Herra Mutokin oli innostunut pyörähtelemään geišojen kanssa, ja illallisen jälkeen siir­ryt­tiin tyh­jään huo­neeseen tanssimaan valssia. Majanen oli mestari valssaamaan ja ryhtyi opet­tajaksi, soittoa ei saatu, mutta minä rallatin Iloista leskeä [suosittu operetti Euroo­passa] ja paukutin käsiäni, ja tanssi sujui auttavasti. Tosin pitkän suomalaisen oli hieman hankala pyörittää pieniä japanittaria, joiden ahtaat kimo­notkin haittasivat, mutta kerran vauhtiin päästyä valssi kävi sittenkin. – – Tästä Majasen valssista tuli uusi ja tärkeä ohjel­ma­numero. Uusi tanssi ei ollutkaan enää huvitusta eikä ajanvietettä, vaan vakavaa opiskelua. Herrat Saito ja Muto katselivat tarkoin ensitanssijain askelia, ottivat kumpikin geišansa ja koettivat myöskin valssata. Geišat puolestaan olivat valssiin aivan hullaan­tuneita ja opettelivat keskenään kavaljeerien levätessä. Lattialla pyöri neljä harrasta tanssi­paria, ja minun täytyi rallattaa tahtia, minkä jaksoin. – – he aloittivat aina uudestaan ja valssasivat tavattoman sitkeästi. Jos [japanilaiset] yhtä itsepintaisesti ahdis­tivat [1904–1905 käydyssä] sodas­sa venäläisiä, ymmärtää heidän pakostakin voit­taneen.