Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen auringon valoenergiaa, hiilidioksidia ja vettä. Hiilidioksidia ne saavat kasvin lehtien alapinnalla sijaitsevien ilmarakojen kautta. Vettä kasvit saavat juurien avulla, josta se nousee lehtiin johtosolukon puuosaa pitkin. Yhteyttämistuotteet, kuten sokerit, kulkeutuvat lehdistä juuriin johtosolukon nilan kautta.

Fotosynteesi tapahtuu kasvissa sijaitsevissa viherhiukkasissa. Viherhiukkanen on kaksoiskalvon ympäröimä soluelin, jonka sisällä on litteiden, pinottujen kiekkojen kaltaisia kalvorakkulapusseja, joita kutsutaan tylakoideiksi eli yhteyttämiskalvostoiksi. Yhteyttäminen tapahtuu näiden kalvostojen pinnalla. (Viherhiukkasista voit lukea lisää luvusta 2.)

Kuva: Yhteyttäminen tapahtuu lehdissä olevissa viherhiukkasissa.

Viherhiukkasten yhteyttämiskalvostojen pinnalla on runsaasti erilaisia pigmenttejä, kuten klorofyllejä, jotka kykenevät absorboimaan auringon valoa. Absorboimisella tarkoitetaan valon osasten eli fotonien sisältämän energian vastaanottamista. Eri pigmentit absorboivat valon eri aallonpituuksia. Pigmentit siirtävät vastaanottamansa energian reaktiokeskuksille.

Säteilyenergian avulla yhteyttämiskalvostolla sijaitseva reaktiokeskus hajottaa veden hapeksi ja vetyioneiksi eli protoneiksi. Samalla syntyy pelkistyneitä elektroninsiirtäjiä. Syntyneet vetyionit ja pelkistyneet elektroninsiirtäjät käytetään hiilen sitomisreaktioissa ja happi vapautuu ilmarakojen kautta kasvista pois.

 Lisätietoa valoreaktioista.