Näitä hetkiä emme koskaan unohda

Jos harkitset vaihtojaksolle lähtemistä, ei kannata alkaa punnitsemaan plussia ja miinuksia. Kokemuksesta voimme sanoa, että lähde lähde!

Seitsemän viikkoa Frascatissa, Rooman metropolikaupungissa, on antanut meille ainutlaatuisen tilaisuuden sukeltaa italialaiseen arkeen. Ollemme oppineet italian kieltä, paljon ympäröivästä kulttuurista ja itsestämmekin. Vaihto oli täyttä tunteiden vuoristorataa, mutta kaiken sen arvoista. Uuden arjen, uusien rakkaiden ystävien ja perheen jättäminen taakse olikin yksi raskaimmista asioista, mitä olemme joutuneet kokemaan. Tästä huolimatta olemme vain ja ainoastaan äärimmäisen kiitollisia tästä kokemuksesta.

Italialainen koulu oli niin erilainen ja sitä tuskin koskaan unohdamme. Koulussa söimme kouluruuan sijaan keksejä, liikuntatunnit koostuivat vain lentopallosta ja tunneilla opetus jäi vähäisemmäksi ja vapaa keskustelu vei suuren osan oppitunneista. Oli myös ihanaa kuulla, kuinka oppilaat olivat kiinnostuneita meistä ja halusivat tietää Suomesta kaiken, mitä jaksoimme kertoa. Italialaiset nuoret olivatkin äärimmäisen kateellisia koulujärjestelmästä joka Suomessa on, mukaan lukien lukuloman, ilmaisen kouluruuan ja monia muita asioita, joita me suomalaiset emme tule ajatelleeksikaan. 

Aina, kun vapaa-aikaa koulun ohesta löytyi, suuntasimme juna-asemalle. Frascatin hyvät junayhteydet antoivatkin meille mahdollisuuden tutkia Roomaa aina kun siltä tuntui. Näimme Rooman hulppean keskustan, joka on täynnä kulttuuria, kirkkoja ja historiallisia rakennuksia. Seitsemän viikkoa Roomassa antoi meille kuitenkin laajemman kuvan, kuin mitä nopealla katsauksella saisi. Näimmekin myös köyhyyttä, kodittomuutta ja rikollisuuttakin, turvalliselta etäisyydeltä onneksi.  

Mieleenpainuvimmat muistot vietimme kuitenkin isäntäperheissämme. Monen tunnin matkustamisen jälkeen meinasi kyllä tirahtaa itku, kun viimein olimme yhtä bussia vaille kotikylässä, ja tämä bussi oli melkein puoli tuntia myöhässä. Onnekseni minun (Taran) host-perheeni on vertaansa vailla ja kävellessäni selkä kyyryssä ovesta sisään, he halasivat minua ja sanoivat ikävöineensä minua. Sitten he antoivat minulle suklaaleivoksia ja vietimme illan katselemalla Frendejä italiankielisillä dubbauksilla. Minäkin (Elli) tulen muistamaan kuinka molemmissa host-perheissäni minua kohdeltiin kuin omaa tytärtä. Host-vanhempani opettivat minua kokkaamaan italialaista ruokaa ja host-siskoni esittelivät minut kavereilleen ja olivat minulle kuin omia siskoja.

Tämä kokemus auttoi meitä ymmärtämään mihin kaikkeen pystymmekään. Jos liikkuminen kaupungista toiseen Italiassa onnistui ja italian kielellä pystyi jo kuukauden jälkeen kommunikoimaan, on moni asia mahdollista saavuttaa. On ollut myös ihanaa tuoda pala italiaa takaisin Suomeen. Autossa soi italialainen musiikki ja keskusteluun sulautuu pieniä italialaisia sisäpiirisanontoja, puhumattakaan muistoista, joita on saanut kertoa ystäville. Nyt myös Roomasta löytyy monia ihania ihmisiä, joiden luokse voi aina palata ja joille voi aina laittaa viestiä.