😎==Koe 21.5.2024 ja hyvän vastauksen piirteet==😎
Mallivastaukset
1. Tutustu aineistoon 2. Itsesäätelyn osa-alueet. 6 p.
6 / 6 p.alust.
Tarkoittaa kykyä hallita omia tunteitaan erilaisissa tilanteissa ja mukauttaa niitä tilanteeseen sopien. Esimerksi jos äiti menee pienen vauvan kanssa kauppaan, ja vauvalla on toppahaalari päällä, sillä on todennäköisesti kuuma ja vetää itkupotkuraivarit sen takia. Emotionaaliset toiminnot eivät ole vielä niin kehittyneitä, kun verrataan vaikka 15-vuotiaaseen jolla olisi myös paksu toppatakki ja toppahousut kaupassa päällä. Silloin kyetään jo hillitsemään tunteita sen verran, että kaupassa ei vedetä itkupotkuraivareita, koska tunne-elämä on hillitympää ja sen ikäinen lapsi kykenee jo sietämään epämukavuutta.
2. Käyttäytymisen säätely:
Tarkoittaa esimerkiksi kykyä ohjata käyttäytymistään, ohjeiden noudatusta, sääntöjen noudatusta, ja yhteistyössä kognitiivisen säätelyn kanssa myös omaa toiminnanohjausta. Käyttäytymisen säätely voi näkyä monessa eri tilanteessa käytännössä, kuten esimerkiksi silloin, kun ollaan kaveriporukassa ja joku saa todella typerän idean, josta voi koitua isoja seurauksia. Oman käyttäytymisen säätelyn avulla voit ohjata käyttäytymistä ja pohtia, kannattaako lähtä mukaan johonkin, mikä ei välttämättä ole millään tavoin kenellekkään hyväksi. Se näkyy myös ohjeiden noudattamisena ja myös omana toiminnan ohjauksena; mihin kohdistaa omaa toimintaa.
3. Kognitiivinen säätely:
Tarkoittaa esimerkiksi tiedonkäsittelyn eri osa-alueita, havaitsemista, ajattelua, päättelyä, ja koordinaatiota. Kognitiiviseen toimintaan liittyy myös impulssikontrolli. Kognitiivisesta säätelystä hyvä esimerkki on vaahtokarkkikoe, joka tehtiin lapsille. Siinä lapsi asetettiin huoneeseen ensin jonkun vanhemman henkilön kanssa. Pöydälle asetetaan vaahtokarkki, ja ohjeistus on jotakuinkin seuraavanlainen: lapselta kielletään vaahtokarkin syöminen sillä aikaa, kun vanhempi henkilö lähtee pois huoneesta. Jos hän ei syö sitä, hän saa toisen vaahtokarkin, kun aikuinen palaa huoneeseen. Tässä testataan juuri itsesäätelyä ja esimerkiksi impulssikontrollia: antaako periksi vai yrittääkö taistella sitä vastaan, koska palkintona olisi kumminkin tuplamäärä. Kognitiivisessa säätelyssä tätä voidaan katsoa myös toiminnanohjauksen näkökulmasta, että kohdistaako lapsi huomionsa johonkin muuhun kuin vaahtokarkkiin, niin ei tule myöskään kiusausta syödä sitä, vai jääkö oleilemaan vaahtokarkin lähelle.
Osa 3: Lyhyet
4. Vastaa kysyttyyn kehityspsykologian näkökulmasta.
2. Esioperationaalinen vaihe
3. Konkreettisten operaatioiden vaihe
4. Formaalisten operaatioiden vaihe
Itsesäätelyä on hyvä harjoittaa esimerkiksi tunteiden hillinnän ja hallitsemisen kannalta, koska ne yleensä ajavat ihmisen tekemään asioita ja vaikuttavat myös ihmiseen. Esimerkiksi jos osaa käsitellä tunteita ja hillitä niitä itsesäätelyn avulla, todennäköisesti omat ihmissuhteet ja toimeentulo ympäristönkin kanssa on helpompaa ja toimivampaa.
Jos kyseisiä taitoja ei harjoittele, voi se johtaa myös käyttäytymis- ja kommunikointiongelmiin tulevaisuudessa. Itsesäätely ja toiminnanohjaus on ikään kuin perusta omalle käytökselle ja ihmissuhteille.
