Marraskuu
Viikko 44
Viime viikolla luimme kivan seikkaiukirjan ja päätimme nyt lähteä seikkailemaan.
Lapset keksivät, että seikkaillaan viidakossa.
Alkulämmittelynä oli pitkä-pätkä-pallero-leikki.
Sitten etsittiin eläinkortteja viidakosta ja hypittiin kuvan osoittamalla tavalla.
Oli tikkuhyppy.
Haaraperushyppy.
Sammakkohyppy.
Yhden jalan hyppy.
Ja viimeiseksi leijonakuninkaan luona hypittiin ylös alas tasajalkaa.
Viimeisenä piti kiivetä liaania myöten
vuoren huipulle.
Hienosti pieninkin lapsista yrittää.
Pappilakerhossa laulamassa.
Taas teimme siivousretken Väksyn kentälle. Mennen tullen kertyi roskia kaksi pussillista.
Ihailimme historiallista maisemaa ja joen veden ollessa alhaalla, pääsimme katsomaan väkinäisten vanhaa siltaa alhaalta päin.
Jee, minä osaan.
Lapset keksivät, että seikkaillaan viidakossa.
Alkulämmittelynä oli pitkä-pätkä-pallero-leikki.
Sitten etsittiin eläinkortteja viidakosta ja hypittiin kuvan osoittamalla tavalla.
Oli tikkuhyppy.
Haaraperushyppy.
Sammakkohyppy.
Yhden jalan hyppy.
Ja viimeiseksi leijonakuninkaan luona hypittiin ylös alas tasajalkaa.
Viimeisenä piti kiivetä liaania myöten
vuoren huipulle.
Hienosti pieninkin lapsista yrittää.
Pappilakerhossa laulamassa.
Taas teimme siivousretken Väksyn kentälle. Mennen tullen kertyi roskia kaksi pussillista.
Ihailimme historiallista maisemaa ja joen veden ollessa alhaalla, pääsimme katsomaan väkinäisten vanhaa siltaa alhaalta päin.
Jee, minä osaan.
Viikko 45
Maalausta pikkuautoilla.
Joulujutut alkavat jo pikkuhiljaa lähestyä.
Maalailimme tulevien joulutähtien terälehtiä.
Roskienkeruu-retkellä löysimme valtavan sienen. Mikähän se lienee ? Siitä riittää syötävää ainaskin kymmenelle etanalle.
Vaellusta metsässä, löysimme myös suppilovahveroita.
Pujotteluharjoituksia, nuorinkin yrittää.
Joulujutut alkavat jo pikkuhiljaa lähestyä.
Maalailimme tulevien joulutähtien terälehtiä.
Roskienkeruu-retkellä löysimme valtavan sienen. Mikähän se lienee ? Siitä riittää syötävää ainaskin kymmenelle etanalle.
Vaellusta metsässä, löysimme myös suppilovahveroita.
Pujotteluharjoituksia, nuorinkin yrittää.
Viikko 46
Tällä viikolla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa.
Meille muutti Tiuku-satuhahmo.
Saamme häneltä joka päivä kirjeen, missä Tiuku kertoo tähän viikkoon liittyviä asioita.
Tänään juteltiin turvallisesta olosta, mutta myös peloista. Lapset piirsivät pelon kuvan : rosvo, pelottavat äänet, rotta-apina.
Sitten piirustukset rutattiin ja huudettiin pelko pois ja heitettiin kuvat roskikseen.
Seuraavan kerran kun asiat pelottavat, niin yritetään muistaa, että ne menivätkin roskikseen.
Tänään juttelimme mielipiteistä. Meillä jokaisella on esim. oma lempiruoka tai väri mistä pitää. Kaikkien ei tarvitse pitää vaikkapa kalasopasta, jokaisella on oikeus sanoa se.
Mietimme myös, miten tutustuisimme uuteen ihmiseen. Ensin kannattaisi kysyä hänen nimeään ja kertoa oma nimi. Siitä se juttelu ja tutustuminen lähtee käyntiin. Tärkeää on katsekontakti, katsotaan ihmistä silmiin, kun jutellaan.
Vielä juttelimme lapsen oikeuksista, jokainen on oikeutettu saamaan halauksia ja hellyyttä. Voi kun hoitajastakin tuntui lämpöiseltä lasten painautuminen syliin.❤
Vielä tehtiin kimppahali.
Minkähän värinen omena tulee seuraavaksi ?
Tänään Tiuku kertoi meille ystävänsä Fiken joutuneen muuttamaan saareltaan pois, kun siellä oli alkanut purkautumaan laavaa. Fike sai apua Hupsis-metsän asukkailta ja nyt Fike tuntee jo olonsa turvalliseksi.
Turvallisuuden tunne kuuluu jokaisen lapsen oikeuksiin.
Ulkona oli laava-leikkiä, piti kävellä narun päällä, jos astui harhaan, piti aloittaa alusta.
Mutta mitä ihmettä ulkona tapahtui, taivaalta leijaili pieniä lumihiutaleita.
Kuuntelimme turvataitolaulua, missä oli tuttu sävel.
Sitten Tiukun kirjeessä oli "miltä tuntuu" kysymyksiä. Keskustelimme niistä ja hienosti lapset ymmärsivät, vaikka sana haukkuu, niin sen voi käsittää kahdella tavalla , koira haukkuu ja joku ihminen haukkuu.
Onneksi tuli uusi kirjalaatikko, sillä entiset on jo kaikki luettu.
Ihania vastauksia tuli, kun lapset kertoivat itsestään.
