Joulukalenteri

Hiiri Hiirusen joulukalenteri

Iltiksen nurkkaan ilmestyi jouluinen asumus. Kenen se on ja mitä siellä tapahtuu...??? Sitä lähdetään iltisläisten kanssa selvittämään.


Keskellä suurta metsää on vanha ja komea tammi. Jos astelet sen vierelle ja katsot oikein tarkasti, saatat nähdä sen juurella pikkuruisen oven ja vielä pikkuruisemman postilaatikon. Tuon oven takana asuu pieni hiiri Hiirunen, iloinen ja ahkera metsähiiri, joka rakastaa joulua. Koko syksyn se on kerännyt ruokaa varastoonsa, laittanut kauneimpia kukkia kuivumaan kirjojen väliin ja katsellut mietteliäänä ympärilleen. Kun kalenteri on kääntynyt kohti joulukuuta, hiiri Hiirunen on vaipunut yhä enemmän ajatuksiinsa, istunut nojatuolissaan ja pohtinut. ”Nyt on aika!”, se tuumaa viimein ja pujahtaa pois torkkupeiton alta. Sen silmät tuikkivat ja viiksikarvat värähtelevät, sillä Hiirusella on idea. Kerrassaan mainio ajatus! Hiiri Hiirunen päättää ryhtyä töihin heti huomenna. Mutta mitä kummaa se aikookaan rakentaa?

1. päivä:
On joulukuun ensimmäinen päivä ja hiiri Hiirunen levittää suuren paperin lattialle.
Hän etsii kynän, viivoittimen ja pyyhekuminkin.
”Tästä se lähtee!” Hiirunen ajattelee ja on kovin innoissaan.

2. päivä:
Hiirunen piirtää paperille suuren viivan ja toisen ja kolmannenkin.
Se värittää hieman reunaa ja kirjoittaa jotain ylös.
Yhden viivan se kumittaa ja piirtää sitten toisaalle.
Hiiri Hiirunen ahertaa ja pähkäilee ja lopulta pysähtyy. ”Siinä se on!” se ajattelee.

3. päivä:
Kolmantena päivänä hiiri Hiirunen käärii paperinsa rullalle ja astuu ovesta ulos.
Se avaa paperikäärönsä ja katselee ympärilleen.
Se kipittää kotipuunsa taakse, sitten viereisen kukkulan laelle ja lopulta takaisin kodin edustalle.
”Tähän minä sen rakennan”, se tuumaa ja naputtaa maata jalallaan.

4. päivä:
On joulukuun neljäs päivä ja Hiirunen seisoo keskellä metsää.
Se katselee puiden latvoja ja sitä melkein jo huimaa.
Se näkee risukon, huokaisee ja kipittää sen luokse. 
Hiirunen sahaa poikki paksun oksan ja muutaman ohuemman.
Se kasaa oksat nipuksi ja lähtee raahaaman sitä kohti kotia.

5. paivä:
Viidentenä päivänä Hiirunen mittailee, sahaa ja naulaa.
Se asettelee puunpalasia päällekkäin ja vierekkäin
ja välillä myös ristikkäin.
Se heiluttaa rakennelmaa ja tuuppii sitä.
"Taitaa se kestää", hiiri pohtii mielessään.

6. päivä:
On joulukuun kuudes ja hiiri Hiirunen laittaa teeveden kiehumaan. 
Se ottaa ylähyllyltä lempimukinsa hipsuta niskaa ja kaivaa kaapista lempiteensä.
Hiirunen kääriytyy peiton alle ja hetken vain on ja olelee. 
Tänään rakennelma saa odottaa, sillä koko metsä hiljentyy juhlimaan.

7. päivä
Seitsemäntenä päivänä Hiirunen lähtee torille.
Se kipittää metsän halki, pellon poikki ja kukkulan yli.
Ja saapuu suurelle torille.
Se kiertelee pöytien välissä, kurkistelee hyllyille ja tutkii koreja.
Lopulta se löytää etsimänsä, täydellisen kankaan. 

