Elokuu

Viikko 32

Voi voi, mitä oli tapahtunut lasten kylvämille herneille. Hoitajan pihalla on majaillut pupu ja se mokoma on syönyt ja repinyt kaikki herneet. Onneksi on jo kypsiä omenia ja metsässä valtavasti mustikoita, mitä napostella.


Vähän jälkikäteen onnittelemme jo kuusi- vuotiasta synttärisankaria laululla, synttärihieronnalla, kimppahalilla ja lahjalla.


Suunnistusta värikorteilla.


Ja grillimakkarat ruuaksi.

On se aina haikeata, kun joku lapsista jää hoidosta pois, tuleva eskarilainen oli tehnyt minulle ihanan kortin.


Iltapäivällä eläinsuunnistusta.


Olipa kesy heinäsirkka, ei lähtenyt loikkimaan, herkuttelikohan sekin omenalla.


Lapset piirsivät oma-kuvat.

Ja uusi hoitokaveri painoi kädenjäljet.

Viikko 33

Tällä viikolla harjoitellaan kuperkeikkaa. Nuorinkin lapsista osaa jo hienosti asettua alkuasentoon.


Mikä ihme juttu löytyi metsästä. Hoitaja kertoi, että se on aikuisten suunnistusmerkki.


Resurssiope Mia antoi lapsille kivitutkimuslomakkeet. Jokainen valitsi oman kiven ja tutki sitä luupin avulla.
Sitten kiven kokoa verrattiin esim. omaan käteen.
Tutkittiin kiven värejä.
Tunnusteltiin sen pintaa.
Myös kiven muotoa tutkittiin : oli jättietanan muotoista, teräviä kulmia ja aivan kuin pieni mäki.
Myös haisteltiin, no vähän pahalle kuulemma haisi.
Lopuksi piirrettiin kivi paperille ja väritettiin se.


Miltä tuntuu kun kärpänen kävelee kädellä, se kutittaa !


Makalla Hovilan leiksalle keräsimme pyörätien vierestä roskat ja takaisin tullessa toiselta puolelta.

Vaatii aikamoista voimaa saada vedettyä " kiikku" ylös.

Ja sitten voi nauttia vauhdista.




Hienosti nuorinkin lapsi otetaa touhuun mukaan.

Toukan pelastusoperaatio.


Kävelyretki joen rantaan. Lapset kyselivät kaikenlaista voimalaitoksesta ja hoitaja yritti selittää, miten syntyy sähköä.
Patoa ylitettäessä kaikki kävelivät rauhallisesti ja rattaista kiinni pitäen.
Hoitaja kehui lapsia, miten hienosti he osasivat kulkea. Kalaportaat aiheuttivat hämmennystä, että miten ne kalat osaavat kulkea niistä, kalat uivat, eivät kävele.
 



Viikko 34

Yksi lapsista huomasi jonkin roikkuvan puusta, lähempi tarkastelu osoitti se olevan pieni toukka, joka heilui oman seittinsä varassa. Aika hassu juttu, melkein kuin taikatemppu.


Kävimme bussilla Karhulan pappilassa srk:n järjestämässä puuhapäivässä.
Oli lauluhetki, ensin lapsia vähän ujostutti, mutta sitten päästiin vauhtiin.

Sitten oli satuhieronta, maalausta ja pallojen heittoa.

Satujumppa oli hauska, siinä oltiin välillä karhuja, pupuja, siilejä. Lopuksi kerättiin syötäväksi leikkimarjoja ( palloja ).

Kävimme myös tutustumassa sisätiloihin. Tämä on meidän uusi kerhopaikka ja aivan mahtavat avarat tilat olemmekin saaneet. Syyskuun lopulla alamme käymään kerhossa joka toinen torstai.
Ja saimmehan vielä makeaa mahan täydeltä, herkkuvohvelit hillon ja kermavaahdon kera.


Kylläpä lapset ovat ennakkoluulottomia, karvatoukka oli heistä ihana.


Hoitaja kyseli lapsilta, mitä he aikovat aikuisena tehdä, tässä vastauksia :
Isona aion varmaan korjata kuin isi, nukkua, kasvattaa kasveja, tykätä kukista, ajaa autoa ja mopoa, korjailla puuta.

Tässä nuorimman hoitolapsen taidonnäyte sählypelistä.


Vietimme Suomen luonnon päivää lasten toivomassa metsikössä. Mustikat olivat vielä herkullisia, puolukoitakin maisteltiin. Luupilla tutkittiin kiviä ja puita. Tottakai söimme myös eväitä ja opettelimme avaamaan juomapullon korkkia.


Meillä oli myös mukana luontokävely-kaavake, ei jäänyt kuin muutama juttu rastittamatta. 
Hoitaja kyseli, mitä luonnosta tulee mieleen: se on mettä, luonnossa on kivaa, kun siellä on paljon juttuja, luonnossa on paljon harmaata ja vihreää väriä.


Kirjalaatikko saapui, kyllä lapset olivat jo sitä kyselleetkin.
 

Ja tänäänhän on se puunhalaus-päivä.
Lapset sanoivat, että puulla on synttärit.


Pitkäaikainen perhepäivähoidon ohjaaja Maritta jäi eläkkeelle.
Teimme lasten kanssa hänelle jekun. Isot pojat kiipesivät vanhanaikaisiin rättirattaisiin ja Maritta laitettiin työntämään heitä juosten, kierros meni tasan kymmeneen sekuntiin.

Viikko 35

Vielä vähän aikaa nautitaan rantaleikeistä.
Rannalle oli tuotu jättikehys. Lapset vertailivat näkymää molemmin puolin kehystä, näkyi kiviä, vettä, puita, hiekkaa. Jokatapauksessa hieno maisema.
Ja mennen tullen keräsimme roskia tien viereltä.


Tässä kuussa olemme syöneet paljon kasviksia ja marjoja. Tauluun on laitettu maistamisen jälkeen kasvisten kuvia ja ollaan mietitty, mille ne maistuvat ja minkä värisiä ne ovat. 
Nyt maistelimme sitruunan mehua, hyvää ja kirpeää se kuulemma oli, lapset naureskelivat hoitajan ilmeelle maistamisen jälkeen.


Syötimme myös koiralle hedelmiä.


Nyt harjoittelemme lierimistä, lapset muistelivat viime talvea, kun lierittiin lumista rinnettä alas.


Jauhopeukalot hommissa, porkkanasämpylät maistuvat sitten ulkoeväinä välipalaksi.