​​

Anne: Kestävä kehitys ei lopu siihen, kun kurssi loppuu vaan joitain asioita on tärkeää miettiä myös kurssin jälkeen. Mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon?

Tarja: Esimerkiksi se, että kouluttaja hyvin muiden kouluttajien kanssa reflektoi, miten prosessi meni, alkuilmoittautumisesta koulutuksen loppuun saakka. Mikä onnistui? Ja että uskalletaan myös miettiä, oliko kaikki mielekästä ja kaikkia huomioivaa.

Anne: Tuo onkin oman koulutusmallin jatkuvaa kehittämistä: katsotaan toimiko joku juttu, ja mikä ei toiminutkaan ja mitä jatkossa pitäisi tehdä. Mite sitten opiskelijoiden ääni, sen kuuntelu?

Tarja: Opiskelijoilta kysytään aina palautetta. Sitä on kautta aikojen kysytty, nimettömänä tai nimellisenä. Tärkeää minusta siinä on, että palaute huomioidaan. Ihan aidosti joka ainoa ääni. Jokaisella on oma aito kokemuksensa, jota pitää kuunnella eikä niin, että kriittiset palautteet tulkitaan pois, vaan mietitään, että onko jotain tehtävissä. Kaikelle emme voi mitään, kuten jos on pylväs edessä, emme voi sahata sitä pois, mutta voimme miettiä, että onko tämä jotain, mitä jatkossa huomioidaan. Myös se, että opiskelijat tietävät, että heidän palautteensa on kuultu. He voivat sen huomata esimerkiksi niin, että heille lähetetään palauteyhteenveto.

Anne: Koulutuksen jälkeen saattaa tulla tunne, että ei meillä ole aikaa reflektointiin, että pitää rynnätä jo seuraaviin tehtäviin.

Tarja: Niin varmaan on, mutta joka työyhteisössä on varmaan hyvä olla sellainen aika ja paikka, jossa kerrotaan, miten meni, mikä onnistui ja miksi, ja toisaalta, mikä ei onnistunut ja miksi, ettei toisten tarvitsisi tehdä samoja virheitä. Voihan toki olla, että jossakin muualla onnistuu. Osataan ainakin ennakoida mahdolliset ongelmat. Tällä tavalla siirretään hyviä käytänteitä.

Anne: On siis oleellista, että tehdään näkyväksi, kuinka toimitaan ja pysähdytään miettimään kuinka tämä meni.

Tarja: Kyllä, ja siinä voi miettiä myös, kuinka on huomioinut kaikki opiskelijat. Koko kestävän kehityksen ohjelman kautta voi miettiä sitä, miten mikäkin oli huomioitu, ihan lähtien miten meillä oli tarjoilut hoidettu, kun oli tavoitteeksi asetettu, että lähituotantona tai suomalaista tai että ei oltu monistettu turhaan. Tämän kaltaisia ihan yksinkertaisia asioita. Ei me joka kerta voida huomioida kaikkea, ihmisiähän mekin vain olemme.

Anne: Tähän voisikin tehdä sellaisen rastituslistan, kuten lentäjillä lentoon lähtiessään.

Tarja: Sitten voi olla vaikka tyytyväinen, että kymmenestä kohdasta on saanut seitsemän rastia.