Mikko-Pekka Heikkisen romaanissa Betoniporsas (Johnny Kniga, 2018) Helsingin keskustaan on syntynyt pakolaiskriisi uusien sote-linjausten myötä. Maakunnissa ei ole enää elämää, kun keskustan puistot täyttyvät maaltamuuttajista etsien uutta asuinpaikkaa. Helsinkiläisiltä sääliä ei ainakaan heru. Ennakkoluulot maaltamuuttajista kasvavat jopa naurettavan suuriksi. Niin suuriksi, että vaarassa on menettää ihmishenkiä.

Romaanissa alun asetelma tuntuu jopa naurettavalta, mutta sen alta paljastuukin suvaitsemattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia ongelmia. Helsingin puistot ovat kuhisten täynnä tuhansia maaltamuuttajia, ja jokaisesta ilmansuunnasta kuuluu hieman erilaista murretta. Yksi kirjan päähenkilöistä, Jyry Pesiö, havahtuu teltastaan ympärillä kuuluviin ääniin. Pesiö on kaupunkilaistunut maalainen, joka asustaa keväästä syksyyn teltassa eri puolilla Helsinkiä. Nyt maaltamuuttajat ovat vieneet hänen luonnonrauhansa - jos sellaista Helsingissä voi edes olla. Pesiön asenne ei kuitenkaan ole negatiivinen uusia asukkaita kohtaan, vaikka hänen maailmansa aluksi hieman järkkyykin. Pesiö pyrkii sivuuttamaan omat ennakkoluulonsa, ja ymmärtämään ihmisiä pakolaisleirillä. Romaanin katkelma: ”- - lopullista rytinää vartoessa ja siihen valmistautuessa olisi yksinkertaisesti yrittää vain tulla toimeen. Niin minä teen. Väistän mutten vihaa”, kuvastaa Pesiön ajatusmaailmaa. Hänelle tärkeiksi arvoiksi voisi hyvinkin kuvitella esimerkiksi tasa-arvon sekä oikeudenmukaisuuden. Pesiö on valmis kohtaamaan maaltamuuttajat, ja rakentamaan vasta sitten lopullisen mielipiteensä heistä.

Toinen romaanin päähenkilöistä, Waltteri T. Finné, on helsinkiläinen äärihipsteri -ryhmän johtaja, joka taas on rakentanut oman mielipiteensä maaltamuuttajista jo valmiiksi. Hän ei koe minkäänlaista myötätuntoa maaltamuuttajia kohtaan, ja nimittääkin heitä mieluummin "maaltatunkeutujiksi". Hänen ajatusmaailmansa on koko romaanin ajan kaikkea muuta, kuin avoin: ”Stadilainen! Tsiigaa katujasi. Tsiigaa puistojasi. Siellä maleksivat maakuntien joutilaat. Sääliä ja almuja keräten. - - HELSINKI ON ELÄTTÄNYT MAASEUDUN LOISIA JO VUOSIKYMENNIÄ!” Hänen arvoihinsa ei selvästi kuulu ainakaan samoja arvoja, kuin Pesiöllä. On jopa vaikea havaita, mitkä ovat Finnélle tärkeitä arvoja. Ainoat asiat, mistä Finné tuntuu välittävän ovat hänen oma partansa, aito stadilaisuus, sirkat sekä hyvä olut.

Finnén johtamasta äärihipsteri ryhmästä paistaa läpi suvaitsemattomuus sekä suoranainen rasismi. Romaani tiivistää hyvin sen, mitä pahimmillaan ennakkoluulot ihmisissä saavat aikaan - ihmisvihaa ja epäjärjestystä. Kukaan ei oikeastaan edes tiedä, mistä äärihipstereiden viha maaltamuuttajia kohtaan kumpuaa. He vain päättivät olla pitämättä heistä. Ja kun pahimmassa tilanteessa ovat ne, jotka joutuvat ennakkoluulojen uhriksi - maaltamuuttajat. Hei eivät ehdi itse rakentamaan omaa identiteettiään uudessa ympäristössään, koska kaikki ovat tehneet sen jo heidän puolestaan. Maalaisiin kohdistuu paljon ivallisia ja ennakkoluuloisia ilmaisuja kuten ”brakykefaali”, ”friikit” ja ”maaseudun loiset”.

Romaanissa on asetettu vastakkain kaksi todella erilaista asennetta ja suhtautumistapaa. Myös normaalissa elämässä suhtautumistapoja on monia. Betoniporsaassa fiktiiviseksi rakennettu luokkayhteiskunta ja siitä syntyvä hengenvaarallinen konflikti voi oikeasti tulla todeksi jos Waltteri T. Finnén kaltaisten radikaalien annetaan jyrätä. Pesiön suvaitsevaisuudesta ja avoimuudesta taas pitäisi kaikkien ehkä ottaa mallia. Kenenkään ei ainakaan kannattaisi jäädä omien ennakkoluulojensa vangiksi. Vai mitä Waltteri T. Finné?