää.