Vallan kammottavat kasvot 

Miltä sinusta tuntuisi, jos vaatteesi vietäisiin pois? Saisit pukea päällesi vain sinulle määrätyt vaatteet eivätkä ne edustaisi sisintä sinua, omaa tyyliäsi. Et saisi käyttää enää omaa nimeäsi, sitä jota olet tottunut kuulemaan lapsesta saakka ja jonka olet itsellesi omaksunut, ilmentämään sinua. Liikkumistasi rajoitettaisiin – saisit kulkea vain tarkasti rajatussa seurassa, ympärivuorokautisen tarkkailun alla. Et saisi jutella julkisilla paikoilla, sillä sellainen ei olisi sinulle sallittua. Pidätkö kirjojen lukemisesta? Viedään sinulta oikeus lukea pois, sillä se soisi sinulle liikaa mahdollisuuksia. Entä mahdollisuus kirjoittaa? Ei se käy, sillä et saa jättää mitään merkkejä siitä, että olit joskus täällä. 

Tästä kaikesta Margaret Atwood kirjoittaa romaanissaan Orjattaresi (Tammi, 2017). Romaani on dystooppinen kuvaus siitä, miten ydinsodan aiheuttama ympäristökatastrofi on tuhonnut naisten hedelmällisyyden. Gileadin tasavallassa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan omiin käsiinsä ja järjestäneet yhteiskunnan uudelleen. Väestönkasvu on täytynyt turvata kaikin keinoin, joten naisten oikeudet on kukistettu koskemaan vain kohdussa kasvavaa sikiötä. Raskautumisesta ja lapsen synnyttämisestä on tehty naisten ainoa tarkoitus. Jos orjatar ei onnistu synnyttämään tervettä lasta komentajalleen kahden vuoden sisällä, hänet tuomitaan epänaiseksi ja kuljetetaan siirtokuntiin tekemään pakkotyötä, siis kuolemaan. 

Vaikka kirja on dystopia, sisältää se paljon elementtejä, jotka ovat nykypäivänä läsnä. Kirjan sukupuoliroolit ovat hyvin perinteiset: miehet ovat sotilaita, vartijoita tai orjattarien komentajia eli johtajia. Naiset taas esiintyvät kirjassa vaimoina, orjattarina synnytyskoneen asemassa tai marttoina, jotka huolehtivat perinteisistä naisten tehtävistä, kuten siisteydestä ja ruoanlaitosta. Martoille on suotu tyytymättömien juoruilijoiden rooli, mikä on tuttu stereotypia naisten ja tyttöjen elämästä. Orjattaret taas käyvät keskinäistä kilpailua siitä, kuka heistä on onnekas ja raskautuu. Naisten roolit on luotu hyödyttämään yhteiskuntaa, kun taas miehet ylläpitävät järjestystä ja johtavat naisia. Vaikka vaimoilla on etuoikeus olla orjattariensa aseman yläpuolella, ovat he silti aviomiehiensä alaisia. 

Jako kunnollisiin naisiin ja ei-kunnollisiin naisiin, “epänaisiin”, on tuttu varmasti kaikille naishenkilöille. Yhteiskunnassa se ilmenee muun muassa “vaimoaineksena” ja seksualisoituina naisina, jotka ovat liian rohkeita vaimoiksi, eivät vaimoainesta. Kirjassa naisvallanpitäjät syöttävät orjattarille paheksuvia ajatuksia ajasta ennen Gileadin vallankaappausta. He puhuvat naisten muistuttaneen “vartaassa kiertyviä paisteja”, kun he pukeutuivat vapaammin ja ajattelevat, että naisten pukeutuminen on syy siihen, että ikäviä asioita tapahtui. Eihän sellaisia asioita sattunut kunnon naisille. Ajatusmaailma on tuttu myös internetin keskustelupalstoilta. Monella on tapana etsiä syyllistä naisten pukeutumisesta, jos heille tehdään asioita, jotka ylittävät ihmisten itsemääräämisoikeuden. 

Se, millä tavalla puhutaan, myös sulautuu ihmisten ajatusmaailmaan. Kun orjattarille on tarpeeksi kauan puhuttu siitä, että liian paljas pukeutuminen on paheksuttavaa, he omaksuvat saman ajatusmaailman. Kirjan päähenkilö orjatar, jota kutsuttiin Frediläiseksi komentajansa mukaan, kuvailee ajatuksiaan näin: “Esiinnyinkö minä tosiaan uimapuvussa, rannalla? Kyllä, sen enempiä ajattelematta, miesten joukossa, vähääkään välittämättä siitä että sääreni, käsivarteni, reiteni ja selkäni olivat näytteillä, voitiin nähdä. Häpeällistä, säädytöntä.” Sama ongelma pätee esimerkiksi sisäistetyssä naisvihassa, joka on rakenteellinen ongelma yhteiskunnassa. Se onkin sen ydin, miksi naiset itsekin päätyvät välillä sortamaan toisiaan. 

Tulevaisuuden suunta on pelottava, sillä dystopia ei ole edes niin kaukana todellisuudesta. Yhdysvalloissa kumottiin kesällä 2022 Roe vastaan Wade -laki, joka suojeli naisten perustuslaillista oikeutta aborttiin. Islamistisissa maissa naisten rooli on edelleen hyvin ahdas ja pukeutuminen on tarkasti säädeltyä, kuten kuvitteellisessa Gileadissakin. Iranissa kurdinainen tapettiin siveyspoliisin käsissä, kun hän ei pitänyt hijabia. Naisten itsemääräämisoikeus omasta kehostaan ei siis vieläkään toteudu kaikkialla maailmassa. Pohdinkin, mikä kauhukuva tulevaisuudesta se sellainen on, jonka piirteitä ilmenee tälläkin hetkellä?