Olin toisen jakson aikana Espanjassa kuuden viikon vaihdossa Castallassa, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa Alicanten maakunnassa, Valencian itsehallintoalueella.

Opiskelin IES Enric Valor -lukiossa. Espanjassa koulusysteemi eroaa jonkiin verran suomalaisesta ja se koulu, jossa itse olin vastaa yläasteen ja lukion yhdistelmää. Oppilaat menevät ala-asteelta ESO:on (Educación secundaria obligatoria), joka on nelivuotinen ja pakollinen osa opintoja. Sen jälkeen voi päättää, jatkaako kaksivuotiseen lukioon vai johonkin muualle. Lukio toimi samassa oppilaitoksessa, eli koulussa oli siis oppilaita 12-vuotiaista 18-vuotiaisiin. Arki koulussa erosi Suomen lukiosta siinä, että opiskelu on enemmän strukturoitua, eikä opiskelijalla ole paljoa vapauksia opintojensa suhteen. Voi valita, suuntautuuko luonnontieteellisiin oppiaineisiin vai esimerkiksi kieliin, mutta muuten valinnanvaraa ei ole. Oppitunnit kestävät 55 minuuttia ja päivän aikana on vain yksi puolen tunnin välitunti, joka oli samalla ruokatunti. Espanjassa ei ole kouluruokailua, joten suurin osa tuo kotoaan omat eväät. Koulussa oli kahvio, josta pystyi myös ostamaan eväitä.  


Vuorokausirytmi Espanjassa on todella iltapainotteinen ja yleensä päivän pääaktiviteetit tapahtuvat vasta illalla. Lisäksi ruokailurytmi on sekin iltapainotteinen. Ensimmäinen varsinainen ateria on kouluruokailu, jolloin usein syötiin Suomessa aamupalaa vastaavia ruokia, kuten leipää. Lounas syödään koulupäivän jälkeen kahden tai kolmen maissa. “Iltapala” eli toinen lämmin ruoka syödään tyypillisesti hyvin myöhään, vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan illalla.


Yksi kulttuuriero, joka tuli minulle isona shokkina on se, miten espanjalaiset suhtautuvat fyysiseen kosketukseen ja henkilökohtaiseen tilaan. Espanjalaiset ovat paljon ulospäinsuuntautuneempia kuin me suomalaiset, ja heille fyysinen kosketus on aivan arkipäiväinen asia. Poskisuudelmat ja halaukset kuuluvat tavalliseen tervehtimiseen ja henkilökohtainen tila on täysin vieras käsite. Kaikista oudointa se oli minusta koulussa, jossa opettajat saattoivat ohimennen koskettaa keskustellessa ja keskusteluetäisyys oli muutenkin hyvin pieni. Espanjalaiset ovat myös suomalaisiin verrattuna äänekkäitä ja etenkin koulussa meteli oli hirvittävä. 

Vieraaseen kieleen sopeutuminen oli vaikeaa, etenkin koska olin kaksikielisellä alueella, jossa kotikielenä ei ollut espanja vaan Valencian kieli. Valencian kieli on katalaanin murre, jota puhutaan Valencian itsehallintoalueella. Espanjan puhuminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua, vaikka aluksi se olikin ollut todella hankalaa. Kielen ymmärtäminen oli huomattavasti helpompaa kuin itse puhuminen, vaikka espanjalaiset puhuvatkin todella nopeasti. Koulussa suurin osa opetuksesta tapahtui espanjaksi muutamaa ainetta lukuun ottamatta, jotka olivat englanniksi. Täällä espanjalaiset nuoret osaavat hyvin englantia, mutta aikuisista ja vanhemmista vain hyvin harvat. Koulussa englannin taso oli kuitenkin matalampi kuin Suomessa, mutta monet lapset ja nuoret käyvätkin koulun ulkopuolisilla englannin tunneilla. 

Vaihdon aikana opiskelun ohelle mahtui paljon muutakin. Kuuden viikon aikana pääsi aika hyvin tutustumaan kulttuuriin ja ympäristöön. Espanjalainen kulttuuri on hyvin perhekeskeinen, mikä näkyi arjessa. Vietimme paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu myös hyvin keskeisesti erilaiset juhlat. Ne ovat tärkeitä eri alueiden yhteisöille ja viettotapa vaihtelee joka maakunnassa ja jopa kaupunkien välillä. Eri juhlia on ympäri vuoden lähes joka kuukausi ja niissä meno on yleensä melkoinen. Valencian itsehallintoalueella vuoden tärkein juhla on ehdottomasti syyskuussa oleva Moros y Cristianos –juhla, joka kestää viisi päivää. Siihen kuuluu mm. paraateja, musiikkia, ruokaa ja juomaa sekä perinteisiä asuja ja traditioita. Kaikki nämä juhlat tekivät minuun ehkä suurimman vaikutuksen espanjalaisessa kulttuurissa. Ihmisillä on todella vahva yhteisöllisyyden tunne sekä yhteys kulttuuriinsa ja juuriinsa. 

Kokonaisuudessaan vaihto oli todella upea ja ainutlaatuinen kokemus. Opin kulttuurin ja kielitaidon lisäksi myös paljon asioita itsestäni, sekä sain uusia näkökulmia siihen, millaista elämä on Suomessa. Tietysti matkaan mahtui myös erilaisia haasteita, mutta kaikista niistä selvittiin. Ehdottomasti tärkein asia kuitenkin oli majoittajaperhe, johon sain tutustua ja johon tunsin myös lopulta itse kuuluvani. Suosittelen ehdottomasti kaikkia niitä lähtemään vaihtoon, jotka vaan saavat siihen mahdollisuuden.