Yksinäinen leijona

Olipa kerran leijona, joka asui savannilla. Hänellä ei ollut paljon kavereita, koska hän tykkäsi syödä ihmisiä. Leijona tarvitsi paljon ruokaa, se oli aina nälkäinen.

Eräänä päivänä leijona lähti etsimään ihmisiä, että se saisi syötävää. Savannilla ei ollut moneen päivään ketään, hänen oli vaikea löytää ruokaa. Tuli päivä, että hän oli niin nälkäinen että ei jaksanut enää kävellä. Kun leijona jo luuli kuolevansa nälkään, se näki horisontissa auton. Kun auto tuli lähemmäs, leijona näki, että siinä on salametsästäjiä. Salametsästäjät olivat metsästysretkellä ampumassa villieläimiä. Kun salametsästäjät tulivat lähelle, he halusivat pyydystää myös tämän savannin yksinäisen ja nälkäisen leijonan. Sitten metsästäjät huomasivat, että leijona on nälkiintynyt ja se itki. Heille tuli leijonaa sääli. Niinpä salametsästäjät päättivät, että antavat leijonan elää. He antoivat lisäksi leijonalle lihaa ja vettä. Leijona kiitti salametsästäjiä ja päätti, ettei enää syö ihmisiä, vaan etsii muuta lihaa.

Leijona ymmärsi, että ihmiset voivat olla hyviä ja auttavat eläimiä hädässä.

Kirjoittajat: P2-ryhmä 2024-2025