8. päivä
Kahdeksantena päivänä Hiirunen levittää kankaan lattialleen. 
Se leikkaa kangasta ja kääntelee ja vääntelee sitä.
Se ompelee kangasta pienin pistoin ja huomaa pian olevansa valmis.
Hiiri vielä silittää työnsä ja vie sen sitten varastoon odottamaan.

9. päivä
On joulukuun yhdeksäs päivä ja Hiirunen tutkii kaappejaan. 
Se löytää ylähyllyltä lusikan ja alahyllyltä kolikon. 
”Kuinkakohan nämä kilahtavat?”, se tuumii hiljaa mielessään.
Hiirunen löytää paljon muutakin;
se ravistelee kukan siemenkotaa, koputtelee puupalasia ja puhaltaa tyhjään pulloon.
”Mainiota, näitä tarvitsen!” se hihkaisee. 

10. päivä
Joulukuun kymmenentenä päivänä Hiirunen istuu rakennelman äärellä, ja miettii. 
”Kyllä tämä kaipaa väriä”, se tuumailee ja etsii kaapista maaliämpärin, siveltimen ja pienen kipposen.
Se maalaa suurin vedoin ja pienin vedoin, tuputtaa vähän tuolta ja täältä.
Pian on maalissa niin rakennelma kuin pieni hiiri Hiirunenkin.

11. päivä
On yhdestoista päivä ja Hiirunen vetää paperilaatikkonsa auki. 
Se valitsee kauneimmat paperit, pienimmät sakset ja ohuimman langan.
Se taittelee paperia, leikkaa siihen reikiä ja lopulta suoristaa paperin.
”Hieman vino, mutta kelpaa hyvin”, tuumaa Hiirunen ja sujauttaa työn laatikkoon.

12. päivä
Joulukuun kahdestoista päivä koittaa ja hiiri Hiirunen katsoo suunnitelmaansa. 
Sen viiksikarvat väpättävät, korvat heiluvat ja häntä piirtää kiekuroita ilmaan.
”Täytyy laittaa töpinäksi”, se tuumii ja aikoo olla ahkerampi.
Mutta ensin se juo kupillisen teetä.

13 päivä:
Kolmastoista päivä kääntyy iltaan. Koko päivän hiiri Hiirunen 
on naputtanut ja koputtanut,
sahannut ja leikannut, 
hionut ja liimannut.
Nyt se istuu kotipuun edessä
ja katsoo ylös taivaalle.
Pienet kirkkaat tähdet tuikkivat
ja kuu loistaa suurena ja pyöreänä.
Hiiri huokaa hiljaa ja ihastelee.

14. päivä
On joulukuun neljästoista päivä ja Hiirunen tutkii ruokakaappiaan.
Löytyy siemeniä, pähkinöitä ja manteleita, on viljoja, marjoja ja omenoita. 
Ylähyllyllä ovat hillopurkit, keskimmäisellä voirinkelit ja alimmalla mehupullot.
”Kyllä näillä pärjätään”, se tuumaa ja mahaansa vähän silittää. 

15. päivä
Viidentenätoista päivänä Hiirunen hämmentää kattilaa.
Hämmentää ja hämmentää. 
Sitten se mittailee lankaa ja sopivasta kohdasta kahtia napsaisee. 
Hiiri upottaa lankaa kattilaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Lopulta se tyytyväisenä työtään katselee ja roikkumaan jättää paikoilleen.

16. päivä
Kuudestoista päivä valkenee ja Hiirunen venyttelee sängyssään. 
Se nuuhkii ilmaa ja raottaa silmiään,
pian jo ylös pompahtaa ja ikkunaan kipittää.
”Lunta, lunta!” se riemuitsee, ihan vähän hyppii ja tanssahtelee. 
Nenä kiinni ikkunassa se katselee, kuinka hiutaleet leijailevat maahan.