Sensitiivisyys tarkoittaa vanhemman tai hoivaajan empaattista ja johdonmukaista kasvatusta. Sensitiivinen vanhempi siis huomioi lapsen tarpeet, pyrkii auttamaan häntä, on läsnä lapsen kanssa ja antaa hänelle emotionaalista tukea ja hoivaa. Vanhemman sensitiivisyys on hyvin tärkeää, jotta lapselle ja vanhemman välille syntyy turvallinen kiintymyssuhde. Se takaa siis turvallisen kehittymisen, jolloin lapsella on helpompi näyttää omia tunteitaan, sillä pystyy luottamaan vanhemman reagoivan niihin. On tutkittu, että jos lapsella ei ole sensitiivisiä vanhempia, voi lapsen kasvaessa hänelle kehittyä erilaisia ongelmia esim. hän ei kerro omista tunteistaan, joka voi johtaa jopa masennukseen. Sensitiivinen vanhemmuus on myös tärkeää esim. lapsen aivojen kehitykselle, psyykkiselle hyvinvoinnillle sekä turvalliselle tunteelle vanhemman seurassa.
TAI
Esimerkiksi jos vanhemmat ovat olleet sensitiivisiä, vauvan tarpeisiin ja haluihin ollaan osattu toimia ajoissa ja oikein, vauva oppii että hänellä on ihmisarvo ja merkitystä. Hän uskoo itseensä tulevaisuudessa ja itsetunto on parempi. Tunneside kasvaa kun aikuiset ja vanhemmat soinnuttavat ja peilaavat toistensa tunteita, jolloin myös luottamus kasvaa.
Tunnetaitojen opettelu on tärkeää etenkin nuoruudessa, kun aivot ovat vielä plastisia. Erilaisia tunnetaitoja on esim. tunteiden havaitseminen, tunteiden nimeäminen, tunteiden ymmärtäminen ja tunteiden selittäminen. Tunnetaitojen havaitseminen tarkoittaa nuoren tajuamista omasta tunnereaktiostaan. Tunteiden nimeäminesessä nuori osaa antaa omalle tunteelleen nimen. Tunteiden ymmärtämisessä puolestaan nuori tajuaa syyn, miksi hän tuntee tietyllä tavalla tai voimakkuudella. Tunteiden selittäminen tarkoittaa nuoren kykyä kertoa, mitä hän tuntee, jotta muilla on helpompi ymmärtää ja auttaa häntä. Näiden tunnetaitojen lisäksi tunteiden sääteleminen on tärkeää, jotta nuori ymmärtää millainen tapa reagoida omiin ja muiden tunteisiin on oikein. Myös empaattisia taitoja sekä vastavuoroisuutta opetellaan nuoruudessa.
TAI
Elämässä tulee vastaan tilanteita, jossa tunteita pitää säädellä tilanteen mukaan tai hillitä niitä.
Tunteita opetellaan näyttämään esimerkiksi ihmissuhteita, kun halutaan tuoda esille omia kokemuksia asioista.
Tunteita opitaan tulkitsemaan myös ihmissuhteissa, koska silloin egosentrisyys vähenee ja otetaan muidenkin ihmisten halut ja tarpeet huomioon.
Tunteisiin opitaan myös reagoimaan sopivilla tavoilla, jotta opittaisiin ymmärtämään toista paremmin ja samalla toinen ymmärtää itseä.
Lopuksi tunteiden ilmaisemisen taidot kehittyvät, ja niitä ilmaistaan elein, ilmein, tai vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Osa 4: Kiintymyssuhdemalli tekstitehtävä
4. Kiintymyssuhdemalli. Vastaa myös alakysymyksiin. 10 p
Esittele kiintymyssuhdeteoria (Bowlby & Ainsworth)
- miten tutkittiin
- millaisia kiintymyssuhdetyylejä havaittiin
- miten tutkimustuloksia kritisoitiin
[Vastaus alkaa]
Kiintymyssuhdeteoria oli Bowlbyn ja Ainsworthin kehittelemä teoria, jota tutkittiin 10-20kk ikäisillä yksilöillä. Siinä vauva asetettiin huoneeseen äidin kanssa, ja huoneessa oli myös toinen vauvalle vieras henkilö. Ensiksi äiti lähti huoneesta ja vauva jäi vieraan kanssa yksin. Sitten vieras poistui huoneesta ja äiti tuli takaisin, ja lopuksi vielä äiti poistui ja vieras palasi huoneeseen, ja lopuksi myös äiti. Sitten katsottiin miten vauva suhtautuu äitiin tämän tutkimuksen jälkeen, ja miten nopeasti rauhottui ja miten se reagoi tilanteeseen. Vauva saattoi olla hetken pahalla tuulella/itkeä, mutta hetken kuluttua rauhoittui mikä merkitsi turvallista kiintymyssuhdetta. Toisaalta sitten jos vauva ei meinannut rauhoittua tai alkoi vältellä äitiä, merkitsi sitten turvatonta kiintymyssuhdetta. Tällä testattiin myös objektipysyvyyttä vauvalla, koska pystyi päätellä että jos suhde oli turvallinen niin vauva tiesi että vaikka äiti häviää huoneesta niin se ei tarkoita että äiti hylkää tai katoa kokonaan. Kiintymyssuhdeteoriaa tutkittiin vierasasettelumenetelmällä, jossa vauva siis asetettiin vieraaseen tai stressaavaan tilanteeseen, ja sitten tulkittiin siitä, millainen kiintymyssuhde tällä on.
