Solut ovat erilaisia. Niiden koot vaihtelevat yli millimetrin läpimitaltaan olevasta sammakon munasolusta yli tuhat kertaa pienempiin bakteereihin. Myös solujen muoto vaihtelee. Esimerkiksi ihmisen hermosolut voivat olla jopa yli metrin pituisia, kun taas kiekkomainen punasolu on läpimitaltaan vain muutamia mikrometrejä eli millimetrin tuhannesosia.

Solut ovat useimmiten niin pieniä, että niitä ei voi erottaa paljain silmin. Tyypillisen eläin- ja kasvisolun läpimitta on noin 10-100 mikrometriä. Bakteeri- ja arkkisolut ovat vielä hieman pienempiä, noin 1-10 mikrometriä. Pienellä koolla on etuja. Pieni solu pystyy vaihtamaan ainetta ympäristön kanssa nopeammin kuin iso. Lisäksi pienen solun sisällä aineiden kulkeutuminen on nopeampaa, jolloin myös solujen aineenvaihdunta on tehokkaampaa. Pienet solut voivat myös jakautua nopeammin. Pienet solut voivat muodostaa monimuotoisia kokonaisuuksia, kuten kudosta ja elimiä. Eliön on siis kannattavampaa koostua monesta pienestä solusta kuin muutamasta isosta.

Vaikka solujen perusrakenne on melko samanlainen, niiden ikä, koko ja muoto vaihtelevat tehtävistä riippuen. Ihmisruumiissa on miljardeja soluja ja satoja erilaisia solutyyppejä, kuten siittiö- ja munasolut, puna- ja valkosolut, luusolut ja hermosolut. Jokaisella solutyypillä on sen tehtävän kannalta tarkoituksenmukainen rakenne. Esimerkiksi siittiösolulla on liikkumista helpottava siima.

Soluilla on yhteisiä rakenteellisia ominaisuuksia. Solua rajaa ulkopuolisesta tilasta solukalvo, jonka sisäpuolella on solulima. Solulima sisältää runsaasti proteiineja, aminohappoja ja ravintoaineita, joita solu voi käyttää aineenvaihduntaan. Solukalvon ympärillä voi olla rakennetta tukeva soluseinä. Solulimassa voi olla useita tiettyyn tehtävään erikoistuneita solun rakenteita eli soluelimiä. Esimerkiksi tuman tehtävänä on säilöä eliön perinnöllistä informaatiota. Kaikilla soluilla on perimä, joka sijaitsee dna:sta ja proteiineista koostuvissa kromosomeissa. Aitotumaisilla kromosomit sijaitsevat tumassa ja esitumaisilla solulimassa.

Solujen yhteiset piirteet.

Solun elämänkierron pituus vaihtelee huomattavasti. Bakteerisolut voivat jakautua nopeimmillaan jopa muutamien kymmenien minuuttien välein. Toisaalta esimerkiksi ihmisen hermosolu voi kestää koko ihmisen eliniän. Monisoluisilla eliöillä tarpeettomat ja huonokuntoiset solut tuhoutuvat. Silti yksilö voi jatkaa elämää. Yksisoluinen eliö voi lisääntyä vain jakautumalla, joten solun kuoltua se ei voi tuottaa enää jälkeläisiä.

Kuva: Solujen elinikä vaihtelee. Kesävihannat kasvit pudottavat lehtensä syksyllä. Tällöin lehtien solukko kuolee.