17. päivä
On joulukuun seitsemästoista päivä ja Hiirunen kietoo huivin kaulalleen. 
Se astuu ulos ja pian jo tärisee.
”Hui kuinka kylmä!” hiiri tuumailee ja raahaa isoa ämpäriä perässään. 
Se täyttää ämpärin vedellä ja asettaa ikkunan alle odottamaan.

18. päivä
Kahdeksastoista päivä on kiireinen.
Hiirunen raahaa pöytää, siirtelee tuoleja sinne tänne ja tömistelee edestakaisin.
Se kaivaa laatikoita, tutkii kaappeja ja penkoo koreja. 
”Olenkohan muistanut varmasti kaiken?” se miettii ja hieman epäilee.

19. päivä
On joulukuun yhdeksästoista ja hiiri Hiirunen melkein epätoivoinen.
On hukassa sakset, piilossa naulat ja kynätkin kaikki kadonneet.
”Kuinka tästä nyt vielä selvitään?”, pohtii hiiri murheissaan ja katselee rakennelmaa huolissaan.

20. päivä
On kahdeskymmenes päivä ja löytyneet ovat sakset, naulat ja kynätkin. 
Hiiri Hiirunen tyytyväisenä myhäilee ja rakennelmaa tutkailee.
Tuohon vielä liimaa tippa, tuohon nauha ja solmu ja tuohon kaksi naulaa. 
Nyt alkaa olla pian valmista, eikä tullut hiirelle sittenkään hoppu.

21. päivä
On joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen ja hiiri Hiirunen vielä vähän ahertaa.
Se halkoja hieman hakkailee ja pinoihin niitä kasailee.
Keskelle pihaa niitä kokoaa ja muutaman tuo sisällekin odottamaan.
”Nyt olen valmis!” tuumaa hiiri Hiirunen

22. päivä
On joulukuun kahdeskymmeneskahdes päivä ja hiiri Hiirunen istuu paperiarkin äärellä.
Se kirjoittaa paperiin sanoja, leikkaa muotoja ja sujauttaa ne lopulta kirjekuoriin. 
Sitten hiiri nojatuoliinsa istahtaa ja rauhassa tulevaa odottaa. 

23. päivä
On kahdeskymmeneskolmas päivä ja hiiri Hiirunen rakennelmaansa katselee.
Se raahaa, vetää, työntää ja nostelee, ja pian ovat kaikki palaset paikoillaan.
Vähän Hiirusta jo jännittää, vaikka kaikki onkin aivan kohdillaan.

24. päivä
On aattoaamu ja Hiirunen sängystä hyppää riemuiten. 
Se nopeasti pukeutuu, herkut kulhoihin asettelee ja astuu ovelle odottelemaan. 
Hiirusen sydän pamppailee, kun se rakennelmaansa ylpeänä katselee.
On koreana pihamaa, valmis juhlaa jouluista viettämään.
Ja sieltä jo saapuvat ystävät mukanaan tuoden tunnelman. 

Kynttilät loistavat ja herkkupöydät notkuvat, kun metsänväki kokoontuu viettämään joulua. He kerääntyvät hiiri Hiirusen rakentaman pitkän pöydän ympärille, ihastelevat jokainen vuorollaan pienillä pistoilla ommeltuja pöytäliinoja ja nauttivat jäälyhtyjen ja kynttilöiden valosta. Puiden oksilla roikkuvat kymmenet pienet lumihiutaleet ja suuri nuotio lämmittää mukavasti. Hiiri Hiirunen katselee ylpeänä ympärilleen ja on iloinen saatuaan kaiken valmiiksi. Hän huomaa yhden penkinjalan klenkkaavan ja koristeen repsottavan, mutta ei välitä niistä. ”Mitä pienistä”, se tuumaa ja kipittää keskelle juhlahumua. Kolikot kilahtelevat, siemenkodat rapisevat ja puukapulat kolisevat kun koko joukko laulaa ja juhlii. Nauru raikaa kauas metsän laidalle asti – ehkä sinäkin voit kuulla juhlimisen ääniä, jos pysähdyt kuuntelemaan oikein, oikein tarkasti?

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ERITYISESTI ILTISLÄISILLE!

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä