Onko medialla liikaa valtaa?

Mitä on valta ja mihin sitä käytetään? Kun yhteiskunnassa on selkeät vallanpitäjät, ylläpitääkö se järjestystä vai heikentääkö se yksilön oikeuksia ja vapautta? Valta on kiinnostanut ihmisiä kautta historian, ja ihmiskunta on todistanut mitä raaempia valtataisteluita, mutta tarvitsemmeko valtaa vai onko se vain yksilön janoama itsekäs haave. 

George Orwellin teos Vuonna 1984 (Secker & Walburg, 1949) on dystopinen kuvaus totalitaarisesta tulevaisuuden maailmasta. Teos käsittelee useasta näkökulmasta totalitaarisen hallinnon haittoja ja vaikutuksia yhteiskuntaan ja yksilön vapauteen ja elämään. Teos kuvaa meille myös maailman, joka on täynnä propagandaa ja ihmisten toimia seurataan jatkuvasti. Teoksessa valta on viety äärimmilleen ja yksilönvapaus on riistetty. Voiko teos siis olla kuvaus nykypäivästä?

Teos heijastuu hyvin monella tasolla nykypäivään ja nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Teos voidaan nähdä varoituksena äärimmäisestä vallasta, joka nähdään nykypäivänä hyvinkin osuvasti esimerkiksi Korean demokraattisen tasavallan, eli epävirallisesti Pohjois-Korean hallinnossa ja yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeudet ovat miltei olemattomat ja useita satoja tuhansia ihmisiä on poliittisina vankeina kidutettavina ja tapettavina, aivan kuin teoksessa. Ovatko teoksen uhkakuvat siis toteutuneet? Toisaalta samat piirteet ovat näkyneet kautta historian diktatuurisissa valtioissa, myös ennen teoksen kirjoittamista ja kirjoittamisen aikana. Teos herättää lukijan kiinnittämään huomiota siihen, mitä haittapuolia vallalla voi olla ja kyseenalaistamaan ylenpalttisen vallanpidon. Toisaalta diktatuureissa asuvien kansalaisten keskuudessa voi teos tunnelmallaan herättää myös kapinallisuutta ja vihaa.

Mutta onko teos ainoastaan kuvaus diktatuurisista valtioista? Teos osuu myös nimittäin vielä lähemmäs omaa arkea. Kun tarkastelee median maailmaa, voi todeta omien toimien olevan jatkuvan tarkkailun alla, varsinkin internetin ansiosta. Niin Google kuin myös monet sosiaalisen median sovellukset, keräävät jatkuvasti tietoa meistä. Varmasti jokainen on törmännyt arjessa tilanteeseen, jossa keskustelee esimerkiksi hiihtämisestä ja seuraavaksi kun avaa puhelimen löytyy hyvin nopeasti ensimmäinen suksimainos. Kysymys onkin siinä, mihin muuhun kuin mainontaan informaatiota käytetään ja mitä kaikkea meistä tarkkaillaan. Kun puhelimen avulla pystytään jatkuvasti seuraamaan meidän toimintaamme, voi tiedot käytännössä olla ihan missä vain ja ties minkälaisissa käyttötarkoituksissa. Tämä täsmää hyvin kirjan isoveljeen, joka tarkkailee kaikkea, mitä valtiossa tapahtuu. Kerta kirjan isoveljeä kritisoidaan, miksi altistamme itsemme jatkuvalle tarkkailulle kaiken aikaa.

Toisaalta yksi vallan muodoista on myös propaganda ja ajatteluun vaikuttaminen. Teoksessa ajatteluun pystyttiin vaikuttamaan uuskielellä, joka oli valtion johdon kehittämä kieli, jolla estettiin toisinajattelu ja kapinointi, poistamalla kaikki käsitteet, jotka sen mahdollistivat. Mediassa satunnaiset algoritmit, mutta myös ihmiset päättävät mitä kuvia, artikkeleita taikka postauksia meidän halutaan näkevän, mutta toisaalta päätetään myös mitä halutaan jättää näyttämättä. Tässä suurin merkitys on sillä mitä jätetään näyttämättä. Käytännössä voimme olla täysin epätietoisia jostain merkittävästä tapahtumasta, jos media on halunnut sen meiltä piilottaa. Piilottamalla jonkin asian media voi myös vaikuttaa siihen, mihin kiinnitämme huomiota. 

Medialla on myös mahdollisuus keksiä omaa tietoa. Sen ehkäisemiseksi kehitämme medialukutaitojamme, mutta hyvin tehtyä valeuutista ei välttämättä voi tunnistaa, vaikka omaisi kuinka hyvät medialukutaidot. Sen lisäksi valtaosalla ihmisistä ei välttämättä ole hyvät medialukutaidot ja näin media voi syöttää meille mitä vain ja uskomme sen sokeasti. Käytännössä medialla on mahdollisuus luoda oma todellisuus. Mikään media ei ole täysin riippumaton. Jokainen media edustaa omaa ideologiaan ja pyrkii luomaan omaan ajatukseen sopivan todellisuuden. Voisi siis sanoa, että meidän todellisuudessamme media toimii samoin kuin teoksessa kuvattu hallinto.

Suomessa mediasta on puhuttu vallan vahtikoirana, eli media vahtii mahdollisia epäkohtia yhteiskunnassa tai valtaapitävien väärinkäytöksiä, mutta onko media vallan vahtija vai sittenkin vallan käyttäjä? Jos medialla voidaan sanoa mitä vain ja tarkkailla mitä vain, eikö sillä ole myös mahdollisuuksia päästä vallanpitäjien ajatuksiin. Mutta jos media on vallan käyttäjä, kuka silloin toimii vallan vahtikoirana?

Orwellin teoksen voikin nähdä kärjistettynä kuvauksena nykymaailmastamme. Meistä jokainen voi tiedostomattaan olla samanlaisen vallankäytön ja tarkkailun alaisena kuin vuonna 1984 teoksen Winston Smith. Meistä jokainen on todellisuudessa hyvin tiedostamaton siitä, kuinka meitä hallitaan ja voimmeko oikeastaan uskoa mihinkään.

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin