​​

Anne: Miten kestävän kehityksen voi ottaa huomioon koulutuksen aikana? Mitä esimerkiksi alkuvaiheessa olisi tärkeää miettiä?

Tarja: Ihan ensimmäisenä, kun tullaan koulutustilaan, niin kaikki huomioidaan. Jokainen kokee olevansa tervetullut ja osa koulusryhmää. Verkossa toimitaan samalla tavalla, pitää vain miettiä millä tavalla vastaanotto verkossa toteutetaan. Verkkotilassakin voidaan tervehtiä ja luoda yhteistä ilmapiiriä. Siellä osallistujat näkevät, ketä muita on mukana. Kouluttaja tervehtii ja huomioi koulutukseen tulijat, hän esittelee verkkotilan jollakin tavalla.

Anne: Verkkotilassa pitää siis luoda mieleen kartta, täällä me liikumme, ja myöskin pelisäännöt, kuinka toimitaan.

Tarja: On tärkeää, että opiskelija kokee turvallisuutta, ja että hän riittää sellaisena kuin on. Hän voi kysyä, saada apua ja neuvoja. On esimerkiksi tärkeää huomioida ja ohjata ihmisiä paikan valinnassa, jos on kuulossa tai näössä jotain vaikeuksia. Ei saisi syntyä sellaista tilannetta, että puolet koulutuksesta mennyt ennen kuin opiskelija rohkenee kertoa, että hän ei ole kuullut kunnolla koulutuksen aikana.

Anne: Opettajan rooliin kuuluu tilan antaminen opiskelijoille, heidän kuuntelemisensa ja kyseleminen. Ne vaikuttavat paljon keskustelukynnyksen madaltumiseen.

Tarja: Opettajan ohjaukselliseen toimintaan kuuluu, että hän on yksi oppijoista. Ei hänkään välttämättä tiedä, miten mikäkin asia tehdään. Opettaja voi kokeilla muiden kanssa ja uskaltautua näyttämään oman epävarmuutensa ja tietämättömyytensä. Hän on mukana prosessissa.

Anne: Eli opettajankin rooli vaihtelee. On varmaan eri asia opiskella jotain lakipykäliä kuin kokoustekniikka taikka viestintätaitoja tai jotain kädentaitoja.

Tarja: Kyllä. Meillä on ollut esimerkiksi taloushallinnon koulutuksia, joissa on hyvin tärkeää, että kummalle puolelle laitetaan debet ja kummalle kredit. Se ei ole mielipidekysymys eikä sellainen asia, joka voidaan yhdessä päättää, vaan se pitää opiskella. Tämän jälkeen voidaan yhdessä mietiskellä miten se menee, vaikka onkin selkeät kaavat. Silti se voidaan keskustella ja ihmettellä asioista.

Anne: Kurssin aikan käytetään ja tuotetaan erilaisia materiaaleja. Mahdollisesti niitä jaetaan verkkoon. Miten tässä kohtaa voidaan kestävää kehitystä viedä eteenpäin?

Tarja: No ainakin niin, että vähennetään tulostamista. Toki täytyy myös muistaa, että kaikki eivät pysty tai halua käyttää sähköisiä materiaaleja. Yhä useammalla on mobiililaite, ja he voivat lukea tai katsoa aineistoja vaikka bussissa.

Anne: Kouluttajan pitääkin varmistua, että eri laitetyypeillä saa aineiston auki.

Tarja: Kyllä, siinä joutuu testailemaan paljon enemmän kuin paperin kanssa. Ihmisillä on myös omat kanavat. Joku tarvitsee aineiston kuultuna, joku kaipaa kuvia. Sitä, että voi tarjota mahdollisuuden saavuttaa sisältö eri tavoin, kannattaa hyödyntää silloin, kun sen on mahdollista. Otetaan huomioon erilaiset ihmiset, erilaiset oppijat, ja rajoitteet. Esimerkiksi lukihäiriöisiä aikuisia on yllättävän paljon, joten on tärkeää, että aineistoa olisi saatavilla eri muodoissa

Anne: Luottamuksen luominen koulutusprosessiin on myös kestävää kehitystä, sillä sosiaalisesti kestävä koulutus on henkisesti turvallista. Minkälaisilla keinoilla kouluttaja voisi edistää sitä, että koulutus on turvallinen kokemus.

Tarja: Kannattaa panostaa alussa koulutukseen osallistuvien yhteisöön, siihen että ryhmässä syntyy yhteenkuuluvuuden tunne. Jokainen osallistuu sellaisena kuin on. Ryhmäytymiseen on paljon erilaisia osallistavia menetelmiä. Meiltä ilmestyi syksyllä 2017 osallistavien menetelmien monipuolinen aineisto.

Anne: Usein koulutustilanteissa, joissa kouluttaja ei ota ryhmää haltuunsa, saattaa yksi tai muutama ihminen dominoida keskustelua. Miten esimerkiksi hiljaiset, arat, ujot henkilöt otetaan huomioon?

Tarja: Esimerkiksi sillä tavalla, että jokaisella on aikaa sovittu määrä, esimerkiksi puoli minuuttia ja vain se puoli minuuttia. Joku toimii ajanottajana. Usein dominoiva henkilö ei muista toisten puheesta mitään, koska hän keskittyy omiin puheenvuoroihinsa. Hänkin voi oppia yhteispeliä ja arvostamaan toisia.

Anne: Tuo on hyvä esimerkki siitä, että jokainen on vastuussa omasta oppimisestaan mutta myös toisten oppimisesta.

Tarja: Kukaan ei voi toisen pään sisään mennä, ei myöskään kouluttaja, opettaja. Jokainen opiskelija vastaa omasta oppimisestaan. Kouluttaja voi vain ohjata ja tarjota oppimismahdollisuuksia. Jokainen myös etenee omaa tahtiaan ja sekin pitää sallia. Kaikki eivät saavuta samaa osaamisen tasoa, silti he voivat olla tyytyväsiä saavuttamaansa tasoon. Sille on tärkeää antaa tila ja kunnioitus, kun näkee, että toinen on yrittänyt. Se on hänen juttunsa.

Anne: Tässä tuleekin aika paljon myöskin tietynlaista arvopohjaa, joka näkyy niissä teoissa, joita opettaja tekee ja siinä tavassa, miten hän käyttää omaa valtaansa ja miten hän vastuuttaa koulutukseen osallistujia.

Tarja: Ehdottomasti ja nämä asiat täytyy pelisäännöissä tuoda tietoisuuteen: toisen arvostaminen, kunnioittaminen ja tilan antaminen. Kun toiselle antaa näitä, samalla saa myös itse.

Anne: Näistä käy hyvin ilmi, että kestävä kehitys, joka on vähän kryptinen termi, on paljon muutakin kuin sitä, että kierrätetään tavaroita.

Tarja: Itse asiassa se on paljon muuta. Meille on vain niin helppoa ajatella, että säästämme luontoa, mutta se on todellakin paljon muutakin ja koulutuksen kohdalla kestävä kehitys painottuu sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävää kehitystä.