Kiintymyssuhdetyylejä havaittiin monenlaisia, jotka voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: turvallinen kiintymyssuhde, sekä turvattomat kiintymyssuhteet. Turvattomat kiintymyssuhteet voitiin jakaa vielä kahteen alaluokkaan: ristiriitainen kiintymyssuhde sekä välttelevä kiintymyssuhde. Lisäksi oli vielä jäsentymätön kiintymyssuhde, sekä kiintymyssuhdehäiriöt, joita havaittiin tämän teorian ja menetelmän pohjalta. Jokaiselle näistä on erilaisia selittäviä taustatekijöitä, ja perustelut sille miksi ne ovat miten ovat.
Turvallisessa kiintymyssuhteessa vauva leppyi nopeasti vaikka olikin saattanut pahoittaa mielensä ja itkeä stressaavassa tilanteessa. Se kuitenkin luottaa vanhempaan, koska vanhempi on ollut sensitiivinen ja kohdellut vauvaa hyvin. Turvallinen kiintymyssuhde on usein perusta hyvälle menestykselle elämän jokaisella osa-alueella, koska käsite maailmasta kokonaisuutena on perusturvallisuudelle olennainen ja tulevaisuudessa erilaisiin tilanteisiin osataan suhtautua sopivalla tavalla turvallisen kiintymyssuhteen ansiosta.
Turvattomat kiintymyssuhteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta niillekin on selittäviä tekijöitä. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa taustalla on todennäköisesti ollut esimerkiksi vanhemman ristiriitaiset tavat reagoida vauvan toimiin ja tarpeisiin, joka sitten näyttäytyy myös kehityksessä tulevaisuudessa. Vauva on saattanut kokea tämän tilanteen hylkäämiseksi, koska esim. turvallista kiintymyssuhdetta ei ole kehittynyt, jos vauva on vaikka tehnyt jotain hyvää ja vanhempi on reagoinut siihen epäluotettavalla ja epäjohdonmukaisella tavalla. Vauva ei osaa juuri tulkita tunteita, ja saattaa sekoittaa niitä koska kiintymyssuhde vanhempiinkin on sen mukainen. Välttelevässä kiintymyssuhteessa taas vauva ei todennäköisesti ole saanut tarpeeksi huomiota tai hänet on torjuttu, joka on johtanut tässä tilanteessa siihen että hän on tilanteeen jälkeen alkanut vältellä omaa äitiään, koska hänelle on käynyt aiemminkin niin, ja hän on oppinut sen omaksi tavakseen. Välttelevä kiintymyssuhde yleensä aiheuttaa tunne-elämässä ongelmia, ja sosiaalisesti vetäytyvää persoonaa, koska pelkää tulevansa torjutuksi.
Jäsentymätön kiintymyssuhde taas tarkoitti sitä, että vauva on todennäköisesti kohdannut väkivaltaa, kaltoinkohtelua, tai emotionaalista traumaa. Kiintymyssuhdetta ei ikään kuin ole kehittynyt kunnolla, eikä omaan vanhempaan voi luottaa juuri lainkaan, koska on kohdellut lasta väärin. Tämä voi johtaa itseluottamusongelmiin, ja vääränlaiseen suhtautumiseen maailmasta, sekä ylipäätään aiheuttaa tulevaisuudessa ihmissuhdeongelmia tai mielenterveyssairauksia. Yleensä tämän hoitaminen vaatii jo terapiaa, jos tilanne on erittäin kriittinen. Taustalla voi olla myös päihteidenkäyttöä.
Kiintymyssuhdehäiriöt olivat useimmiten seurauksia siitä, että ei ole kerennyt syystä tai toisest muodostumaan huoltajiin minkäänlaista tunnesidettä tai suhdetta, koska huoltajat ovat vaihtuneet jatkuvaan mittaan, jolloin perustaa suhteen muodostumiselle ei ole ollut. Nämäkin olivat aika vakavia, ja voi tulevaisuudessa osoittautua ihmissuhdeongelmina ja tunne-elämän vaikeuksina, koska kunnon kokemusta näistä asioista ei ole.
