Leo ja prinssin haamu (kopio)
Olipa kerran kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Isäleijona Leo asui perheensä kanssa kaupungin lähellä olevassa metsässä. Isäleijona Leo ja hänen perheensä miettivät, millaisen kirjeen he lähettäisivät kaupungissa asuvalle keisarille. Leijonaperheellä ja kaupungin asukkailla oli nimittäin ollut jo pitkään huonot välit. Kirjeessä leijonaisä halusi ehdottaa, että leijonat ja ihmiset sopisivat asiat. Isäleijona kutsui keisarin kaupungin ja metsän keskellä olevalle pienelle mökille.
Kun isäleijona Leo kirjoitti kirjettä, hän muisteli ensimmäistä tapaamistaan ihmisten kanssa silloin kun oli vielä pieni leijonanpoikanen. Siihen aikaan leijonilla oli usein nälkä, koska oli kuivaa eikä ruokaa ollut. Isoisäleijona eli Leon isä oli hyökännyt ihmisten kimppuun ja leijonaperhe sai ruokaa. Nyt isäleijona Leo halusi hyvittää sen, että leijonat olivat syöneet ihmisen. Tämä leijonien syömä ihminen oli ollut prinssi ja nykyisen keisarin veli.
Kaupungin ihmiset olivat silloin vihaisina hyökänneet leijonaperheen ja muiden leijonien kimppuun. Ihmiset saivat kiinni pienen isäleijona Leon, mutta muu leijonaperhe pääsi karkuun. Keisari laittoi pienen leijonanpojan linnan eläintarhaan. Parin kuukauden kuluttua, eräänä pimeänä yönä, Leon perhe tuli auttamaan Leon pois eläintarhasta.
Metsässä, jossa leijonat asuivat, oli siitä lähtien kummitellut prinssin haamu, joka oli alkanut kiusaamaan leijonanpentuja. Eräänä yönä, kun leijonaperhe nukkui, haamu tuli ja vei mukanaan leijonapoika Leon. Haamu asui hautausmaalla ja siellä oli paljon ihmisten ja leijonien luita. Pieni leijonanpoika Leo ihmetteli, miksi luita oli niin paljon ja haamu selitti hänelle, että ongelmat ihmisten ja leijonien välillä olivat kestäneet jo monia vuosia.
Nyt kun isäleijona oli aikuinen, hän halusi tarjota keisarille mökissä teetä ja herkkuja sekä ehdottaa sopimusta. Sovittuna päivänä keisari saapui mökkiin. Isäleijona Leo ehdotti keisarille, että leijonat eivät tulisi enää koskaan kaupunkiin eivätkä söisi ihmisiä, jos ihmisetkään eivät tulisi leijonien metsään. Näin voisi syntyä rauha ihmisten ja leijonien välille. Keisari sanoi, että tämä kyllä sopii hänelle, mutta haamu metsässä ei olisi tyytyävinen tähän sopimukseen ja jatkaisi varmasti leijonapentujen pelottelua. Prinssin haamu ei olisi tyytyväinen, elleivät leijonat antaisi yhtä leijonaa kaupungin eläintarhaan. Ensin isäleijona Leo ajatteli, että se oli mahdoton ajatus. Mutta koska hän oli myös viisas, hän pyysi keisaria, että eläintarhaan menisi aina yksi leijonapentu yhdeksi vuodeksi ja ihmiset opettaisivat tälle tärkeitä taitoja. Keisari suostui tähän ja sopimus oli valmis.
Tämän jälkeen jokainen leijonapentu vietti kaupungin eläintarhassa yhden vuoden ja oppi siellä tärkeitä ihmisten taitoja. Leijonat alkoivat ymmärtää ihmisiä. Myös kaupungin asukkaat alkoivat ymmärtää leijonia. Ja niin sekä kaupungin asukkaat, että leijonat elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Kirjoittajat: Ismail, Eliakim, Henoc, Yinmalya, Nasir, Klára
Kun isäleijona Leo kirjoitti kirjettä, hän muisteli ensimmäistä tapaamistaan ihmisten kanssa silloin kun oli vielä pieni leijonanpoikanen. Siihen aikaan leijonilla oli usein nälkä, koska oli kuivaa eikä ruokaa ollut. Isoisäleijona eli Leon isä oli hyökännyt ihmisten kimppuun ja leijonaperhe sai ruokaa. Nyt isäleijona Leo halusi hyvittää sen, että leijonat olivat syöneet ihmisen. Tämä leijonien syömä ihminen oli ollut prinssi ja nykyisen keisarin veli.
Kaupungin ihmiset olivat silloin vihaisina hyökänneet leijonaperheen ja muiden leijonien kimppuun. Ihmiset saivat kiinni pienen isäleijona Leon, mutta muu leijonaperhe pääsi karkuun. Keisari laittoi pienen leijonanpojan linnan eläintarhaan. Parin kuukauden kuluttua, eräänä pimeänä yönä, Leon perhe tuli auttamaan Leon pois eläintarhasta.
Metsässä, jossa leijonat asuivat, oli siitä lähtien kummitellut prinssin haamu, joka oli alkanut kiusaamaan leijonanpentuja. Eräänä yönä, kun leijonaperhe nukkui, haamu tuli ja vei mukanaan leijonapoika Leon. Haamu asui hautausmaalla ja siellä oli paljon ihmisten ja leijonien luita. Pieni leijonanpoika Leo ihmetteli, miksi luita oli niin paljon ja haamu selitti hänelle, että ongelmat ihmisten ja leijonien välillä olivat kestäneet jo monia vuosia.
Nyt kun isäleijona oli aikuinen, hän halusi tarjota keisarille mökissä teetä ja herkkuja sekä ehdottaa sopimusta. Sovittuna päivänä keisari saapui mökkiin. Isäleijona Leo ehdotti keisarille, että leijonat eivät tulisi enää koskaan kaupunkiin eivätkä söisi ihmisiä, jos ihmisetkään eivät tulisi leijonien metsään. Näin voisi syntyä rauha ihmisten ja leijonien välille. Keisari sanoi, että tämä kyllä sopii hänelle, mutta haamu metsässä ei olisi tyytyävinen tähän sopimukseen ja jatkaisi varmasti leijonapentujen pelottelua. Prinssin haamu ei olisi tyytyväinen, elleivät leijonat antaisi yhtä leijonaa kaupungin eläintarhaan. Ensin isäleijona Leo ajatteli, että se oli mahdoton ajatus. Mutta koska hän oli myös viisas, hän pyysi keisaria, että eläintarhaan menisi aina yksi leijonapentu yhdeksi vuodeksi ja ihmiset opettaisivat tälle tärkeitä taitoja. Keisari suostui tähän ja sopimus oli valmis.
Tämän jälkeen jokainen leijonapentu vietti kaupungin eläintarhassa yhden vuoden ja oppi siellä tärkeitä ihmisten taitoja. Leijonat alkoivat ymmärtää ihmisiä. Myös kaupungin asukkaat alkoivat ymmärtää leijonia. Ja niin sekä kaupungin asukkaat, että leijonat elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Kirjoittajat: Ismail, Eliakim, Henoc, Yinmalya, Nasir, Klára