George Orwellin romaani 1984 (Secker & Warburg, 1949) kertoo yksilön tuloksettomasta vastarinnasta äärimmäistä diktatuuria vastaa. Tarinan miljöö on dystopinen Lontoo vuonna 1984, joka sijaitsee Oseanian suurvallassa, jota taho nimeltä Isoveli johtaa diktatuurisesti. Kirjan päähenkilö Winson Smith on totuusministeriön virkamies. Hän väärentää historiaa diktatuurisen maansa johdon mukaiseksi. Keskeisin sivuhenkilö Julia on valtion auktoriteettia vastustava nainen, joka vetää Wilsonin mukaan kirjan varsinaiseen juoneen. 1984 on tyypillinen tragedia. Päähenkilö on altavastaaja, joka yrittää päihittää systeemin tuloksetta. Suhteessa kirjan julkaisuvuoteen se kuvaa aikaa, joka on 35 vuotta tulevaisuudessa. Kirjan kuvaama dystopinen maailma on tarkoitettu uhkakuvaksi ja se kritisoi monien maiden johtomuotoa. Vahvin teema on yhteiskunta, tarkemmin yksilöiden valvonnan määrä. Vuonna 1949 peloteltiin teleruudusta, joka näkee ja kuulee mitä sanot. Nykyään moni ei ole valmis tekemään asialle mitään, kun kerrotaan miten Kiinan kommunistinen puolue voi nähdä heidän tarkan sijaintinsa. Miten voi sopeutua uuteen aikaan, jossa lähes mikään ei ole salaista? Tullaanko maailman valvontajärjestelmää ikinä purkamaan? 

Kirjailija George Orwell oli poliittiselta kannaltaan demokraattinen sosialisti. Orwellin mielestä toisen maailmansodan jälkeen ja kylmän sodan alkuvaiheilla totalitääriset ajatukset olivat juurtuneet liikaa ajan johtajien aatteisiin. Tällä kirjalla hän yritti viedä totalitäärisen hallintomuodon sen loogiseen ääripäähän. Vaikka valtion hallinnan kritisointi on kirjan pääajatus se ei kuitenkaan ole sosialismin kritisointia. Orwell hyökkää fasismia ja kommunismia vastaan. Selvin inspiraatio kirjan kuvitteelliselle diktatuurille on Neuvostoliitto. Oseanian virallisissa tiedotuksissa joka vuosi kerrotaan kuvitteellisista noususuhdanteista ja täytetyistä tuotantokiintiöistä, jotka ovat järjellä ajateltuna mahdottomia täyttää. Neuvostoliitto oli samalla tavalla rakennettu valheiden päälle. Oseanian Isoveljeen liitetään samalaista henkilöpalvontaa kuten Leniniin tai Staliniin. Suuret julisteet joissa muistutetaan Isoveljestä ovat kuin Neuvostoliiton tuhannet patsaat tai mosaiikit rakennusten kyljissä, jotka ajoivat tasan saman asian. 

Vaikka Neuvostoliitto kaatui yli kolme vuosikymmentä sen perinteen näkyvät nykyisessä Venäjässä. Vahvoja samankaltaisuuksia löytyy myös Xi Jinpingin luomasta Kiinasta ja sen tuliterästä valvontasysteemistä, joka pistää paremmaksi Orwellin teleruudusta. Maailma on vuodesta 1949 eteenpäin mennyt vain lähemmäs kohti Orwellin varoituksellista tarinaa, ja myös sen ohi. Teknologian eksponentiaalisen kasvun myötä valvontateknologia on kehittynyt tehokkaammaksi, kuin mitä Orwell pystyi kuvitella.  

Orwellin äärimmäisen valvonnan suorittaja on kommunistinen valtio. Nykymaailmassa tiedonkeruuta suorittaa auktoriteettisten valtioiden lisäksi myös suuret yhtiöt, jotka ovat olemassa vapaissa marketeissa. Eli asuit missä tahansa valtiossa joku silti havittelee tietojasi. Tiedonkeräyksestä tunnetut yhtiöt ovat yleensä kuitenkin niitä, joita lähes kaikki käyttävät päivittäin. Korporaatiot kuten Google ja TikTok hyödyntävät tietojasi henkilökohtaiseen mainontaan tai pahimmassa tapauksessa keräävät niitä imperialistiselle suurvallalle. Käytännössä on mahdotonta välttyä äärimmäistä valvontaa, ellei vetäydy elämään vailla kaikkea nykyajan viestintäteknologiaa. 

Varsinaista vastarintaa tiedonkeruulle ei ole syntynyt. Vapaissa maissa elävät eivät näe tiedonkeruun vaikutuksia elämässään, joten harva siitä jaksaa pillastua. Orwellin kuvailemia henkilöiden katoamisia kyllä tapahtuu. Esimerkiksi Kiinan miljardöörit vähä väliä katoavat julkisuudesta, jos ovat kritisoineen maan kommunistisen puolueen toimia. Kuten Oseanian vastarintaa edustava “Veljeskunta”, oikean maailman vastustus on ei ole toimivaa. Orwellin viesti 1984:ssä koskien vastarintaa on: kansa yhdessä voi mennä valtiota vastaan, mutta pienet maanalaiset sissijoukot eivät tuota tulosta.  

 Vuosi 1984 on sinänsä osuva, jos katsotaan oikean maailman ajan poliittiseen ilmapiiriin. 1984 oli viimeinen vuosi, milloin Neuvostoliitto oli verrattavissa Orwellin kirjoituksiin. Vuosi myöhemmin vanholliset kommunistijohtajat olivat mennyttä aikaa, ja Gorbatšov näytti, kuinka mätä maa oli sisältäpäin. Samoihin aikoihin Kiinan kommunistinen hallitus kiristi vyötään kansalaisten vapauden suhteen. Se oli aika, jolloin Neuvostoliitto luovutti soihdun Kiinalle ja Orwellin vertauskuvat pysyivät ilmassa. Nykyään Oseanian esikuvaksi sopisi useampi valtio. Muun muassa Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea ovat mitä voisi kutsua Orwellilaisiksi valtioiksi. Vaikuttaa siltä, että nykyään on tarpeeksi helppo luoda tarpeeksi tehokasta teknologiaa, jotta suuria määriä ihmisiä voi valvoa kerrallaan.