Tutkimustuloksia on kuitenkin kritisoitu parilla perusteella, joista toinen on vauvalle hyvin stressaava tilanne ja toinen se, että tulokset voivat olla epäluotettavia, koska myös temperamenttierot vauvojen kesken voivat olla hyvin vaihteliakkaita ja suuria. Temperamentti on perusta luonteelle, ja se on yleensä peritty ominaisuus, eikä automaattisesti tarkoita sitä ettö olisi esimerkiksi ristiriitainen kiintymyssuhde jos piirteet juontuvatkin esimerkiksi lapsen tai vanhemman temperamentin pohjalta. Stressaava tilanne on taas herättänyt kohua siksi, koska se voi olla riskialtista lapsille tai altistaa ne pelkäämään kyseisiä tilanteita tulevaisuudessa, koska yleensä vauvoille ei ole tapana tehdä noin varsinkaan niin nuorena. Tämän johdosta tilanne on keksitty erilaisia menetelmiä, joista yksi on esimerkiksi ASQ-menetelmä.
ASQ-menetelmässä vauvaa ei aseteta stressaavaan tilanteeseen, vaan siinä kiintymyssuhdetta vanhempaan yritetään selittää 90 kysymyksen/kohdan kautta, joihin vastataan ja siitä annetaan selittäviä viittauksia siihen, millainen kiintymyssuhde vauvalle on kehittynyt omaan vanhempaansa. Kysymykset voivat liittyä mm. vauvan käytökseen, suhtautumistapaan erilaisissa tilanteissa kuten sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vuorovaikutuksessa, ja ylipäätään millainen persoona vauvalla on.
[Vastaus päättyy]
Vastauksen pituus: 5020 merkkiä.
Osa 5: Identiteetti
5. Marcian teoria 6 p.
Osa 5: Identiteetti
5. Marcian teoria
1. Onko identiteettiä etsitty?
Onko ihminen vapaaehtoisesti miettinyt omaa identiteettiä. Identiteetin osa-alueita ovat mm. sosiaalinen, seksuaalinen ja kulttuurinen. Onko yksilö miettinyt omaa seksuaalisuuttaan ja mahdollisesti kokeillut erilaisia sosiaalisia piirejä? Osaako hän sanoa millaisten ihmisten kanssa haluaa olla ja mitkä asiat ja arvot ovat hänelle tärkeitä?
2. Onko identiteettiin sitouduttu?
Onko ihminen tietoinen, että toimii erilaisissa tilanteissa aina lähes samalla tavalla ja samojen arvojen ja ajatusten pohjalta. Ohjaako toimintaa hänelle mieluisat ja itse vapaaehtoisesti päätetyt asiat, joista hän nauttii? Sitouduttu identiteetti voi olla lainattu, eli esimerksi työ- tai koulustatus voi vaikuttaa sen hetken identiteettiin ja rakentumiseen.
3. epävarma identiteetti
Identiteettikriisi on käynnissä, vaikka ihminen ei tietoisesti hae itselleen identiteettiä. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, millainen ihminen hän on tai haluaa olla. Ihminen ei osaa määritellä hänelle tärkeitä arvoja tai mielipiteitä, jotka vaikuttaisivat toimintaan tai ajatuksiin. Hän ei tiedä tai ole miettinyt esimerkiksi omaa seksuaalisuutta vaan on turvautunut omaan tilanteeseen ja ympäristöön.
4. lainattu identiteetti
Identiteettikriisi on käynnissä, sillä ihminen ei ole löydänyt omaa identiteettiään, kun sitä ei ole etsitty. Ihminen ei ole halunnut etsiä identiteettiä, vaan hänelle riittää esimerkiksi opiskelijan status. Henkilö toimii tilanteissa kuten muut opiskelijat tai kuten hän ajattelee tyypillisesti silloin muiden vertaisten toimivan.
5. etsijän identiteetti
Ihminen tahdonalaisesti miettii, millainen hän on tai haluaa olla. Etsii omaa paikkaa omassa ympäristössä ja haluaa selvittää minne hän kuuluu. Hän voi kokeilla uusia asioita ja haluaa selvittää mistä hän nauttii, jotta selviää minkälainen ympäristö ja toiminta tukee omaa hyvinvointia.
6. löydetty identiteetti
Identiteettikriisi on ohitettu, kun identiteetti on löydetty ja siihen on sitouduttu. Ihminen on sitoutunut tietynlaiseen minäkuvaan ja hän tietää omat arvot ja osaa toimia niiden mukaisesti. Hän tietää, millaisia ihmisiä haluaa ympärilleen ja millaista käytöstä hän arvostaa itseltään ja muilta. Esimerkiksi urheilija voi olla löytänyt identiteettinsä, jolloin hän tietää, että haluaa ympärilleen urheilijoita ja liikunnasta motivoituneita ja nauttivia ihmisiä. Hän saattaa jättää väliin juhlia, jotta pääsee treenaamaan. Kehonkuva voi olla negatiivinen, jos urheilijalla on sosiaalisia tai suorituspaineita, joihin ulkonäkö vaikuttaa.