Kristiina Virtanen
Tikapuita pitkin
akryyliväri, tussi, hiili, kierrätysmateriaali, 55cm x 45cm, 2020
Sattuman sanelemista teeläikistä syntyy kuva, mielen kuva. Kuvia limittäin, päällekkäin, kerroksittain.
Tulevia, meneviä, elämän kerroksia. Mihin menet? Mistä tulet? Kotiin?
Tikapuita pitkin, kiiveten ja pudoten, elämäni eläimet. Jälki on rosoista, karheaa, kulunutta, arvaamatonta ja likaistakin.
Kuin menneet vuodet meissä.
Sattuman sanelemista teeläikistä syntyy kuva, mielen kuva. Kuvia limittäin, päällekkäin, kerroksittain.
Tulevia, meneviä, elämän kerroksia. Mihin menet? Mistä tulet? Kotiin?
Tikapuita pitkin, kiiveten ja pudoten, elämäni eläimet. Jälki on rosoista, karheaa, kulunutta, arvaamatonta ja likaistakin.
Kuin menneet vuodet meissä.
0 kommenttia
Ovi auki
akryyli, tussi, hiili, 80cm x 60 cm, 2020
Maalaan lasta sylistäni maailmalle. Kasvoillamme sanotut sanat, sanomattomat sanat, toteutuneet toiveet, toteutumattomat toiveet.
Ovi on auki maailmaan, lapsen mennä ja vielä tulla takaisin.
Maalaan lasta sylistäni maailmalle. Kasvoillamme sanotut sanat, sanomattomat sanat, toteutuneet toiveet, toteutumattomat toiveet.
Ovi on auki maailmaan, lapsen mennä ja vielä tulla takaisin.
Ota syliin
akryyli, hiili, tussi, 30cm x 30cm, 2020
Teoksessa Hilkka-mummin käsin kirjoittama Paula Haaviston runo Ota syliin.
Runo repivyydessään koskettaa, ”orvon kukat on kukkia surun. Ota syliin.”
Teoksessa Hilkka-mummin käsin kirjoittama Paula Haaviston runo Ota syliin.
Runo repivyydessään koskettaa, ”orvon kukat on kukkia surun. Ota syliin.”