Miika Nousiaisen romaanin Metsäjätti (Otava, 2011) kertoo Törmäläläisestä Pasista, joka muutti sieltä pois isänsä kuoltuaan Helsinkiin kauppiksen takia. Pasi työskentelee johtajan tehtävissä metsäteollisuuden yrityksessä nimeltään Metsäjätti. Työskennellessään siellä hän saa tehtäväkseen valmistella entisen kotikylänsä metsäteollisuuden tehtaan irtisanomiset. Ei kovin hyvä alku comebackille. Hän joutuu potkimaan pihalle niin tuttuja kuin heidän vanhempiaan, jotka ovat antaneet tehtaalle koko elämänsä.

Tilanteen ollessa jo valmiiksi epämukava hän huomaa lähtiessään Törmälään, että hänen autonsa (BMW) on liian stadimainen landelle. ”Aavistan mitä tästä seuraa, katastrofin alku. Autoni on liian iso Törmälään, se on virhe, jota joudun paikkailemaan monella mielistelevällä lauseella ja vakuutuksillani siitä, että sama mies tässä ollaan kuin lähtiessä. Ei ole Helsinki pilannut.” Tästä huomaamme, että Törmälän ollessa riippuvainen tehtaasta törmäläläiset suhtautuvat hyvin kriittisesti Helsingin isoihin pomoihin heidän vieraillessaan tehtaalla hienojen autojen kera. Tehtaan työntekijät osaavatkin aavistaa sen mitä on tulossa. Tästä syystä kirjassa korostuu vastakkainasettelu maaseudun ja pääkaupunkiseudun välillä. Molemmissa paikoissa asuvien ihmisten arvot ja maailmankuvat ovat aivan erilaiset.

Maaseudulla ja varsinkin Törmälässä korostetaan sitä yhteisöllisyyttä, jonka seurauksena kaikista pyritään pitämään huolta. Kaikki ovat samanarvoisia ja rakastettuja kaikkien kuuluessa yhteen isoon perheeseen. Tästä taas näkee sen kunnioituksen, joka kaikilla on yhteisöä kohtaan. Näistä syistä johtuen Pasia pidetään niin sanottuna ”petturina”, joka petti oman perheensä vieraanvaraisuudesta huolimatta. ”En minä olisi Pasi sinusta uskonut silloin kun autoradalla meidän lattiallamme leikit, pullaakin tarjosin. En olisi uskonut, että viet meiltä nyt työ paikkamme.” Eihän se Pasin vika ole, että hänen työnantajansa käskee lähteä Törmälään ja irtisanomaan suurimmanosan työntekijöistä. Tilanne on Pasille hyvin tukala, kun joutuu lapsuuden ystävänsä vanhemmat irtisanomaan. Kunnioitus on menetetty.

Tilannetta ei auta YT-neuvottelujen tiedotustilaisuudessa huudetut lausahdukset, kuten ”Te kermaperseet siellä, ette tiedä epämukavuuksista mitään.” Tehtaan työntekijän lausahduksella viitataan niihin helsinkiläisiin pomoihin, jotka istuvat pukupäällä kokouksissa samalla saaden hyvää palkkaa viitaten samalla myös Pasiin. He eivät kuulemma tiedä epämukavuuksista yhtään mitään. He saavat palkkansa helposti ja vähät välittävät jonkun maaseutukunnan asukkaista näin stereotyyppisesti sanoen. Tehtaan työntekijät joutuvat elämään jatkuvasti epätietoisuudessa ja epävarmoina tulevaisuudesta. He painavat pitkää päivää päivästä toiseen saamalla kiitokseksi työstään Metsäjätti logolla koristellut collegepaidat joka vuosi. Vastakkainasettelu on todella vahva törmäläläisten ja helsinkiläisten välillä. Törmäläläiset pitävät helsinkiläisiä alemmassa asemassa verrattuna muihin kaupungin asukkaisiin. Törmäläläisten henki on se, että tänne ei tule kukaan helsinkiläinen pomottamaan meitä. Arvomaailmat ja ideologiat eivät täsmää ollenkaan muuhun maailmaan verrattuna.

Törmälästä löytyy myös varjopuolia vastapainoksi sille yhteisöllisyydelle. Pasi on elänyt nämä varjopuolet ja siksi hän kertoo kirjassa näin ”Niksi metsäyhtiön johtajille. Säilyttämällä tuotantoa pienillä paikkakunnilla säästät ihmisten työpaikat ja heidän ihmisarvonsa ja sitä kautta estät heitä alkoholisoitumasta. Moni lapsi säilyttää ehjän kodin ja moni nainen välttyy kotiväkivallalta.” Hänen isänsä oli juoppo, joka pahoinpiteli Pasin äitiä. Ilmeisesti tämä ei ollut kovinkaan epätavallista Törmälässä. Moni tuli rikkinäisistä perheistä, joissa väkivalta ja alkoholi olivat läsnä. Siksi moni Törmäläläinen jatkoi vanhempiensa jalanjäljissä ja harva lähti Törmälästä. Pasilla on hyvin ristiriitaiset ajatukset Törmälän ja Helsingin välillä.