Metsässä tuli kaksi karvakaveria tervehtimään meitä, tottakai niitä piti rapsutella.
Tänään lapsen oikeuksien päivään kuuluu tutustua aikuisten työhön.
Juteltiin, mitä vanhemmat tekevät työkseen ja mitä minä hoitaja teen.
Siitähän keksittiinkin iltapäiväksi hoitajaa helpottava juttu. Lapset leikkivät siivoojaa, kukin omien taitojensa mukaan, imuroivat eteisen ja pöllyttävät matot. He ovat aivan innoissaan, tuskin malttavat odottaa.
Meille muutti Tiuku-satuhahmo.
Saamme häneltä joka päivä kirjeen, missä Tiuku kertoo tähän viikkoon liittyviä asioita.
Tänään juteltiin turvallisesta olosta, mutta myös peloista. Lapset piirsivät pelon kuvan : rosvo, pelottavat äänet, rotta-apina.
Sitten piirustukset rutattiin ja huudettiin pelko pois ja heitettiin kuvat roskikseen.
Seuraavan kerran kun asiat pelottavat, niin yritetään muistaa, että ne menivätkin roskikseen.
Tänään juttelimme mielipiteistä. Meillä jokaisella on esim. oma lempiruoka tai väri mistä pitää. Kaikkien ei tarvitse pitää vaikkapa kalasopasta, jokaisella on oikeus sanoa se.
Mietimme myös, miten tutustuisimme uuteen ihmiseen. Ensin kannattaisi kysyä hänen nimeään ja kertoa oma nimi. Siitä se juttelu ja tutustuminen lähtee käyntiin. Tärkeää on katsekontakti, katsotaan ihmistä silmiin, kun jutellaan.
Vielä juttelimme lapsen oikeuksista, jokainen on oikeutettu saamaan halauksia ja hellyyttä. Voi kun hoitajastakin tuntui lämpöiseltä lasten painautuminen syliin.❤
Vielä tehtiin kimppahali.
Minkähän värinen omena tulee seuraavaksi ?
Tänään Tiuku kertoi meille ystävänsä Fiken joutuneen muuttamaan saareltaan pois, kun siellä oli alkanut purkautumaan laavaa. Fike sai apua Hupsis-metsän asukkailta ja nyt Fike tuntee jo olonsa turvalliseksi.
Turvallisuuden tunne kuuluu jokaisen lapsen oikeuksiin.
Ulkona oli laava-leikkiä, piti kävellä narun päällä, jos astui harhaan, piti aloittaa alusta.
Mutta mitä ihmettä ulkona tapahtui, taivaalta leijaili pieniä lumihiutaleita.
Kuuntelimme turvataitolaulua, missä oli tuttu sävel.
Sitten Tiukun kirjeessä oli "miltä tuntuu" kysymyksiä. Keskustelimme niistä ja hienosti lapset ymmärsivät, vaikka sana haukkuu, niin sen voi käsittää kahdella tavalla , koira haukkuu ja joku ihminen haukkuu.
Onneksi tuli uusi kirjalaatikko, sillä entiset on jo kaikki luettu.
Ihania vastauksia tuli, kun lapset kertoivat itsestään.
Metsässä tuli kaksi karvakaveria tervehtimään meitä, tottakai niitä piti rapsutella.
Tänään lapsen oikeuksien päivään kuuluu tutustua aikuisten työhön.
Juteltiin, mitä vanhemmat tekevät työkseen ja mitä minä hoitaja teen.
Siitähän keksittiinkin iltapäiväksi hoitajaa helpottava juttu. Lapset leikkivät siivoojaa, kukin omien taitojensa mukaan, imuroivat eteisen ja pöllyttävät matot. He ovat aivan innoissaan, tuskin malttavat odottaa.
Viikko 47
Heti ulos päästyämme lapset riensivät tekemään lumienkeleitä, tulipa niistä hienot.
Vertailimme kengistä jääviä jälkiä, hoitajalla suurimmat.
Lähdimme etsimään myös eläinten jättämiä jälkiä. Löysimme koiran, pupun, oravan ja supin jälkiä.
Lajittelua erilaisilla kaloilla.
Ensin lapset ottivat kymmenen korttia ja käänsivät ne.
Sitten mietittiin minkälaisia ryhmiä niistä saataisiin. No heti keksittiin, että saman lajiset yhteen ryhmään. Sitten saman väriset ja vielä koon mukaan, eli pienet ja suuret. Sitten hoitaja vähän auttoi, niin saatiin vielä uintisuunta. Eli kymmenen kalaa lajiteltiin neljään eri ryhmään.
Voi tätä ulkoilun riemua.
Yhdessä rakennetaan jotain kivaa.
Vertailimme kengistä jääviä jälkiä, hoitajalla suurimmat.
Lähdimme etsimään myös eläinten jättämiä jälkiä. Löysimme koiran, pupun, oravan ja supin jälkiä.
Lajittelua erilaisilla kaloilla.
Ensin lapset ottivat kymmenen korttia ja käänsivät ne.
Sitten mietittiin minkälaisia ryhmiä niistä saataisiin. No heti keksittiin, että saman lajiset yhteen ryhmään. Sitten saman väriset ja vielä koon mukaan, eli pienet ja suuret. Sitten hoitaja vähän auttoi, niin saatiin vielä uintisuunta. Eli kymmenen kalaa lajiteltiin neljään eri ryhmään.
Voi tätä ulkoilun riemua.
Yhdessä rakennetaan jotain kivaa.
